Kirjoittaja Aihe: Mindfulness  (Luettu 314 kertaa)

Tiina Laine

  • Vieras
Sopiiko mindfulness kristitylle, vai pelataanko siinä kyseenalaisten henkien kanssa, lipsutaan toiseen uskoon tms? Terveydenhoidon ammattilaiset suosittaa sitä nykyään omahoidoksi masennukseen ja stressiin. Tuntemani helluntailaiset pitävät sitä budhalaisena uskonnonharjoittamisena.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 984
    • Profiili
Hei Tiina,

Kysymyksesi on selkeääkin selkeämpi, mutta aihepiiri on sellainen, ettei tarjolla ole yksiselitteistä vastausta. Otan lämmittelyksi muutaman esimerkin, joiden tarkoitus on alleviivata yksinkertaisilta näyttävien asioiden monimutkaisuutta:

Saako kristitty palvoa Allahia?
Ensireaktio on, että ei tietenkään! Kristitty palvoo vain kristinuskon Jumalaa. Mutta millä nimellä arabiankieliset kristityt sitten Jumalaa kutsuvat? Allah on arabiankielen sana, jonka suomenkielinen käännös on "Jumala". Arabiankielinen kristitty nimittää kristinuskon Kolmiyhteisestä Jumalaa Allahiksi, ja ensimmäinen käsky suorastaan kieltää häntä pitämästä muita jumalia. Allahin rukoileminen on kristillinen tai epäkristillinen teko riippuen siitä, ketä rukoilija ajattelee rukoilevansa.

Saako kristitty käyttää Kalevala-ristiä?
En tunne korujen taustoja, mutta minulle on joskus sanottu, että Kalevala-korujen risti ei ole kristillinen risti vaan se on kristinuskoa edeltävältä pakanalliselta ajalta peräisin. Mutta se on toisaalta täysin linjassa alkukristittyjen kanssa. Hekään eivät käyttäneet pakanallisten roomalaisten teloitusvälinettä tunnuksenaan, ja sekin oli peräisin kristinuskoa edeltävältä pakanalliselta ajalta. Saako siis nykykristitty käyttää ristiä ylipäätään?

Saako kristitty meditoida?
Vastaukset vaihtelevat hyvin paljon riippuen siitä, millaisesta taustasta tuleva kristitty kysymykseen vastaa. Usein karismaattisten suuntauksien kristityt kavahtavat meditaatiota, koska he liittävät sanan itämaisiin uskontoihin. Katolilaiset kristityt sen sijaan tuntevat omasta perinteestään rukoushiljaisuuden ja kristillisen mietiskelyn, jota on nimitetty meditaatioksi ja jota kristityt ovat vanhastaan käyttäneet ilman mitään kytköksiä muihin uskontoihin. Psalmikirjoittajakin sanoo: "Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi." (Ps. 145:5)

Näillä esimerkeillä haluan maalata sen lainalaisuuden, joka Raamatussa löytyy useammastakin kohti: Vaikka kristitty on pelastettu ja hänen katseensa suuntautuu kohti tuonpuoleista, yhtä aikaa kaikki tämän elämän lainalaisuudet ovat voimassa ruumiin, sielun ja hengen osalta. Jeesus rukoili:

En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. (Joh. 17:15-18)

Kristitty ei voi irrota tämän elämän todellisuudesta, vaikka hän on samalla Jumalan Sanan pyhittämä ja katselee myös toista todellisuutta. Sen vuoksi on osattava tehdä ero sen suhteen, milloin tämän elämän keskellä eletään katse kohti Jumalaa ja milloin katse poispäin Jumalasta. Paavalin opetus epäjumalista ja epäjumalille uhratusta lihasta on erittäin hyvä esimerkkitapaus rajanvedosta. Paavali ei opettanut, että epäjumalien olemassaolo saastuttaisi kaiken. Vaikka liha olisi uhrattu epäjumalille, voi kristitty syödä sitä, kun hän kääntää katseensa kiitoksella Jumalan eikä epäjumalien puoleen.

Sen tarkemmin selittämättä otan tähän kohtia Paavalin opetuksesta 1. Kirjeestä korinttilaisille. Löydät sieltä seuraavia näkökulmia:

1. Epäjumalille uhraaminen on epäjumalien palvomista, mitä ei saa tehdä.
Ajatelkaa Israelin kansaa! Eivätkö papit, jotka syövät uhrilihaa, joudu läheiseen yhteyteen alttarin kanssa? Mitä tällä tarkoitan? En sitä, että epäjumalille uhrattu liha sinänsä olisi jotakin tai että epäjumalat olisivat jotakin todellista. Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään. (1. Kor. 10:18-21)

2. Sen sijaan epäjumalille uhratun lihan syöminen ei ole epäjumalien palvomista, ja se on luvallista.
"Kaikki on luvallista" - mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on luvallista" - mutta kaikki ei ole rakentavaa. Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta. Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. (1. Kor. 10:23-25)

3. Jopa epäjumalien temppelissä syöminen ei ole epäjumalien palvomista. Sen suhteen on kuitenkin oltava varovainen, koska tilanne saattaa aiheuttaa sen, että heikossa uskossa oleva ihminen luulee, että epäjumalia voi palvoa.
Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? (1. Kor. 8:10)

4. Kristillisen elämäntaidon ja valintatilanteiden ydin on siinä, kenen kunniaksi haluaa toimia.
Jos minä kiitän Jumalaa ruoastani, miksi minua moitittaisiin siitä, mistä itse kiitän? Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. (1. Kor. 10:30-31)

Kaikella tähän asti kirjoittamallani haluan kuvata sitä, kuinka eri kulttuureista tulevien tapojen, toimintamallien ja perinteiden noudattaminen ei ole automaattisesti oikein tai väärin. Olisi todella helppoa, jos voitaisiin vain lyödä leimoja "hyväksytty" tai "hylätty" eri asioille, niin ei tarvitsisi itse keskittyä tutkimaan tilanteiden sisältöä ja oman katseensa suuntaa.

Mindfulness on ilmiö, jolla on erilaisia suomenkielisiä nimityksiä. Läsnäolon taito tai tietoisuustaito ovat eräitä suomennoksia. Psykologiassa käytetään hyvin samankaltaisia harjoituksia, joilla pyritään kehittämään ihmisen kykyä hallita elämäänsä kiireisen, sekavan ja levottoman yhteiskunnan keskellä.

Minä olen sitä mieltä, että monet itämaiset ilmiöt rantautuvat länsimaihin siksi, että me olemme monelta osin hukanneet sellaisia elämäntaitoja, jotka ovat aikaisemmin kuuluneet meidän kulttuuriimme ja uskontoomme eri nimityksillä. Kristillisiä ihanteita ovat aina olleet vähään tyytyminen (konmaritus), rukous, hiljaisuus ja pyhäpäivän vietto (meditointi), oleelliseen keskittyminen (mindfulness), hengellinen harjoitus ja paasto (jooga) jne. Ihminen tarvitsee tiettyjä asioita, jotka olemme unohtaneet, mutta jotka tuntuvat täysin uusilta innovaatioilta, kun ne tuodaan meille uusilla nimillä.

Itämaisissa kulttuureissa ja uskonnoissa on ymmärretty ruumiillisen elämän ja henkisen elämän yhteys. Se on asia, joka itseään kunnioittavan kristityn täytyisi ymmärtää vielä paremmin. Siksi Jumalaa voi ja kuuluu palvoa eri asennoissa rukoillen ja ulkoisilla elämänvalinnoillaan itseään oikeaan suuntaan ohjaten. Mutta yhtä lailla ruumiillista elämäänsä saa ja kuuluu hoitaa henkisin ja hengellisin keinoin.

Minä olen itse aikanani kovasti pohtinut itämaisten taistelulajien ja itämaisten uskontojen yhteyttä. Harrastin muutaman vuoden ajan judoa, ja jouduin käymään mielessäni rajanvedon sen suhteen, mitä kaikki kumarrukset vastustajalle, opettajalle ja harjoitussalille tarkoittivat. Joudunko tietämättäni tekemisiin henkien tai epäjumalien kanssa? Huomasin, että minulla ei ollut mitään perustetta ajatella, että vastustajan, opettajan tai harjoituspaikan kunnioittaminen olisi väärin. Treeneissä ei koskaan selitetty mitään hengellisesti tai hengellisyyteen liittyen. Päinvastoin raskaan sarjan judokoista oli aika vaikea löytää mitään uskonnollista. Olisikin ollut tosi outoa, jos minä kirkon työntekijänä ja julkisesti uskoni tunnustavana ihmisenä olisin halunnut välttää kunnioituksen osoittamista.

Mindfulness samoin kuin jooga liitetään usein itämaisiin uskontoihin. Ja on varmaa, että myös uskontojen parissa on näitä asioita harrastettu. On kuitenkin syytä kysyä, ovatko erilaiset keskittymisen ja fyysisen/psyykkisen olemisen harjoitukseen liittyvät asiat automaattisesti sisällöltään uskonnollisia. Jos vähän liioittelen vastakkaiseen suuntaan, niin suomalaisissa seurakunnan miestenpiireissä on harrastettu saunomista, ja toiminnan yhteyttä luova ja mielihyvää tuottava vaikutus voitaisiin epäluuloisin lasein katsottuna tulkita oikein hyvin kristinuskon piirissä syntyneeksi harjoitukseksi.

Paavalin opetuksia noudattaen on alistuttava näkemään vaivaa jokaisen yksittäisen tapauksen kohdalla erikseen. Kaikkea ei voi niputtaa yhteen. Esimerkiksi hindulaisuudessa jooga tarkoittaa sanana hengellistä harjoitusta. Eräs uskontotutkija sanoikin, että hindutaustainen kristitty voisi puhua joogasta silloin, kun hän tekee kristillisiä hengellisiä harjoituksia.

Mindfulnessiin suhtautumisessa on kaksi ääripäissään olevaa sudenkuoppaa: Ensinnäkin kristitty voi unohtaa olevansa kaikkein suurimman voiman puolella, ja hän demonisoi kaikki uudet ilmiöt kaiken varalta. Toisaalta hän saattaa täysin varauksetta hypätä mukaan kaikkeen mystiseen eikä huomaa, kun katse kääntyy pois Jeesuksesta.

Minun ymmärrykseni mindfulnessista on, että siihen liittyvät harjoitukset ovat nykyihmisille tarpeellisia. Oletukseni on, että suurimmaksi osaksi uskonnollisuus on länsimaissa mindfulnesista riisuttu. Mutta ainakin itse haluaisin ennen harjoitukseen ryhtymistä olla selvillä siitä, toimiiko harjoituksen vetäjä hengellisesti neutraalista lähtökohdasta, kristillisesti painottuneesta lähtökohdasta vai johonkin muuhun uskontoon viittaavasta lähtökohdasta. Se ratkaisisi, haluanko sellaiseen toimintaan osallistua.
Marko Sagulin

Anniina

  • Vieras
Minun käsitykseni on, että moni mindfulnessia, joogaa ja muita itämaisperäisiä kaihtava kristitty ei pelkää niinkään, että ne muuttaisivat heidän ajatusmaailmaansa ja saisivat katseen kääntymään pois Jeesuksesta. He pelkäävät aivan kirjaimellisesti, että vääriä asioita harjoittamalla niiden mukana tulee pahoja henkiä ja henkivaltoja ihmisen elämään tai jopa heihin itseensä. Siis he pelkäävät tulevansa  jopa riivatuiksi, eli että heidän sisäänsä tulisi paha henki. Osa uskoo lisäksi, että nämä pahat henget voivat tulla jopa kristittyihin heidän tietämättään, jos he vahingossakin sekaantuvat johonkin uutta uskonnollisuutta tai pakanuutta edustavaan asiaan ymmärtämättä, että niiden takana on pimeitä voimia. Kaihdettavia ovat tästä syystä monien mielestä esimerkiksi monet vaihtoehtohoidot, itämaisperäinen meditaatio ja taistelulajit. Osa kristityistä ei missään nimessä suostu menemään edes jumppatunnille, jos siellä käytetään mitään joogasta tulleita jumppaliikkeitä, vaikka kyseessä muuten olisi pelkkä venyttely ilman mitään henkisyyteen viittaavaakaan. Äärimmillään siis jotkut ajattelevat, että pahat henget seuraavat joogasta mukana joka tapauksessa, jos sieltä kopioidaan yhtään mitään, siis vaikkapa vain jokin koivenvenytystyyli.

Mitä mieltä olet ajatuksesta, että kristittyä voisi alkaa vaivata paha henki jostakin tällaisesta syystä? Siis että hän harjoittaisi jotakin pakanallista tai uushenkistä asiaa vahingossa (tunnistamatta sitä vääräksi) ja ilman että hän haluaisi missään nimessä palvoa epäjumalia, ja tämä sitten heti avaisi portin hänen sisäänsä pahoille hengille tulla?

Anniina

  • Vieras
Lisään tähän vielä, että tunnen sellaisiakin uskovia, joiden mielestä henkivaltoja tulee myös esimerkiksi nettipeleistä ja roollipeleistä, koska niissä usein liikutaan taika- ja fantasiamaailmassa ja pelihahmot ovat maageja, noitia ja ties mitä örkkejä. Samoin niitä voi joidenkin mielestä tulla vääränlaisista elokuvista ja kirjoista samasta syystä, eli niissä on maaginen maailmankuva. Esimerkiksi Harry Potter on vallan hirveä ja houkuttelee lapsia okkultismiin. Eikä vissiin tarvitse maallisen musiikin, varsinkin rockin, pahuudesta mitään sanoa, se on jo vähän vanhempikin demonisoitu juttu. Mutta siis osa kristityistä kirjaimellisesti ajattelee, että nämäkin asiat avaavat portin pahoille hengille. Siis kyse ei ole vain siitä, että ne muuttavat ihmisten ajatustapaa, vaan että oikeasti näitä harrastelemalla voisi kohta kotona vilistä pahoja henkiä kuin epäjumalien temppeleissä Paavalin aikaan. Mitä olet mieltä?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 984
    • Profiili
Hei Anniina,

Kysyit hyvän tarkennuksen. Käsittelin ensimmäisessä vastauksessani lähinnä sitä, miten kristityn tulee suhtautua erilaisiin filosofioihin, uskontoihin. En niinkään ottanut kantaa itse pahojen henkien toimintaan. Joskin aihealue menee nyt sellaiseksi, etten valtavasti osaa käytännön rajoja piirtää itsekään. Raamattu opettaa pahoista hengistä varsin yleisluonteisesti.

Aloitan hahmottelemalla kaksi ääripäätä. Ensinnäkin selvää on, että kristitty ei voi harjoittaa sellaista toimintaa, jossa ollaan yhteydessä henkivaltoihin tai palvotaan selvästi jotain muuta yliluonnollista kuin Kolmiyhteistä Jumalaa. Tämän kohdan otin jo ensimmäisessä vastauksessani esille:

Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. (1. Kor. 10:20)

Tähän toimintaan kuuluvat mielestäni kaikki sellaiset tilanteet, jossa toimitaan avoimesti jonkun uushenkisyyden tai itämaisen uskonnollisuuden nimissä.

Toisessa ääripäässä on mahdollisimman tarkka eristäytyminen kaikesta, minkä voisi jollain tavalla kääntää maailmalliseksi tai Kristuksesta kaukana olemiseksi, jolloin sorrutaan noudattamaan ”pahojen henkien oppia”, kuten Paavali kirjoittaa:

Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki. Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa. Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen. (1. Tim. 4:1-5)

Otit äärimmäisen esimerkin siitä, että joku ei voi mennä jumppatunnille, jos siellä yhteisen venyttelyn lomassa on liikkeitä, joita käytetään myös joogassa. Silloin ollaan menty sille alueelle, että kristitty ei ole enää viisaan varovainen vaan heikko uskossaan. Jumalan luomat asiat ovat tarkoitettu käytettäväksi, eikä yksikään venytysliike tai vartalon taivutus ole pahojen henkien kutsumista, jos ihminen ei sitä merkitystä itse sille anna. Silloinhan ilkeämielisten ihmisten kannattaisi tehdä suosittujen venyttelyliikkeiden kuvastosta itämainen versio ja selittää, mitä henkisiä asioita kullakin liikkeellä tavoitellaan. Tiukkapipoisiksi haukutuista ihmisistä tulisi sen jälkeen kirjaimellisesti jäykkiksiä.

En halua kuitenkaan olla ivallinen. Olen itsekin ollut hyvin varovainen kaikkia itämailta tulevia aatteita ja toimintatapoja kohtaan. Muistan erään tilanteen, jossa katsoin, kuinka Kauko-Idästä tullut lähetystyöntekijä näytti Taiji-liikesarjan. Hän puhui aamuvenyttelystä, ja mieleeni nousivatkin kiinalaisessa asussa liikesarjoja tekevät ihmiset. Mietin, että millaisia merkityksiä noilla jännän näköisillä liikesarjoilla onkaan. Sitten hän teki sarjan uudelleen, ja selitti samalla, mitä ne kuvaavat: ”Otan suuuuren vesimelonin… Halkaisen sen… Annan toisen puolikkaan sinulle… Ja toisen sinulle.”

Siinä hetkessä tuli sekä helpotuksen tunne että itsensä hölmöksi kokemisen tunne. On yhtä aikaa totta, että on olemassa pahoja henkiä ja on olemassa tapoja olla niihin yhteyksissä. Mutta totta on myös Paavalin sana:

Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. (2. Tim. 1:7)

Oikea ymmärrys, rajanveto ja terve tieto ovat tärkeä apuväline. Paavali kirjoittaa heikkouskoisista veljistä, jotka eivät tiedä kaikkea, ja sen vuoksi ovat ylivarovaisia.

Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa. (1. Kor. 8:7)

Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. (Room. 14:1-3)


Näitä raamatunkohtia ei tietenkään saa soveltaa sellaiseen, mikä on kiellettyä. Mutta on myös tervettä harkintaa ymmärtää, että esim. mikään Jumalan luoman ruumiin venytysliike ei ole kutsu pahoille hengille. Se, mikä on Jumalan luomaa, on hyvää. Pahojen henkien suhteen ei toki ole syytä olla kevytmielinen tai uhkarohkea. Mutta on syytä ymmärtää tietyt lainalaisuudet.

Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: "Minä palaan kotiini, josta lähdin." Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa tyhjillään, lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, silloin se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. (Matt. 12:43-45)

Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. (Ef. 3:17-19)


Kristityn sydän ei ole koskaan tyhjä, koska siellä asuu Jeesus. Jotta paha henki voisi tulla kristittyyn asumaan, täytyy ensin raivata Kristus pois tieltä. Kristus on sellainen isäntä, että ihan pieni lipsahdus tai vahinko ei saa häntä lähtemään ovet paukkuen:

Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. ... Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. (Joh. 6:37, 39)

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. (Gal. 2:20)


Kristuksen pois ajaminen alkaa siitä, jos Kristukselle käännetään selkä ja toimitaan tietoisesti vastoin ensimmäistä käskyä, jolloin Jumalan paikan alkaa saada joku muu asia. Tässä kohdassa astuu kuvioon mukaan kunkin ihmisen uskon määrän mukaan toimiminen. Jokin asia on toiselle aidosti ja oikeasti turvallista ja levollista. Itse en voi uskoakaan, että vaikkapa Harry Potter -elokuvien katsominen olisi minulle vahingollista sen aihepiirinsä johdosta. Voisin hyvin ideansa puolesta harrastaa itämaisia taistelulajeja. Joogan suhteen oma rajani menisi siinä, että haluaisin ensin tutustua siihen, kuinka joogan ohjaaja itse näkee tilanteensa hengellisyyden. Jollain toisella rajat menevät ehkä eri kohdassa.

Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä. (Room. 14:22-23)

Pitkän rönsyilyni jonkinlaiseen pakettiin kootakseni: Pahat henget eivät tule kristittyyn, jos kristitty itse ei yritä kääntää selkäänsä Jeesukselle ja yritä harjoittaa jonkin muun yliluonnollisen palvontaa. Oman uskonsa vuoksi on kuitenkin hyvä valita itselle turvallinen toimintamalli. Omatuntonsa tietoinen loukkaaminen on omantunnon paaduttamista. Vaikka omatunto olisi yliherkkä, sitä ei "kouluteta" oikeaan suuntaan toimimalla vastoin omatuntoa vaan viisastumalla kristittynä ja oppimalla lisää Raamatusta.
« Viimeksi muokattu: 09.02.2021 - klo:14:34 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin