Kirjoittaja Aihe: Missä menee haluamisen ja himoitsemisen raja?  (Luettu 1623 kertaa)

Rajanvetoa

  • Vieras
Kysymykseni koskee lähimmäisen oman haluamista ja rajanvetoa siitä, mikä on himoitsemista. Muistelen törmänneeni vastaavaan aiheeseen kristillisellä foorumilla, josta osittain olen saanut insipiraatiota aloitukseen.

Olen selvää, ettei lähimmäisen omaisuutta saa tavoitella. Ei varastamalla, kepulikonstein tai yrittämällä iskeä hänen puolisoaan. Mutta onko suotavaa edes matkia? Tai jos toinen on yrittänyt päästä opiskelemaan jotain tiettyä alaa tuloksetta ja matkija itse pääsee kyseiselle alalle, onko se oikein? Tai keksiä toiselta jonkun haluamisen kohteen (materia, työpaikka jne), jonka itse saa mutta toinen ei.

Some on pullollaan ideoita ja haluamisen kohteita. Mutta voiko kristitty hyvällä omallatunnolla kopioida vaikka sisustus/vaatetus/ruoka/ajoneuvo/ura jne jne ideoita itselleen ja toisten iloksi?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 151
    • Profiili
Tervehdys Rajanvetoa,

Kysymyksesi on hyvin herkän omantunnon pohdintoja. Rohkenisin luonnehtia, että tällaiset pohdinnat ovat jopa yliherkän omantunnon ajatuksia. Elämä on näet alusta loppuun asti kopioimista. Ihmisenä kasvaminen on sitä, että lapsi seuraa, mitä muut tekevät ja omaksuu niitä asioita. Nuori tarkkailee itseään vanhempia ja ottaa vaikutteita. Aikuisetkin jatkavat kasvamista ja seuraavat kokeneempien viitoittamia teitä ja esimerkkiä.

Loppujen lopuksi - Saarnaajan ajatuksia mukaillen - ei edes ole olemassa mitään "omaa" tai "uutta", jonka ihminen voisi keksiä. Vaikka yksittäisiä uusia keksintöjä tehdään, kaikki elämään kuuluvat perusasiat ovat jollain tapaa aikaisemmin olemassa olleita juttuja tai pieniä muutoksia niistä:

Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla. Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä. (Saarn. 1:9-10)

Samalla tavoin kristillinen elämä on yksikertaistetusti sanottuna "matkimista". Se on Jeesuksen seuraamista. Raamatun kielikuvia käyttäen oikea elämä on seuraamista ja jäljittelyä - väärä elämä on omille teille lähtemistä:

  • Jeesus sanoo: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8:12)
  • Paavali sanoo: "Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta." (1. Kor. 11:1)
  • Sananlaskut sanovat: "Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie." (Sananl. 14:12)

Tältä pohjalta haluan rohkaista, jos noita ajatuksia pohdit omakohtaisesti etkä vain teorian tasolla: Iloitse vapautuneesti kaikista hienoista ideoista, joita elämässä vastaan tulee. Jos et voisi koskaan tavoitella esimerkiksi ammattia tai opiskelupaikkaa, jota joku muukin tavoittelee, niin mitä sinä sitten voit tehdä? Joutuisit keksimään ammatin, jota ei ole olemassa ja opiskelemaan sitä jossain itse keksimäsi paikassa.

Raja menee juurikin siinä, mitä mietiskelit, että toisen omaa ei pidä tavoitella ja himoita. On mielestäni vain muutamia harvoja asioita, joissa idean kopioiminen olisi väärin. Et voi esimerkiksi kopioida musiikkikappaletta tai jonkun tuotteen patenttia ja myydä omanasi eteenpäin. Mutta se ei enää suoranaisesti koske sitä, mitä sinä olet kysynyt.

Joten Saarnaajan kirjaa lainaamalla haluan kannustaa sinua nauttimaan elämästä ja sen antamista hyvistä Jumalan lahjoista:

Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi. Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu. Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä. Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta. (Saarn. 9:7-10)
Marko Sagulin