Tervehdys xxx,
Raamatunlukeminen on aina tulkintaa. En tarkoita, että Raamattua kuuluisi lukea täysin mielivaltaisesti, mutta Jeesus itsekin käytti paljon vertauskuvia ja kielikuvia, joiden tarkoitus oli toinen kuin sanojen kirjaimellinen merkitys. Hyvä esimerkki on Jeesuksen tokaisu, kun hän kuuli, että Herodes olisi halunnut tavata hänet:
Menkää ja sanokaa sille ketulle: "Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen." (Luuk. 13:32)Jos tämä teksti luettaisiin täysin kirjaimellisesti, Jeesus olisi kiertänyt tekemässä tunnustekoja vain kahtena päivänä näiden sanojen jälkeen. Lisäksi Herodes ei olisi ihminen vaan eläin. Niinpä täysin kirjaimellinen tulkinta on mieletön.
Samalla tavoin Efesolaiskirjeen sanat, jotka käskevät kiittämään kaikesta, voitaisiin vääntää todella vinoon vaikkapa seuraavilla tavoilla:
- "Kiitos Herra, että naapurini kaatui tänään portaissa ja katkaisi jalkansa. Sain siitä makeat naurut."
- "Kiitos Jeesus niistä kaikista mukavista synneistä, joita eilen sain tehdä."
- "Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.'" (Luuk. 18:11)
Mitä siis tarkoittavat sanat, jonka kaltaisia Efesolaiskirjeen lisäksi löytyy muualtakin:
- Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. (Ef. 5:20)
- Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. (1. Tess. 5:18)
- Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. (Hepr. 13:15)
Tuossa listassa mainitsemani Tessalonikalaiskirjeen kohta on edellisessä kirkkoraamatussa käännetty hieman eri tavalla. Se ei muuta kysymäsi Efesolaiskirjeen kohdan sisältöä, mutta antaa hyvä vihjeen siitä, miten niitä sanoja kannattaa lukea:
Kiittäkää joka tilassa. (1. Tess. 5:18 KR38)Vaikka elämässä olisi asioita, joista ei itse pystyisi mitenkään kiittämään, kristityllä on kaikissa elämäntilanteissa jotain, mistä hän voi olla kiitollinen. Niin synkkää tilannetta ei ole, etteikö kristityllä olisi silti kiitosaiheina:
- Kristuksen armo, sovitus ja ikuisen elämän toivo
- Jumalan rakkaus
- Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. (Valit. 3:22)
Kaikesta kiittäminen tarkoittaa siis ensinnäkin sitä, että kaikkein synkimmillä hetkilläkin jokaisella kristityllä on jotain, mistä kiittää. Paavali itse näytti esimerkkiä siitä, kun hän oli lähetysmatkallaan joutunut Silaksen kanssa vankilaan:
Kun heidät oli perin pohjin piesty, heidät teljettiin vankilaan. Vartija sai määräyksen valvoa heitä tarkoin, ja niinpä hän saamansa käskyn mukaisesti vei heidät vankilan perimmäiseen soppeen ja vielä varmuudeksi pani heidät jalkapuuhun. Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä. (Ap. t. 16:23-25)Paavali ja Silas ylistivät siitä huolimatta, että he olivat vankilan perimmässä loukossa, verille piestyinä ja jalkapuussa. Silti edes kaikkein kurjin olotila ei estänyt heitä näkemästä Kristuksen armoa. He todellakin kiittivät joka tilassa.
Sitä en osaa sanoa, kiittivätkö Paavali ja Silas ainoastaan vankilaan joutumisesta huolimatta - vai oliko tuossa ylistyslaulussa mukana myös kiitos juuri siitä vankilaan joutumisesta. Paavali näet oli hyvin vahva uskossaan, ja ymmärsi, että vastoinkäymiset itsessään saattoivat olla Jumalan työkalu jonkun kärsimyksiäkin paremman asian aikaansaamiseksi. Tässäkin tapauksessa kävi niin, että vankilan vartija löysi uskon Jeesuksen, mitä ei ehkä olisi tapahtunut, jos Paavali ja Silas eivät olisi koskaan vankilaan joutuneet:
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. (Room. 8:28)Nämä sanat herättävät keskenään aivan päinvastaisia tunnelmia elämäntilanteesta riippuen. Kun menee hyvin, olen luottavainen ja järjelläni tiedän, että minun elämässäni ei voi tapahtua mitään, mitä Jumala ei voisi käyttää todella hyviin tarkoituksiin. Vastoinkäymisten kohdalla tunne-elämäni kokee täysin päinvastoin. Pienetkin ongelmat tuntuvat välillä raivostuttavilta ja suuret surun tai epätoivon hetket saavat ajattelemaan, että tämä ainakaan ei voi saada aikaan mitään hyvää. Myös Jaakob kirjoittaa sanoja, jotka on helppo hyväksyä silloin, kun menee hyvin. Vaikeuksien keskellä usko loppuu ainakin minulta ihan liian helposti:
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden. (Jaak. 1:2-4)Kaikesta kiittäminen on myös kohdalle osuvista vaikeuksista kiittämistä. Mutta yhtä aikaa kristityn on oltava rehellinen ja tunnustettava Jumalalle se, milloin oma usko ja luottamus ei riitä aitoon kiittämiseen. On ehkä jollain tavalla helppoa kaiken kurjuuden keskelläkin muistaa, että kristityllä on aina joitain pysyviä syitä kiitokseen. Mutta jos usko riittää luottamaan Jumalan lupauksiin, niin silloin on syytä harjoitella kiittämään myös niistä ikävistä asioistakin, koska Jumala pystyy käyttämään niitä kaikkeen hyvään.
