Kirjoittaja Aihe: Yliherkkä omatunto  (Luettu 291 kertaa)

Tiedustelija

  • Vieras
Miten kristityn on mahdollista kesyttää yliherkkää omatuntoaan? Jos kristityllä
on esimerkiksi seuraavia piirteitä:

A) henkilö yrittää tehdä tyhjäksi tekemiään synnillisiä tekoja tai ajatuksia. esim. kieltämällä itseltään jonkun mieluisan asian
B) välttelee joitain asioita varmuuden vuoksi. Esim. numeroita, värejä jne
C) kokee tärkeäksi pestä kädet ennen rukoilua ja toistaa rukousta niin kauan, ettei epämieluisia ajatuksia puske samaan aikaan päälle
D) koittaa osittain noudattaa juutalaisten ruokasäädöksiä (esim. ei maito ja lihatuotteita samaan aikaan)
E) on mietteliäs VT:ssa mainittujen saastaisten eläinten suhteen esim. vaatteissa, leluissa jne

Edellä mainituissa asioissa olisi helppoa kehottaa lopettamaan vastaavat touhuilut. Olen ymmärtänyt, että ns. pakko-oireisessa häiriössä erilaisia pakkoajatuksia ja toimintoja on. Maallisen terapian yksi hoitomuodoista on kaiketi kognitiivinen psykoterapia, jossa pikkuhiljaa toimitaan vastoin ahdistavaa tarvetta toimia tietyllä tavalla. Mutta eihän kristitty voi toimia vastoin omaatuntoaan ja toimia vastoin sitä minkä näkee ”oikeaksi”.
On myös pohdinnan arvoista, mistä erottaa lakihenkisyyden, psyykkisen sairauden ja yliherkän omatunnon, joka kasvamattomaan kristillisyyteen voi kai tavallisesti kuulua? Asioiden välttelyyn voi sekoittua myös ”oikeaa asiaa”: jos henkilö välttelee esim. punaista, on tälle perusteena punaisen värin ”synnillisyys” tietyssä historiallisessa ajassa ja liikkeissä.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 987
    • Profiili
Hei Tiedustelija,

Olet todella tärkeän asian äärellä. Omatunto on kristityn oleellisimpia työkaluja kaikessa, mitä elämään kuuluu. Omantunnon kuunteleminen ja sen mukainen toiminta on yksi parhaita rauhan ja levon lähteitä. Niin kuin vanha sanonta kuuluu: "Hyvä omatunto on paras päänalunen."

Ongelmana on se, että omatunto ei ole mikään virheetön Jumalan ääni. Sanoisin itse, että omatunto ei ole alkuunkaan Jumalan ääni. Se on ilman muuta Jumalan luoma kyky, mutta jos omatunto olisi Jumalan itsensä ääni, se olisi virheetön. Voimme kuitenkin sanoa, että on paljon ihmisiä, joilla on aivan liian herkkä ja yliaktiivinen omatunto. Samoin on paljon ihmisiä, joiden omatunto on kokonaan paatunut tai ainakin erittäin turtunut. Omatunto siis elää ja kasvaa ihmisen elämänkokemuksen ja valintojen yhdistelmänä, eikä kenelläkään ole virheetöntä kykyä aistia omassatunnossaan kaikkea oikein.

Omatunto on herkkä mittalaitteisto. Mitä karkeammin ja huolimattomammin sitä käsitellään, sitä helpommin se menee epäkuntoon ja mittaustulokset näyttävät väärin. Mitä useammin sitä puolestaan kalibroidaan ja säädetään, sitä tarkemmin se näyttää oikeita lukemia. Jos siis omatunto on epäkunnossa, ei sitä ainakaan kannata ravistella ja paukuttaa. Sitä on syytä ryhtyä säätämään.

En tunne kognitiivista psykoterapiaa ja sen menetelmiä. Uskon, että hyvin monissa käyttäytymiseen liittyvissä muutosprosesseissa nuo kuvailemasi tavat ovat hyödyllisiä. Esimerkiksi jos pelkää jotain asiaa, ja aina yrittää vain karttaa pelkojensa kohdetta, niin välttämättä koskaan ei tule sitä tilannetta, että osaisi kohdata ja käsitellä pelkojaan. Joskus voi olla viisautta ottaa itseään niskasta kiinni ja totuttaa itsensä pelottaviin tilanteisiin, jonka jälkeen niihin tottuu ja pelosta vapautuu.

Tämä ei sellaisenaan sovi omantunnon kanssa toimimiseen. Kärjistetysti sanottuna tilanne on kuin yliherkän palovaroittimen kanssa toimiminen. Minulla on sellainen hyllyssä. Vanha varoittimemme reagoi pienimpäänkin keittiöstä leijailevaan tuoksuun ja jatkoi huutamista vielä senkin jälkeen, kun tilanne oli ohi. Otin varoittimen pois ja irrotin patterit. Ei hälytä enää - ei oikeassa eikä väärässä tilanteessa.

Omatunnon kanssa voi toimia niin kuin tuon varoittimen kanssa. Sen voi repiä katosta ja irrottaa patterit. Mutta sen jälkeen sillä ei enää teekään mitään. Oikea lääke on "kalibroida" ja säätää se hälyttämään oikeissa tilanteissa. Paras keino on ymmärryksen lisääminen Jumalan Sanasta.

Raamattu ei käytä sanaa "yliherkkä omatunto". Muutamissa kohdissa kuitenkin puhutaan omastatunnosta tavalla, josta voisi mielestäni käyttää tuota sanaparia. Paavali opettaa kristittyjä oikeasta suhtautumisesta epäjumalille uhrattuun lihaan. Siinä opetuksessaan hän kertoo, että epäjumalille uhrattua lihaa voi syödä hyvällä omallatunnolla. Silti hän ottaa huomioon sen, että joillakin ihmisillä on epävarma olo tästä asiasta. Heidän omatuntonsa varoittaa, vaikka asia on luvallinen.

Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa. ... Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. (1. Kor. 8:7, 10-12)

Tässä kuvataan kaksi ihmisryhmää. Yksillä on tieto ja ymmärrys siitä, mitä Jumalan Sanan mukaan epäjumalille uhratun lihan tapauksessa voi tehdä. Toiset ovat epävarmoja. Ymmärtävät ihmiset toimivat siis hyvällä omallatunnolla. Epävarmat ihmiset sen sijaan vahingoittavat ja turruttavat omaatuntoaan, jos he alkavat matkia varmoja ihmisiä ilman, että ovat itse sisäistäneet saman asian.

Yliherkän omantunnon suhteen ei siis pidä aloittaa omantunnon turruttamisesta vaan kaikkein tärkein toimintamalli on ymmärryksen lisääminen siitä, mikä on oikein. Ymmärrystä saa parhaiten opiskelemalla Raamattua ja pyytämällä kokeneemmilta kristityiltä apua omien kysymysten jäsentelyyn. Tämän jälkeen toimintamallin kuuluisi minun mielestäni olla kahtalainen:
  • Jos vanha ja tuttu toimintamalli osoittautuu Raamatun valossa vääräksi, pitää siitä pyrkiä mahdollisimman pian pois. Eläminen tietoisesti vastoin Jumalan Sanaa on omantunnon ohjaamista todella väärille teille.
  • Jos vanha ja tuttu toimintamalli ei ole väärin, mutta uuden ymmärryksen mukaan se on tarpeeton, turha tai muuten elämää haittaava, kannattaa siitä pyrkiä pois pienin askelin ja vaikkapa ammattiauttajien apua pyytäen.

Tämän kahtiajaon avulla tarkastelen nyt esille nostamiasi esimerkkejä:

Lainaus
A) henkilö yrittää tehdä tyhjäksi tekemiään synnillisiä tekoja tai ajatuksia. esim. kieltämällä itseltään jonkun mieluisan asian

On hyvä kilvoitella ja harjoittaa itseään toimimaan oikein. Mutta tässä esimerkissä ei ole kyse siitä. Jos luen tuon tekstin juuri niin kuin olet kirjoittanut, tässä tilanteessa ihminen kokee jonkinlaisen pakkomielteen olla omien syntiensä sovittaja. Se on pahasti väärin ja johdattaa kaksinkertaiseen vääryyteen. 1. Ensin ihminen tekee syntiä. 2. Sitten ihminen kuvittelee voivansa itse sovittaa syntinsä. Näin ei saa toimia. Tällaisella toiminnalla kristitty turruttaa omatuntoaan tai suorastaan kääntyy Kristusta vastaan:

Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. (Kol. 2:18-19)

Lainaus
B) välttelee joitain asioita varmuuden vuoksi. Esim. numeroita, värejä jne

Tämä on kyllä jo selvä psykologinen ongelma. Tosin, jos tuo mainitsemasi "varmuuden vuoksi" sisältää ajatuksen, että jotenkin näillä teoilla yritetään miellyttää Jumalaa tai estetään itseä joutumasta pahuuteen, niin silloin ollaan jälleen toimintamallissa, jota ei saa jatkaa. Edellä lainaamani kohta jatkuu:

Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2:20-23)

Lainaus
C) kokee tärkeäksi pestä kädet ennen rukoilua ja toistaa rukousta niin kauan, ettei epämieluisia ajatuksia puske samaan aikaan päälle

Tässä esimerkissä ei tapahdu mitään erityisesti Jumalan käskyn vastaista. Mutta siinä tapahtuu täysin pakkomieleisiä ja turhia asioita, jotka ahdistavat ihmistä itseään. Fariseukset saivat kuulla Jeesukselta usein moitteet siitä, että he olivat ottaneet tavakseen noudattaa erilaisia asioita, jotka olivat heille mahdollisia, mutta jotka saivat keskimääräiset juutalaiset ahdistuneeksi erilaisista velvollisuuksista, joita Jumala ei ollut käskenyt:

Fariseukset sen paremmin kuin juutalaiset yleensäkään eivät näet käy aterialle ennen kuin ovat pesseet kätensä, vaikkapa vain tilkkasella vettä. Näin he tarkoin noudattavat isien perinnäissääntöä. He eivät myöskään syö mitään torilta tuotua ennen kuin ovat vihmoneet sen. Monia muitakin tapoja he ovat ottaneet noudattaakseen, kuten juomamaljojen, saviruukkujen ja pronssiastioiden pesuja. (Mark. 7:3-4)

Lainaus
D) koittaa osittain noudattaa juutalaisten ruokasäädöksiä (esim. ei maito ja lihatuotteita samaan aikaan)
E) on mietteliäs VT:ssa mainittujen saastaisten eläinten suhteen esim. vaatteissa, leluissa jne

Jos näiden esimerkkien mukaiseen ajatteluun kuuluu se, että tekee näin Jumalan mieliksi, niin silloin kyse on selvästi väärästä tavasta, josta pitää pyrkiä eroon. Paavalin kirje Galatalaisille on erittäin hyvä Raamatun kirja luettavaksi kaikille, jotka alkavat miettiä, pitäisikö juutalaisten kulttilakia ja puhtaussäädöksiä noutattaa myös kristityn elämässä.

Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee." On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää". (Gal. 3:10-11)

Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. (Gal. 5:2-4)


Lainaus
On myös pohdinnan arvoista, mistä erottaa lakihenkisyyden, psyykkisen sairauden ja yliherkän omatunnon, joka kasvamattomaan kristillisyyteen voi kai tavallisesti kuulua? Asioiden välttelyyn voi sekoittua myös ”oikeaa asiaa”: jos henkilö välttelee esim. punaista, on tälle perusteena punaisen värin ”synnillisyys” tietyssä historiallisessa ajassa ja liikkeissä.

Monellakin tapaa hengelliseen viisauteen kuuluu sen erottaminen, mikä on "ihan tavallista arkea" ja mikä on opillinen ja hengellinen kysymys. Asioiden sekoittaminen voi tapahtua todellakin huomaamatta ja jännissä ajatteluketjuissa. Tuo mainitsemasi punaisen värin vältteleminen on juuri sellaista. Mitään väliä ei ole sillä, onko joissain kristillisissä piireissä joku joskus sanonut punaisesta jotain negatiivista. Eikä kristityn eduksi voida koskaan laskea sitäkään, että hän ottaa vain juutalaisille annetun käskyn ja alkaa noudattaa sitä "kaiken varalta" tai "erityisen hyvänä kristittynä" omalle kohdalleen.

Kaikkineen terveeseen kristillisyyteen kuuluu myös terve ihmisyys. Siinä missä roomalaiset viisaasti totesivat: "Terve sielu terveessä ruumiissa", niin kristityt voisivat jatkaa ketjua toteamalla: "Terve usko terveessä sielussa".


Edit: Poistin punaista lihaa koskevia vastauksiani, koska olin lukenut huolimattomasti kysymyksen, ja vastasin asioihin, joita ei kysymyksessä ollut esitetty.
« Viimeksi muokattu: 12.03.2021 - klo:23:18 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Yliherkkäkö?

  • Vieras
Kiitos vastauksestasi Marko! Oli helpottavaa tulla kuulluksi ja saada eräänlaista ”opponointia” ajatuksille.

Aihe on itselleni arka ja rajoittaa jossain määrin ajankäyttöä ja arjessa tehokkaasti toimimista. Minulle on myös muodostunut jonkin sortin ongelma viivakoodien tarkkailemisesta. Kauppareissut venyvät hieman, koska koitan syynätä, ettei viivakoodista löydy kolmea kutosta. Myös tiettyjä muita numeroita vältän jos niitä löytyy kolme kappaletta samasta viivakoodista. Sama koskee värejä tai symboleja. Jos tuotteen logo on punainen, asia mietityttää. Tämä juuri siitä syystä, että joissakin piireissä  punainen väri (varsinkin vaatetuksesta puhuttaessa) on kai ainakin ennen yhdistetty Kristuksen pilkan tai veren väriksi, joten pelkään kai olevani kevytkenkäinen asian kanssa tai jotain. Jos tuotteessa tai kaupassa esiintyy logossa kolmioita, miellän asian kolminaisuuteen viittaavaksi ja pidän kolmion käyttöä epäilyttävänä markkinoinnissa.

En osaa toimia muutenkaan, jotta mielenrauha säilyisi edes näiden asioiden osalta. Jos mielessäni olen antanut jollekin asialle tietynlaisen merkityksen, eikö juuri tätä mielikuvaa vastaan toimiminen ole syntiä?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 987
    • Profiili
Tervehdys Yliherkkäkö?

Uskon oikein hyvin, että tuollaiset pakkomielteiset toiminnat ovat valtava rajoite. Elämä kaiken tuollaisen tarkkailun keskellä on vähimmilläänkin uuvuttavaa ja stressaavaa. Toivonkin, ettet koe minun sanovan asioita nyt liian hyökkäävästi. Haluan tällä erää kirjoittaa koko viestini hyvin painokkaasti ja suoraviivaisesti.

Ensinnäkin, minun mielestäni sinulle olisi suurta hyötyä terapiasta. Saatat sellaisessa jo käydäkin, mutta jos et käy, niin ehdottomasti kannattaa. Pohjimmiltaan esittämäsi ongelmat eivät näet ole hengellisiä ongelmia. Olet käyttänyt viesteissäsi kristinuskon termistöä ja tematiikkaa, mutta kuvailemasi toimintatavat ovat hyvin pakkomielteisiä tai pakko-oireisia mielen ongelmia. Ne saavat hyvän tarttumapinnan kristinuskon teemoista, mutta eivät ole luonteeltaan varsinaisesti hengellisiä pulmia.

Tartun ensimmäiseksi ajatukseen, jonka sanoit viestisi lopussa:

Lainaus
Jos mielessäni olen antanut jollekin asialle tietynlaisen merkityksen, eikö juuri tätä mielikuvaa vastaan toimiminen ole syntiä?

Saatat mielessäsi ajatella tätä raamatunkohtaa:

Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä. (Room. 14:22-23)

Tässä Paavali opettaa teemasta, josta edellisessä viestissänikin puhuin. Omatuntoa vastaan toimiminen saa helposti omantunnon turtumaan. Sinun kohdallasi kyse tuntuu kuitenkin olevan ihan muusta. Sinä et pohdi Raamatun valossa sitä, kuinka joku asia on tulkittava tai onko jonkin selvän Jumalan käskyn soveltaminen omaan elämäntilanteeseesi tosi vaikeaa ja ristiriitaisen tuntuista. Sinä kehittelet omia sääntöjä, joille et saa tukea Raamatusta. Pystyt näiden toimintamallien yhteydessä esittämään Raamatusta tuttuja aihepiirejä, mutta ne eivät ole lähelläkään sitä merkitystä, jossa ne Raamatussa esitetään. Esimerkiksi:

Lainaus
Minulle on myös muodostunut jonkin sortin ongelma viivakoodien tarkkailemisesta. Kauppareissut venyvät hieman, koska koitan syynätä, ettei viivakoodista löydy kolmea kutosta. Myös tiettyjä muita numeroita vältän jos niitä löytyy kolme kappaletta samasta viivakoodista.

Raamatussa on yhdessä jakeessa maininta pedon luvusta. Siinä yhteydessä ei mainita mitään siitä, kuinka kristityn täytyisi suhtautua kolmeen kuutoseen. Eikä sellaista käskyä ikinä voitaisikaan antaa. Muutenhan kukaan kunnon kristitty ei voi vastata matematiikan kokeessa kysymykseen: paljonko on 333+333. Täytyisi tahallaan vastata väärin, kun ei saa kirjoittaa lukua 666. Sinä viet asian vielä pidemmälle. Et salli ostamasi pakkauksen numerosarjassa olevan edes yhteensä kolmea kuutosta, vaikka ne eivät olisi edes peräkkäin.

Tällainen toiminta on äärimmäisen uuvuttavaa aina. Lisäksi se on väärin, jos sillä on hengellinen motiivi. Jeesus tylyttää fariseuksia ja lainopettajia, jotka kehittelivät itse lisäsääntöjä Raamatun käskyihin:

  • Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. (Matt. 15:9)
  • Te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella. (Luuk. 11:46)

Sinun toimintasi on hyvin lähellä fariseusten ja lainopettajien toimintaa - joskin sillä erotuksella, ettet ole kuormittanut niillä käskyillä toisia ihmisiä vaan ainoastaan itseäsi. Älä säikähdä suorasukaista tyyliäni, mutta jos sinä todella haluaisit palvella ennen kaikkea vain Jumalaa, sinä yrittäisit ottaa selvää mahdollisimman tarkasti Jumalan Sanasta. Jumalan käskyä voidaan rikkoa laittamalla siihen lisää tai ottamalla jotain pois. Nyt sinä haluat laittaa aina vain enemmän ja enemmän lisää.

Tuollainen toiminta saa sinut käpertymään oman itsesi ympärille. Loppujen lopuksi sinä haluat palvella omaa mieltäsi etkä Jumalaa. Tuo ensimmäiseksi lainaamani ajatuksesi suorastaan nostaa oman mielesi Jumalaa korkeampaan asemaan. Sinähän sanot itse asiassa, että sinun omat ajatuksesi määrittävät sen, mikä on syntiä ja mikä ei. Mutta Raamatun Sanahan sen määrittää.

Martti Luther aloittaa teoksensa "Puhe hyvistä teoista" seuraavilla sanoilla: "Ensimmäiseksi tulee tietää, että ei ole olemassa muita hyviä tekoja kuin ne, jotka Jumala on käskenyt. Samoin kuin ei ole olemassa muuta syntiä, kuin minkä Jumala on kieltänyt. Sen vuoksi ei ihmisen, joka haluaa tulla tuntemaan ja oppia tekemään hyviä tekoja, tarvitse tuntea mitään muuta kuin Jumalan käskyt."

On totta, että pedon luku mainitaan Raamatussa. Jopa negatiivisessa sävyssä. Mutta Raamatusta löytyy vaikka kuinka monta negatiivisessa sävyssä kirjoitettua kohtaa katsomisesta, syömisestä ja ajattelemisesta. Jos noudattaisit niidenkin suhteen samaa logiikkaa, sinun täytyy kaiken varalta lopettaa myös katseleminen, syöminen ja ajatteleminen.

Lainaus
Sama koskee värejä tai symboleja. Jos tuotteen logo on punainen, asia mietityttää.

Jatkan yliampuvaa retoriikkaani: Onhan se aika outoa, että Jumala on halunnut luoda niin paljon syntisen värisiä kukkia...

Lainaus
Tämä juuri siitä syystä, että joissakin piireissä  punainen väri (varsinkin vaatetuksesta puhuttaessa) on kai ainakin ennen yhdistetty Kristuksen pilkan tai veren väriksi, joten pelkään kai olevani kevytkenkäinen asian kanssa tai jotain.

Miksi et mieti mieluummin sitä, kuinka yhteiskunnassa punainen kuvaa rakkautta. Ja kirkollisessa perinteessä Kristuksen sovintoverta, Pyhää Henkeä ja urhoollisesti uskonsa puolesta kuolleita marttyyreja? Miksi valitset kaikista mahdollisista tulkintatavoista aina ne negatiiviset?

Lainaus
Jos tuotteessa tai kaupassa esiintyy logossa kolmioita, miellän asian kolminaisuuteen viittaavaksi ja pidän kolmion käyttöä epäilyttävänä markkinoinnissa.

Eli punainen täytyy tulkita synnilliseksi, joten sitä täytyy välttää. Mutta samassa yhteydessä esiintyvä pyhäksi mieltämäsi kuvio on myös huono, joten sitäkin täytyy välttää samassa yhteydessä? Eikö silloin olisi loogisempaa tulkita kolmio vaikkapa illuminaatin tunnukseksi, jotta voisit välttää niitä edes samalla logiikalla?

Pahoittelen tätä tylyä tyyliäni, mutta yritän vain alleviivata pointtiani. Mikä sinulle oikeasti voisi olla neutraali asia? Kaikkia värejä ja kaikkia geometrisia muotoja on joissain kulttuureissa, uskonnoissa ja perinteissä käytetty johonkin hyvään tai pahaan. Sinä olet valinnut vain tietyt asiat, joille olet keksinyt hyvät mielleyhtymät. Ja rohkenen arvata, että kehität itsellesi lisää rajoituksia sitä mukaa, kun keksit uusia merkityksiä ja mielleyhtymiä.

Lainaus
En osaa toimia muutenkaan, jotta mielenrauha säilyisi edes näiden asioiden osalta.

Aloitin viestini sanomalla, että uskon ahdistuksesi olevan tosi suuri. Enkä ole halunnut tällä kirjoituksellani vähätellä sitä ollenkaan. Valitsin tällä erää vain aika suoraviivaisen lähestymistavan. Tarkoitukseni oli osoittaa, että ahdistuksen suuruudesta huolimatta toimintasi on epäloogista eikä yksikään viestissäsi mainitsemista toimintamalleista saa mitään tukea yhdestäkään Raamatun käskystä tai kiellosta.

Olen vahvasti sitä mieltä, että omatuntoa vastaan toimiminen ei ole hyvä asia kristitylle. Mutta mielenrauha ja omatunto ovat eri asioita. Huonolla omallatunnolla oleva ihminen kokee itsensä rauhattomaksi. Mutta ihminen voi olla rauhaton monesta muustakin syystä kuin huonon omantunnon johdosta. Kärsimätön odotus, pelko, epävarmuus ynnä monet muut tilanteet aiheuttavat rauhattomuutta, vaikka omatunto olisi täysin puhdas. Myöskin mielenterveydelliset ongelmat saavat aikaan rauhattomuutta.

Tämän vuoksi sinun täytyy huolellisesti käydä läpi pakkomielteiset toimintamallisi ja löytää niille raudanlujat perustelut Raamatusta. Raudanlujaksi perusteluksi tässä tapauksessa kelpaa vain Jumalan käsky tai kielto - ei sinun tulkintasi tai mielleyhtymäsi siitä, mitä joku ihminen tai yhteisö on jossain kulttuurissa siitä ajatellut. Voit myös ilman muuta edelleen kirjoittaa ajatuksiasi, niin voin omalta osaltani auttaa sinua pohtimaan asioita Raamatun äärellä.

Joka tapauksessa sinun tarvitsee löytää keino päästä irti kaikista toimintamalleista, jotka olet näissä kahdessa viestissäsi kertonut. Koska olet lähestynyt minua näiden kysymysten kanssa, se kertoo, ettei sinulla ole mielenrauhaa ainakaan tuon pakkomielteisen toimintasi ansiosta. Tällä hetkellä onnistut tyynnyttelemään itseäsi jatkamalla toimintaa, mutta se saa aikaan lisää ahdistusta eikä tule koskaan vapauttamaan sinua.
Marko Sagulin