Yllä olevaa listaa selaamalla käy ilmi, että yhtä Radio Dein blogia en koskaan tullut muokanneeksi videomuotoon enkä julkaissut sitä edes Seurakuntalainen.fi -sivustolla. Ilmeisesti en silloin halunnut vaikuttaa siltä, että yrittäisin hehkuttaa vielä lisää varsin isoksi paisunutta asiaa. Nyt kun tapahtuneesta on jo yli vuosi, niin pistän kyseisen kirjoituksen tähän. Ja vaikka sen videonkin, josta blogikirjoitus sai ideansa.
Video:
Kesän viimeinen pulahdusPietarin uskoJulkaistu 24.12.2018Pari viikkoa sitten kotini lähellä sijaitsevalla järvellä oli veikeät olosuhteet. Jää oli ollut jo useita päiviä riittävän vahva kannattamaan miehen. Sitten lämpötila nousi hetkeksi yli nollan, ja tuli vesisade, jolloin jään päälle muodostui vesikalvo. Kun järvelle meni luistelemaan tai kävelemään, ei ollut vaaraa heikoista jäistä, mutta lopputulos näytti siltä kuin olisi liikkunut veden päällä.
Otimme veljeni kanssa muutamia videoita ja ajattelimme viihdyttää niillä Facebook-kavereitamme. Yhdessä videossa uimari heittää pyyhkeen hartioiltaan ja on sukeltavinaan laiturin nokasta veteen, mutta pinkaiseekin juoksuun veden pinnalla. Videosta tuli aika suosittu ja se herätti paljon keskustelua. Kaikkein useimmin videoon liittyneissä kommenteissa pohdittiin, onko Jeesus täällä taas.
Rinnastukset veden päällä kävelevään Jeesukseen saivat minut kuitenkin ajattelemaan enemmän sitä kertomuksen toista henkilöä. Pietari on tarinassa surullisen hahmon ritari, jolle annetaan välillä suorastaan säälittävän opetuslapsen leima. Hänestä muistetaan aina mainita, kuinka usko ei riittänyt. Innokkaana tyyppinä hän oli jälleen kerran tarjoutumassa vapaaehtoiseksi ja laukomassa mielipiteitään ajattelemattomasti. Lähes vahingoniloisesti voidaankin seurata, kuinka Pietarin usko horjuu, ja uppoaminen saa rehvakkaan miehen nöyrtymään.
Raamatun kertomuksista huomataan, että uskon lisäksi myös Pietarin rohkeuden suhteen oli vähän niin ja näin. Täynnä varmuutta Pietari uhosi menevänsä vaikka kuolemaan Jeesuksen puolesta, mutta lopulta edes palvelustytön edessä hän ei rohjennut tunnustaa Mestariaan. Kolmen kieltämisen jälkeen itsevarmuus vaihtui katkeraan itkuun.
Pietari on yhtä aikaa varoittava ja rohkaiseva esimerkki siitä, kuinka kristitty ei voi luottaa itseensä ja omiin voimiinsa.
Silti on vähintään yhtä tärkeä muistaa, että Pietari oli ainoa, jonka usko riitti kantamaan häntä veden päällä edes muutaman askelen. Ennen kaikkea hänellä oli uskoa yrittää. Muut opetuslapset kyhjöttivät samaan aikaan veneessä ilman pienintäkään aikomusta toimia samoin.
Pietarilla oli myös rohkeutta seurata vangittua Jeesusta. Eihän muilla opetuslapsilla ollut edes mahdollisuutta kieltää Herraansa, koska he olivat jo Getsemanessa paenneet yön pimeyteen. Näin Pietari on rohkaiseva esimerkki myös siitä, että vain se voi epäonnistua, joka yrittää. Tämän vuoksi Raamattu kertoo nimenomaan Pietarin uppoamisesta ja kieltämisestä.
Nyt adventti on kääntymässä joulun juhlimiseen. Paastonaika kutsui jokaista kristittyä valmistamaan tietä Kuninkaalle, joten jouluna tekisi mieli ottaa jouluherkut syliin, siirtyä katsomoon ja tarkkailla, mitä se Jeesus nyt aikoo tehdä, kun tie on siloiteltu hänelle valmiiksi. Mutta Jeesus ei kutsu katsomaan sivusta – ei kyhjöttämään veneessä eikä ainakaan pakenemaan eri suuntaan. Hän kutsuu seuraamaan.
Jeesuksen seurassa ei yleensä tarvitse astua sulan veden pinnalle, mutta sekin vaihe voi elämässä tulla. Siksi uskon ja rohkeuden askelia on hyvä harjoitella silloin, kun pinnan alla on vielä tukevaa pohjaa jäljellä. Olkoon siis tämän joulun rukous, että Kristus itse tarttuu meihin ja antaa tarvittavan määrän sekä uskoa että rohkeutta kulkea hänen jäljessään, minne se hänelle tasoitettu tie johtaakaan.
