Kaste

[Mietityttää]

Riittääkö lapsen kaste vai tuleeko käydä kasteella myöhemmin 🤔Jeesuskin kastettiin aikuisiällä..


Edit: Otsikkoa muuteltu edestakaisin vastauksen tarkentuessa. Marko

[Nettipappi Marko]

Tervehdys Mietityttää

Kiitos hyvästä ja hyvin tärkeästä kysymyksestä! Voisin teoriassa vastata ytimekkääseen viestiisi lähes yhtä tiiviisti:

"Lapsen kaste riittää. Kastetta ei hengellisestä näkökulmasta katsottuna edes voi uusia. Jeesus kastettiin aikuisena, koska kristillistä kastetta ei voitu toimittaa hänelle lapsena. Jeesus näet asetti kasteen liiton vasta päätettyään julkisen toimintansa. Jeesuksen oli muutenkin määrä yhdistää kaksi kansaa: Hän kuului ympärileikkauksen kautta vanhan liiton juutalaiseen kansaan, mutta aikuisena hänen tehtävänsä oli johtaa ihmiset uuteen kasteen kautta solmittavaan liittoon."

Tämä vastaa kaikkeen siihen, mitä kysyit, mutta luonnollisestikin näin tiivis vastaus herättää valtavasti jatkokysymyksiä. Siksi yritän nyt opettaa kasteen idean varsin perusteellisesti. Pahoittelen, jos vastaukseni kuulostaa sen tähden luennolta. Haluan hahmotella ennen kaikkea sen perusidean, miksi kristilliseen uskoon ylipäätään kuuluu kaste. Kun sen asian oivaltaa, moni muukin kasteen äärellä esitetty pohdinta saa vastauksensa.

Vuosien varrella olen tälle palstalle kirjoittanut erilaisia vastauksia kasteesta. Niihin voit tutustua näistä linkeistä:

• Kaste ja sakramentit - kattava ja laaja viestiketju kasteesta kokonaisuudessaan
• Pyhä Henki ja kaste - pohdintaa Pyhän Hengen ja kasteen suhteesta
• Helpoin tapa päästä taivaaseen - erityiskysymys "pelastaako pelkkä kaste" -näkökulmasta
• Kahdesti kastaminen - erityiskysymys "olenko tehnyt väärin mennessäni kasteelle toistamiseen" -näkökulmasta

Suurin osa noista teksteistä on yli 10 vuoden takaa. Ymmärrykseni kasteesta on edelleen hyvin samanlainen, mutta olen jo jonkin aikaa halunnut haastaa itseni sanoittamaan asiat vähän eri näkökulmasta. Joten tässä se tulee.


Uuden liiton kaste on vanhan liiton ympärileikkaus

Vanhan liiton tärkein liitonmerkki oli ympärileikkaus. Jumala antoi käskyn ympärileikkauksesta ensimmäiseksi juutalaisten kantaisälle Abrahamille. Myöhemmin ympärileikkauksen liitto vahvistettiin siinä yhteydessä, kun Mooses välitti Israelin kansalle juutalaisen lain.

Leikkauttakaa pois esinahkanne. Tämä on merkkinä liitosta, joka on meidän välillämme, minun ja teidän. Kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta toiseen. Ympärileikattakoon kaikki talossasi syntyneet orjat samoin kuin heimoosi kuulumattomat orjat, jotka itsellesi ostat. (1. Moos. 17:11-12)

Ympärileikkaus kuului vain vanhaan liittoon. Paavali jyrähti galatalaisille, kun nämä ryhtyivät ympärileikkaamaan itseään siinä uskossa, että he olisivat parempia kristittyjä. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. (Gal. 5:2) He eivät ymmärtäneet, mitä tarkoitti usko Jeesukseen. Eivätkä he ymmärtäneet, että uuden liiton kaste on samassa asemassa kuin vanhan liiton ympärileikkaus:

• Ympärileikkaus liitti ihmisen Jumalan liittoon, juutalaisuuteen ja valittuun kansaan.
• Kaste liittää ihmisen Jumalan liittoon, Jeesukseen ja Jumalan kansaan.

Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. (Kol. 2:11-14)

Ympärileikkaus tehtiin lapselle kahdeksan päivän ikäisenä. Lapsi ei siis itse voinut päättää siitä, solmitaanko Jumalan liitto hänen kohdallaan. Valinnan tekivät hänen vanhempansa. Vanhemmat puolestaan tekivät valinnan siksi, että Jumala määräsi, että liitto kuuluu tehdä pikkuvauvojenkin kanssa. Jeesus antoi hyvin samankaltaisen ohjeen kasteesta:

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. (Matt. 28:19-20)

Kirkkoisä Origenes (v. 182-254) kirjoittaa, että kirkko on saanut apostoleilta tavan kastaa lapset. Apostolit siis ymmärsivät Jeesuksen käskyn rinnastettavaksi ympärileikkauksen kanssa. Jos aikuinen mies kääntyi juutalaisuuteen, hänet ympärileikattiin aikuisena. Samalla perheen pään kääntyessä juutalaisuuteen, ympärileikattiin myös hänen perhekuntansa miespuoleiset palvelijat ja lapset. Ja sen jälkeen ympärileikattiin aina kaikki syntyvät poikalapset kahdeksan päivän ikäisenä. Lapsi ei tehnyt valintaa, mutta valinnan tehneet vanhemmat olivat velvolliset opettamaan, mitä tarkoittaa Jumalan tekemä liitto, ja kuinka siinä liitossa eletään. Samoin apostolit toimivat kasteen kanssa. Apostolien tekojen 16. luvussa kerrotaan kahdesta eri perhekunnasta, jotka kastettiin, kun perheen isä tai äiti tuli uskoon:

Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. (Ap. t. 16:14-15)
Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti. (Ap. t. 16:33)


Jumala ei riko liittoa, vaikka ihminen sen rikkoisikin

Ympärileikkausta ei voida toimittaa kahdesti eikä ympärileikkauksen liitonmerkkiä voi pyyhkiä pois. Se on erinomainen kuva siitä, kuinka peruuttamaton Jumalan liitto on. Kun Jumala solmii liiton, hän on liitossaan uskollinen. Siksi Jumala kehottaa ja muistuttaa, että myös ihmisen tehtävä on pysyä uskollisesti siinä liitossa, jonka Jumala on säätänyt. Sen ohjeen sai ensimmäisenä jo Abraham:

Jumala puhui edelleen Abrahamille: "Pysykää uskollisesti tässä liitossa, sinä ja sinun jälkeläisesi sukupolvesta toiseen. Tämä ehto teidän on täytettävä siinä liitossa, jonka olen tehnyt sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa: teidän tulee ympärileikata jokainen mies ja poikalapsi." (1. Moos. 17:9-10)

Valitettavasti liian monesti tuo kehotus kaikui kuuroille korville. Vanhan testamentin yksi suurista linjoista on se, kuinka liiton kansa jatkuvasti rikkoi liiton. Onneksi kansa myös koki herätyksen aikoja ja palasi takaisin. Mutta silloinkaan ei tehty uutta ympärileikkausta. Liiton rikkoneet ihmiset eivät solmineet liittoa uudelleen vaan he palasivat siihen liittoon, joka oli Jumalan puolelta voimassa koko ajan:

Noina päivinä, tuohon aikaan, sanoo Herra, Israelin ja Juudan asukkaat palaavat yhdessä. He kulkevat tietään itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa. He kysyvät tietä Siioniin, sitä kohti he suuntaavat katseensa. "Tulkaa! Palatkaamme Herran luo pysyvään liittoon, jota emme enää riko." (Jer. 50:4-5)

Samalla tavoin kaste on Jumalan puolelta aina voimassa oleva liitto. Ihminen sen sijaan voi rikkoa sitä ainakin kahdella tapaa. Ensinnäkin kaikki ihmiset ovat syntisiä. Hurskainkin kristitty lankeaa toistuvasti synteihin, joilla hän rikkoo Jumalan tahtoa vastaan, vaikka ei edes haluaisi sitä. Silti Jumala on uskollinen, koska liitto ei ole riippuvainen ihmisen hyvien tekojen määrästä:

Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana. Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus. (1. Piet. 3:20-21)

Toiseksi ihminen voi kertakaikkisesti kääntää selkänsä Jumalan liitolle. Jos lapsena kastettu ihminen esimerkiksi kääntyy muiden uskontojen edustajaksi, mutta haluaa lopulta palata kristityksi, kastetta ei silti toimiteta uudelleen. Liitto on Jumalan puolelta ollut voimassa silloinkin. Se on pysyvä siksi, että Jumala on sen solminut.

Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää. (2. Tim. 2:13)

Uudelleen kastamisen ongelma on siinä, että liiton näkökulmasta se on Jumalan uskollisuuden epäilemistä. Ikään kuin ihminen voisi väärällä sydämenasenteellaan tai liian vähäisellä uskolla tehdä tyhjäksi Jumalan liiton. Tällöin Jumalan liitto olisi aina vajaa ja epätäydellinen, koska kukaan ihminen ei ole koskaan sydämeltään tai uskoltaan täydellinen.

Ympärileikkaus on tässäkin erinomainen esikuva. Vaikka ihminen kokisi hengellisiä herätyksiä, löytäisi vahvemman uskon tai palaisi harharetkiltään takaisin, hän ei pysty parantelemaan ympärileikkausta, joka hänelle on tehty kahdeksan päivän ikäisenä. Ihminen voi vain elää sen liiton arvoisesti, omalta puoleltaan mahdollisimman suureen uskollisuuteen pyrkien.


Jeesuksen kaste oli ensimmäinen kristillinen kaste

Jeesus oli liitetty vanhaan liittoon ympärileikkauksen kautta. Näin kuului olla, koska Jeesus oli vanhan liiton täyttymys. Hän oli se Messias, joka oli luvattu niin Eevalle, Abrahamille kuin Mooseksellekin. Siksi hänen täytyi syntyä ympärileikkauksen liiton kansaan.

Yhtä aikaa Jeesus oli uusi alku, joka koitui Abrahamin saaman lupauksen mukaan siunaukseksi kaikille maailman kansoille – ei vain ympärileikatuille. Paavali kirjoittaa juutalaisena pakanoille:

Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia - niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi. Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä. Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. (Ef. 2:11-14)

Jeesus siis oli ympärileikkauksen liiton täyttymys ja aloitti kasteen liiton ajan. Hänen oma kasteensa oli ensimmäinen kristillinen kaste, ja siinä näkyvät ne elementit, jotka muissakin raamatunkohdissa liitetään kristilliseen kasteeseen: vesi, Pyhä Henki ja Jumalan liitto.

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!" Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." (Matt. 3:13-17)

Johanneksen kaste oli parannuksen kaste. Niinpä Johannes esteli, koska hän tunsi Jeesuksen ja tiesi, että synnittömän Messiaan ei tarvitse tehdä parannusta synneistä. Mutta Johannes ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Nyt ei ollutkaan kyse parannuksen kasteesta, jossa ihminen ilmoittaa haluavansa muuttua. Nyt oli kyse kristillisestä kasteesta, jossa Jumala tekee liiton, kutsuu seuraajakseen ja aloittaa Pyhän Hengen uudistavan työn.

Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. (Tit. 3:4-5)

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5)

Juutalaiset toimittivat ympärileikkauksen lapselle, jolloin hän liittyi lupauksen kansaan. Jos ihmistä ei ollut ympärileikattu lapsena, hänet ympärileikattiin sitten, kun hän tahtoi kääntyä juutalaiseksi. Tässä yhteydessä saatettiin joissain juutalaisissa yhteyksissä käyttää myös parannuksen kastetta merkkinä kääntymisestä. Kirkkokunnissa, joissa lapsikaste on käytössä, myös aikuinen kastetaan siinä tapauksessa, jos häntä ei ole kastettu lapsena. Tällöin hän tekee parannuksen eli tunnustaa syntinsä ja tunnustaa uskonsa Jeesukseen. Sen vuoksi puhuttelevaa on sekin, että ensimmäinen kristillinen kaste tapahtui parannuksen kasteen ympäristössä.

Jeesus oli Jumala, joten hän ei siitä näkökulmasta olisi tarvinnut minkäänlaista kastetta – ei parannuksenkastetta eikä kristillistä kastetta. Mutta hän oli myös tosi ihminen, joten kaikkien kristittyjen veljenä hän oli ensimmäinen uuden liiton jäsen.

Jeesuksen kasteessa olivat läsnä vesi, Pyhä Henki ja Jumalan sanat, jotka todistivat, että kastettu ihminen oli hänen rakas Poikansa. Samalla tavoin kristilliseen kasteeseen kuuluvat vesi ja Pyhä Henki. Ja samalla tavoin myös Jumala solmimansa liiton myötä tunnustaa kastetun ihmisen hänen omaksi lapsekseen.


Kaste liittää Kristukseen ja tarjoaa pelastuksen

Ympärileikkaus liitti ihmisen valitun kansan jäseneksi. Paavali opettaa, että myös kasteessa tapahtuu liittyminen. Kastetta havainnollistaa hyvin ajatusleikki, että kastemaljassa on veden sijasta liimaa, jolla Jumala liimaa ihmisen kiinni Jeesuksen pelastustekoon:

Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. (Room. 6:3-5)

Hyvin usein pelastusta kuvataan sanomalla, että Jeesus on kuollut meidän puolestamme. Juuri näin kävikin. Kasteen yhteydessä voidaan myös käyttää Paavalin tavoin sanamuotoa: Kaste liitti meidät Jeesukseen, joten me olemme kuolleet Jeesuksen kanssa. Siksi syntimme on jo saanut rangaistuksensa, eikä meidän tarvitse kärsiä ikuista kuolemaa. Paavali jatkaa kasteopetustaan:

Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 6:6-11)

Kasteen liitto tarkoittaa siis käytännössä sitä, että Jumala liittää meidät siihen pelastustekoon, joka tapahtui 2000 vuotta sitten 3500 kilometrin päässä. Kuka tahansa voi hyvällä syyllä epäillä sitä, kuinka Israelissa ajanlaskun alussa tapahtunut asia voisi enää koskettaa minua, nykyisessä Suomessa asuvaa ihmistä. Mutta kasteen liiton vuoksi Jumala ja Raamatun Sana vakuuttavat, että ajalla ja välimatkalla ei ole merkitystä. Kauan aikaa sitten kaukana täältä tapahtunut asia on henkilökohtaisesti ojennettu myös minulle.

Kaste on työkalu, jolla Jumala on henkilökohtaisesti ojentanut Kristuksen sovitustyön minulle. Se on Jumalan solmima liitto, jonka ansiosta minulla on lupa uskoa. Tai ehkä vielä vahvemmin sanottuna: kasteen vuoksi minulla on velvollisuus uskoa.


Usko on ihmisen vastaus Jumalan liittoon

Ympärileikkauksen liittoa solmittaessa

• lapsi ei voinut päättä siitä.
• lapsi ei voinut tietoisesti uskoa siihen sen tapahtumahetkellä.
• eikä hän aikuiseksi kasvettuaan voinut solmia sitä uudelleen.

Mutta ympärileikatulla ihmisellä oli velvollisuus pysyä liitossa ja elää uskollisesti siinä.

Vanhan liiton aikana ympärileikkaus oli edellytys Jumalan kansaan kuulumiselle. Ympärileikkaus ei kuitenkaan estänyt kansaan kuuluvaa kääntämään selkäänsä Jumalalle. Jo Abrahamille sanottiin, että ympärileikattujen pitää pysyä uskollisesti siinä liitossa. Samalla tavalla kastettua kristittyä velvoitetaan turvautumaan uskossa Jeesuksen sovitustyöhön. Edelleen Paavali jatkaa kasteopetustaan Roomalaiskirjeessä:

Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. (Room. 6:11-14)

Ihminen ei voi parannella Jumalan liittoa. Jumala on tehnyt täydellisen liiton. Ihminen ei voi myöskään omilla teoillaan tehdä Jumalan liittoa päteväksi. Se on Jumalan puolelta aina pätevä. Ihminen ei voi edes uskolla tehdä siitä liitosta parempaa. Usko on keino, jolla Jumalan liittoon tartutaan. Niinpä Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan ja kastamaan, jotta kaikki ihmiset tulisivat pelastuksesta osallisiksi:

Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:15-16)

Lapsikastetta kritisoidaan joskus ajatuksella, että jos lapsikaste olisi pätevä, niin silloinhan kaikki ihmiset pelastuvat uskosta riippumatta. Tavallaan siis pelätään, että kaikki ihmiset pelastuisivat liian helposti. Valitettavasti pelko on aiheeton. Olisi upeaa, jos olisi näin yksinkertainen keino pelastaa kaikki kuin sormia napsauttamalla.

Jeesus käski kastaa kaikki kansat. Jeesus halusi, että liitto solmitaan mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Silti pelastus ei ole kuin kolikkoautomaatti. Jeesus opetti, että pelastumista varten ihminen tarvitsee sekä uskon että kasteen. Jos usko puuttuu, ihminen tuomitaan kadotukseen. Ihmisiä ei voida siis työntää väkisin taivaaseen pakottamalla heidät kasteelle.

Kasteen liitossa kyse on siitä, että kastetun ihmisen puolesta Jumala on tehnyt kaiken niin valmiiksi kuin ikinä vaan voi. Usko ei ole ihmisen oma suoritus ja ponnistus. Kasteen liiton ansiosta usko on Jumalan lupauksiin ja Jumalan suuriin tekoihin tarttumista. Usko ottaa lahjan vastaan. Epäusko hylkää lahjan.


Toivon, että osasin hahmotella kasteen merkityksen jotakuinkin ymmärrettävästi. Ympärileikkauksen liitto ja kasteen liitto ovat erinomainen pari, joita tarkastelemalla Raamatun opetus kasteesta avautuu kaikkein parhaiten. Toki edelleen monia tarkentavia kysymyksiä nousee mieleen, ja siksi ajattelin kirjoittaa vielä toisen vastauksen, jossa käsittelen useimmin minulle vastaan tulevia erityiskysymyksiä.

[Nettipappi Marko]

Hei Mietityttää,

Edellinen vastaukseni oli hyvin perusteellinen ja kohtalaisen teoreettinen opetus kasteen merkityksestä. Nyt käsittelen muutamia vähän käytännöllisempiä tai ainakin tarkemmin rajattuja kysymyksiä, joita minulle on kasteesta esitetty vuosien varrella.

Kuten edellisestä vastauksestani kohtalaisen selvästi kävi ilmi, minun mielestäni kaste on kaikkein helpoin ymmärtää, kun nähdään samat perusperiaatteet vanhan liiton ympärileikkauksella ja uuden liiton kasteella. Kaste on siis Jumalan solmima liitto, joka on Jumalan puolelta aina voimassa. Sen pätevyys ei ole riippuvainen ihmisen taidoista, uskosta tai ymmärryksestä. Jumala tekee omalta puoleltaan kaiken. Sen jälkeen ihminen voi joko uskolla tarttua tähän Jumalan työhön Jeesuksessa – tai epäuskossa luopua siitä.

Tämän perusidean pohjalta kaikki kasteeseen liittyvät raamatunkohdat ovat minun mielestäni ymmärrettäviä ja keskenään johdonmukaisia. Väistämättä kasteen äärellä herää kuitenkin pohdintoja joko yksittäisten raamatunkohtien tai erilaisten kastenäkemysten vuoksi.


”Eikö ensin pitäisi olla usko ja vasta sitten kaste?”

Tätä ajatusta perustellaan yleisimmin Markuksen evankeliumin kohdalla: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16) Tässä kohdassa sanotaan ensin usko ja vasta sen jälkeen kaste, minkä vuoksi on ajateltu, että se tarkoittaa ohjetta oikeasta tapahtumajärjestyksestä.

Kun käytetään kahta sanaa, ne on aina laitettava johonkin järjestykseen. Tuossa kohdassa on alkukielessä käytetty sanamuotoja, joilla sanojen järjestyksen merkitys nollautuu. Kreikaksi ne sanat ovat partisiipin perfektejä, joten sanatarkka käännös kuuluisi: ”Joka on uskossa ja joka on kastettu”. Merkitystä on siis sillä, että ihmisellä on sekä usko että kaste.

Järjestyksellä ei voi olla väliä siksikään, että lähetyskäskyssä (Matt. 28:18-20) ajatus menee juuri toisinpäin. Siinä Jeesus käskee ensin kastaa ja vasta sitten opettaa. Lähetyskäsky pitää sisällään siis saman ajatuksen kuin vanhan liiton ympärileikkaus: ensin liitetään Jumalan kansaan ja liittoon. Sitten opetetaan, mitä se merkitsee ja kuinka sen suhteen kuuluu elää.


”Miten käy ihmisen, jota ei ole ehditty kastaa?”

Jeesus antoi käskyn, että on kastettava. Kristityt ovat aina pyrkineet täyttämään tämän käskyn niin hyvin kuin mahdollista. Siitä kertoo sekin, kuinka vastasyntyneelle lapselle on tapana toimittaa hätäkaste, jos on epäilys, että lapsi voisi kuolla pian.

Jumala voi määrää ihmistä, mutta ihminen ei voi määrätä Jumalaa. Siksi emme voi olla varmoja siitä, mitä käy kastamattomalle lapselle. Kyllähän vanhan liiton aikanakin kuoli poikalapsia 0-7 päivän ikäisenä, joten he jäivät ilman ympärileikkauksen liittoa. Eikä Mooseksen laissa anneta mitään erityistä käskyä siitä, että 8 päivän säännöstä olisi poikkeuksia.

Jeesuskaan ei anna vaihtoehtoja: hän sanoo, että pitää olla uskossa ja pitää olla kastettu. Mutta jos kastetta ei ole ehditty toimittaa, hän jättää asian Jumalan varaan. Hän sanoo: ”Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16) Tässä yhteydessä Jeesus ei sano: ”joka ei usko TAI jota ei ole kastettu”. Kastamaton ristin ryövärikin sai kuulla, että hän saa olla Jeesuksen kanssa paratiisissa.

Jumalaa ei rajoita mikään, mutta ihmisellä ei ole lupa poiketa Jumalan antamasta käskystä. Siksi on saarnattava sekä kastetta että uskoa. Mutta jos jotakuta ei ole ehditty kastaa, joudumme turvautumaan vain Jumalan oikeudenmukaisuuteen ja armoon. Emmehän lopulta voi olla varmoja niidenkään ihmisten ikuisuuskohtalosta, jotka on kastettu ja jotka sanovat uskovansa. Vain Jumala tuntee sydämet.


”Eikö kaste ole vain ihmisten teko?”

Kaste on Jumalan käskemä teko, jonka ihmiset hänen määräyksensä mukaan toimittavat. Kyllähän me kiitämme ruuastakin Jumalaa, vaikka kokki sen on valmistanut. Ja kyllä me kiitämme Jumalaa rukousvastauksista silloinkin, kun käytännössä avun on antanut joku toinen ihminen.

Minun mielestäni ihmisen usko on monella tapaa paljon enemmän ihmisen itsensä teko kuin kaste, jonka joku muu on hänelle toimittanut. Raamattu haastaa minut uskomaan ja turvautumaan Jeesukseen. Mutta oman kasteeni olen saanut lahjana ennen kuin olen siitä osannut itse mitään ymmärtää. Siksi kaste tuntuu minulle paljon vähemmän omalta teolta kuin usko.


”Miksi Raamatussa ei kerrota lasten kastamisesta? Jeesuskin vain otti lapset syliinsä ja siunasi heitä.”

Raamatussa ei kerrota Jeesuksen kastaneen lapsia - eikä aikuisia. Joten Jeesuksen teoista ei voida vetää johtopäätöksiä. Hänen sanansa ovat tässä merkittävässä roolissa. Hän käski, että kaikki maailman kansat on tehtävä hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Joskin omia opetuslapsiaan hän taisi jo julkisen toimintansa aikana valmentaa ihan käytännön tasolla, jotta nämä osaisivat myöhemmin toimia hänen määräämällään tavalla:

Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: "Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen." … Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että hän kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes - tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. (Joh. 3:26; 4:1-2)

Kun Jeesus otti lapset syliinsä ja siunasi heitä, se ei ollut kannanotto siitä, pitääkö lapset kastaa vai ei. Päinvastoin se on kannanotto siitä, että kaikki saavat tulla Jeesuksen luo. Siksi ymmärrän oikein hyvin, että Raamatussa kerrotaan, kuinka kokonaiset perhekunnat kastettiin.


”Miksi lapsia tarvitsee kastaa? Eiväthän he eivät ole vielä tehneet syntiä eivätkä he pysty uskomaan.”

Yksi kasteen keskeinen elementti on syntien anteeksi antaminen, mutta se ei ole koko kasteen sisältö. Merkittävintä on liitto, jonka Jumala solmii jokaisen ihmisen kanssa henkilökohtaisesti. Vaikka ajateltaisiin, että lapsi syntyy synnittömänä ja vasta tietoisesti tehdyt väärät teot ovat syntiä, niin silti hänen kanssaan täytyy solmia liitto, niin kuin tapahtui vanhan liiton aikanakin.

Kristillisessä uskossa monenlaiset painotukset voivat elää sulassa sovussa. Kaksi asiaa kuitenkin on, joita ei voida mitenkään yhdistää toisiinsa. ”Uskovien kaste” ja ”perisyntioppi” eivät voi olla koskaan voimassa yhtä aikaa.

• Uskovien kasteella - eli ns. aikuiskasteella - tarkoitetaan lapsikasteen kieltämistä sillä perusteella, että ensin pitää uskoa ja vasta sitten mennä kastettavaksi. Tämä on monien vapaiden suuntien puolella yleinen näkemys.
• Perisyntiopilla tarkoitetaan sitä, että kaikki lapset syntyvät tähän maailmaan synnin alaisina, eivätkä he siksi pelastu automaattisesti. Tämä on perinteinen kristikunnan näkemys. Ja sen vuoksi kaste on toimitettu aina myös pienille vauvoille, niin kuin vanhan liiton aikaan ympärileikkauskin toimitettiin jo 8 päivän ikäisille pojille.

Vaikka vauva ei ole oppinut vielä tekemään hyvää eikä pahaa, ei hän ole syntynyt paratiisiin. Päinvastoin tilanne on se, kuinka Daavid sen Psalmissa kuvaa: ”Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.” (Ps. 51:7)

Tämän vuoksi lapset kastetaan, jotta Jeesuksen antama käsky täytetään ja Jumalan liitto solmitaan. Jumalan salaiseksi työksi jää se, mitä lapsen sydämessä tapahtuu. Usko on Jumalan lahja aikuisten kohdalla. Usko on Jumalan lahja varhaisnuoren kohdalla, joka ymmärtää elämästä jo kohtalaisen paljon, muttei läheskään samaa kuin aikuinen. Usko on Jumalan lahja sellaisen vaikeasti vammaisen ihmisen kohdalla, joka ei osaa kertoa ulkopuolisille, mitä hänen sydämessään liikkuu. Ja usko on yhtä lailla lahjaa myös sellaisen vauvan kohdalla, jonka ajatuksia ja mielenliikkeitä voimme vain arvailla.

Tästä saamme jotain ymmärrystä Raamatun kertomuksesta, kun Johannes Kastajan ja Jeesuksen äidit kohtasivat: Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. ... "Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani." (Luuk. 1:41, 44) Emme tiedä, millaista iloa kohdussa oleva Johannes Kastaja pystyi kokemaan, mutta Jumala pystyi tilanteeseen vaikuttamaan. Samoin Jumalalla on mahdollisuus antaa idullaan oleva usko lahjaksi jopa jo kohdussa olevalle vauvallekin.

Joka tapauksessa tärkeintä on se, että lapsella on jo elämän alkumetreiltä asti lupa elää Jumalan liitossa ja uskoa siihen omakohtaisesti heti, kun ymmärrys lisääntyy. Kun aikuinen haluaa kääntyä kristityksi, hänelle opetetaan perusasiat, jotta hän tietää, mihin liittoon hän lähtee mukaan. Mutta niin kuin ympärileikkauksen liitossakin, kääntyvä perheen isä toi mukaan liittoon myös oman perhekuntansa. Samalla tavoin kristittyyn perheeseen syntyvät lapset liitetään liittoon mukaan. Heidät kastetaan ja sitten heille opetetaan.

Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Ap. t. 2:37-39)


”Miten vesikaste ja henkikaste eroavat toisistaan?”

Kaste, usko ja Pyhä Henki kuuluvat yhteen. Sen vuoksi ei ole olemassa erillistä vesikastetta ja henkikastetta. Raamatussa samoin kuin yksittäisten kristittyjen kokemusmaailmassa on tilanteita, joissa kaste ja ensimmäinen aistein havaittu Pyhän Hengen kokemus ovat ajallisesti eri kohdissa. Silti ne ovat yhtä suurta kokonaisuutta. On väärin määritellä vesikaste ja henkikaste kahdeksi erilliseksi tapahtumaksi, jotka kristityn täytyy välttämättä käydä läpi. Läheskään kaikki kristityt eivät koko elämänsä aikana saa mitään tunne- ja kokemusmaailmaan asti yltävää aistihavaintoa Pyhästä Hengestä.

Jeesuksen kasteessa vesi ja Henki olivat läsnä yhtä aikaa. Apostolien teoissa puolestaan viiden eri ihmisryhmän kohdalla kaste ja Pyhä Henki esitellään erillään toisistaan. Lisäksi niiden aikajärjestys on keskenään erilainen.

• Apostolit saivat Pyhän Hengen helluntaina, mutta heidän kasteestaan ei koko Raamatussa kerrota mitään. (Ap. t. 2:1-13)
• Samana päivänä Pietari saarnasi niin, että juutalaiset halusivat kääntyä. Heille sanottiin, että on otettava kaste ja samalla saadaan Pyhä Henki, mutta asiasta ei raportoida mitään sen tarkempaa muuten kuin kasteen osalta. (Ap. t. 2:37-40)
• Samarialaiset kastettiin ensin, mutta apostolit tulivat Jerusalemista asti ihmettelemään tilannetta, kun Pyhästä Hengestä ei saatu mitään kokemusta ennen kuin he laittoivat kätensä kastettujen päälle. (Ap. t. 8:12-17)
• Ensimmäiset pakanat saivat Corneliuksen kotona Pyhän Hengen, minkä johdosta Pietari ymmärsi, että myös pakanat täytyi kastaa. Kaste toimitettiin Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen. (Ap. t. 10:44-48)
• Vielä näiden lisäksi mainitaan Johanneksen opetuslapset, jotka uskoivat, mutta jotka eivät olleet saaneet kristillistä kastetta eivätkä Pyhää Henkeä. Heidät kastettiin, jolloin myös Pyhä Henki vuodatettiin. (Ap. t. 19:1-7)

Nämä ihmisryhmiä koskevat kertomukset osoittavat, että usko, kaste ja Pyhä Henki kuuluvat yhteen, mutta mitään mahdollisuutta ei ole määritellä sitä, missä aikajärjestyksessä näiden täytyy tapahtua. Tarvitaan kaikki kolme, koska

• Lopulta ilman Pyhää Henkeä ei kukaan voi uskoa.
• Kaste ja Pyhä henki kuuluvat Raamatun mukaan yhteen.
• Usko ja kaste kuuluvat Raamatun mukaan yhteen.

Raamatun jumalallista viisautta on se, että yksittäisten ihmisten kohdalla ei ole ensimmäistäkään kertomusta kasteen ja Pyhän Hengen yhteydestä. Tämä on lohdullista siksi, ettei kukaan voi Raamattuun vedoten tehdä kaaviota, jonka perusteella voitaisiin väittää, että jonkun ihmisen usko on väärässä järjestyksessä syntynyt.

Tästä kysymyksestä olen kirjoittanut laajemmin viestiketjussa Pyhä Henki ja kaste.


”Entä jos kokee tarvetta mennä uudelleen kastettavaksi?”

Joskus olen törmännyt opetukseen, että ihmisen täytyy mennä uudelleen kastettavaksi, jos hän kokee uudistuneensa uskossaan merkittävästi. Äärimmillään olen törmännyt opetukseen, että kaste voidaan toimittaa vaikka kuinka monta kertaa, jos ihminen kokee olevansa syvemmässä uskossa kuin edellisellä kerralla kasteen saadessaan.

Tällainen opetus perustuu siihen lähtökohtaan, että kaste ei olekaan Jumalan virheetön liitto vaan se on ihmisen oman uskon ja tunnustautumisen osoitus. Tällaista opetusta saanut ihminen saattaa kokea, että hänen lapsena saamansa kaste - tai jopa aikuisena saamansa kastekin - on huono tai epäpätevä. Tällöin tulee halu mennä uudelleen kasteelle. Raamatusta ei löydy kuitenkaan mitään tukea uudelleen kastamiselle. Päinvastoin uudelleen kastaminen on Jumalan näkökulmasta yhtä mahdollista kuin ympärileikkauksen toteuttaminen uudelleen.

Jos tämän asian tiedostamisesta huolimatta on sellainen olo, että liitto Jumalan kanssa on jotenkin retuperällä ja sitä pitäisi uudistaa, on siihen ratkaisu. Silloin kuuluu mennä ehtoolliselle. Ehtoollinen on yhä uudelleen käytettäväksi tarkoitettu Jumalan liiton vahvistus: Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." (1. Kor. 11:25)

Ehtoollisen nauttiminen on ”uudelleen kastamista”. Edellisessä vastauksessani kirjoitin, että kastevesi voidaan ajatella liimaksi, joka liittää kristityn Jeesukseen. Ehtoollinen on saman Jumalan liiton vahvistamista. Ehtoollista nauttimalla kristitty saa vakuuttua siitä, että liitto pitää, koska Jumalalla ei ole suunnitelmissa päästää irti.

Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. (Room. 6:3-5)

Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. (Joh. 6:55-56)

Tiivistetysti sanottuna: kaikki mitä kasteessa Jumala tekee ensimmäisen kerran ja kertakaikkisesti, tapahtuu yhä uudelleen ehtoollisessa.