Kirjoittaja Aihe: Videopelien väkivalta  (Luettu 180 kertaa)

jere

  • Vieras
Moi. Oon tekemässä etiikanesitelmää ja mun pitäs saada tietää että mikä on kristinuskon kanta video pelien väkivaltaan

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 984
    • Profiili
Hei Jere,

Etiikan esitelmien tekijöiden kysymyksissä toistuu usein samankaltainen sanamuoto: "Mikä on kristinuskon kanta asiaan x". Niinpä oletan, että opettajilta saatuun tehtävänantoon on sisällytetty jotain tuon kaltaisia ilmauksia, jotta esitelmän tekijät ottaisivat mahdollisimman monia eettisiä näkökulmia huomioon.

Valitettavasti aika harvan eettisen kysymyksen kohdalla kristinuskolla on selkeästi jotain "kantaa" asiaan. Ainakaan siinä mielessä, miten kannanotto yleensä ajatellaan - eli että ollaan joko puolesta tai vastaan. Siinä missä eettiset kysymykset ovat etiikan esitelmän laatijan näkökulmasta erilaisten näkökulmien summa, on tilanne sama myös kristinuskon sisällä. Kaikkia eettisiä kysymyksiä voidaan kristinuskon sisälläkin katsella useista näkökulmista ja erilaisin painotuksin.

Minä en siis voi antaa sinulle kristinuskon kantaa kysymääsi asiaan. Otan kuitenkin tähän muutaman mieleeni nousseen raamatunkohdan, jotka herättävät aiheen äärellä kysymyksen:

Millaiseen ajattelumalliin väkivaltaiset videopelit kasvattavat?

  • Älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan. (Ef. 6:4)
  • Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. (Fil. 4:8 )
  • Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä. (Room. 12:18-21)
  • Minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. (Matt. 5:39)
Videopeleistä ja niiden vaikutuksesta lapsiin on käsittääkseni monenlaisia tutkimuksia. Ilmeisesti on ihan tieteellisin metodein saatu tuloksia, että pelaaminen kehittää jotain aivojen kykyjä ja osa-alueita. Oletan, että yhtä varmasti on tehty tutkimuksia, joissa on pyritty selvittämään pelaamisen vaikutuksia ihmisen käyttäytymiseen. Tuloksista en tiedä, mutta olen varma siitä, että eri ihmiset reagoivat eri tavoilla. Jotkut ovat herkempiä pelien antamille vaikutteille ja arvomaailmalle ja imevät niitä itseensä, toiset tekevät luonnostaan eron pelin ja todellisuuden välillä.

Niiden ihmisten kohdalla, jotka uppoutuvat videopeleihin ja joilla on taipumus imeä niistä vaikutteita, videopelien väkivalta on varmasti huono asia. Kauhean paljoa en ole itse väkivaltaisia pelejä pelannut, mutta luulen saaneeni ihan oikean käsityksen, kun vastaani ei ole koskaan tullut yhtään peliä, jossa menestyy parhaiten toisen posken kääntämällä. Kyllä väkivaltapeleissä parhaiten pärjää se, joka opettelee häikäilemättä etsimään vastustajan heikkoudet ja tavalla tai toisella tuhoamaan hänet. Jos se ajattelumaailma tarttuu itseen edes välillisesti, eivät videopelit ole saaneet hyvää hedelmää aikaiseksi.

Käsittääkseni psykologisena tosiasiana pidetään sitä, että aggressiivisuus ei vähene aggressiivisuutta toteuttamalla. Liikunta ja moni muu aktiivisuus kyllä lieventää aggressioita, mutta aggressiivisten toimien harjoittaminen saattaa lopulta vaikuttaa päinvastaisesti. Mutta ehkä siitä huolimatta joidenkin ihmisten kohdalla väkivaltaiset pelit saattavat toimia jonkinlaisena varoventtiilinä ja parhaimmillaan ennaltaehkäistä tosi elämässä toteutetun aggressiivisuuden. Toisaalta, jos aggressiivisuuden lievittäminen onnistuu vain väkivaltaisilla peleillä, joudutaan herättämään varsin suuria kysymyksiä siitä, miksi muut keinot eivät toimi.

Vastaukseni ei paisu kovin pitkäksi, koska osatakseni vastata kysymykseen kattavasti, minun täytyisi joko tuntea todella hyvin erilaisia psykologisia tutkimuksia väkivaltapelien vaikutuksista. Tilannesidonnaisen vastauksen antaakseni minun pitäisi olla seurannut vaikkapa jonkun kasvavan lapsen kehitystä ja sen muutosta sen jälkeen, kun hän olisi aloittanut väkivaltaisten pelien pelaamisen.

Joka tapauksessa on selvää, että kristillisen uskon ja Raamatun kanta on se, että kristillinen kasvatus sisältää tasapainoiseen, epäitsekkääseen ja rauhanomaiseen toimintaan kasvattamisen. Jos väkivaltaiset videopelit edistävät tätä tavoitetta, ovat ne hyvä asia. Jos videopelien väkivalta vaarantaa tämän kehityksen, eivät ne ole hyvä asia.
Marko Sagulin