Kirjoittaja Aihe: Sijoitaminen ja säästäminen  (Luettu 3460 kertaa)

Taloushaukka

  • Vieras
Onko kristityn mielekästä säästää tai sijoittaa esim. eläkettä varten tai taloudelliseen vapauteen tähdätäkseen? Aloitteleville sijoittajille suositellaan indeksirahastoja, mutta niistäkään ei tiedä mitä moraalittomuutta välillisesti tulee rahoittaneeksi. Nykyään  puhutaan myös jonkin siitä, että pyritään vaurastumaan niin paljon että aikainen eläkkeelle jääminen mahdollistuu (”firettaminen”). Vapautta yritetään saavuttaa rahaa haalimalla = epäjumalan palvontaa, ahneutta vai tervettä järjenkäyttöä? Riippuu toki paljon henkilön itsensä sydämen tilasta, mutta jo lähtökohtaisesti mielenkiintoista ja tärkeää pohtia kristillisen etiikan näkökulmasta.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 152
    • Profiili
Hei Taloushaukka,

Raamattu tarjoaa paljon mahdollisuuksia pohtia omaa suhtautumistaan rahaan. Ehkä kaikkein tutuimpia ovat Jeesuksen opetukset siitä, ettei aarretta pidä kerätä maan päälle vaan taivaaseen.

Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." (Matt. 19:21)
Hän sanoi heille kaikille: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa." (Luuk. 12:15)


Jeesuksen opetuksen kärki ei ole siinä, että raha olisi itsessään pahaa. Tarkalleen ottaen aarre ja raha ovat eri asioita. Muutenhan Jeesuksen käsky sisältäisi kehotuksen tallettaa rahaa taivaaseen, mikä on mahdotonta. Jeesus kieltää ihmistä tekemästä rahaa omaksi aarteeksensa. Ei ole synti omistaa rahaa. On synti himoita sitä ja tehdä siitä aarteensa.

Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. (1. Tim. 6:9-10)
Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. (Kol. 3:5)


Raamatussa esitellään äärimmäisen rikas mies, Salomo. Jumala ilmestyi hänelle, kun hän oli aloittamassa hallintakauttaan. Salomo sai erityisen tilaisuuden esittää Jumalalle pyyntö. Kävi ilmi, että Salomo ei ollut ahne, sillä hän pyysi viisautta, jotta osaisi hallita Jumalan kansaa:

Tämä pyyntö oli Herralle mieleen, ja hän sanoi Salomolle: "Koska esitit tällaisen pyynnön, koska et halunnut pitkää ikää, et rikkautta etkä vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymmärrystä osataksesi hallita oikein, minä teen niin kuin pyysit. Minä annan sinulle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eikä ole jälkeesikään tuleva. Mutta minä annan sinulle myös sellaista, mitä et pyytänyt: annan rikkautta ja kunniaa, niin ettei kuninkaiden joukossa koko elinaikanasi ole sinulle vertaa." (1. Kun. 3:10-13) 

Saarnaajan kirjan kirjoittaja saattaa olla itse kuningas Salomo. Jos näin on, hän pystyy kokemusasiantuntijana puhumaan siitä, mitä Raamattu muuallakin todistaa: rikkaus on Jumalan lahjaa.

Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä. (Saarn. 5:18)

Salomo oli rikas, ja se oli Jumalan lahjaa. Ja ainakin osa näistä rikastumisen kuvauksista näyttää sellaiselta niin kuin Salomolle vain yhtäkkiä ilmestyisi omaisuutta kaikkialta, mutta se ei ollut koko totuus:

Kuningatar antoi Salomolle satakaksikymmentä talenttia kultaa ja suuret määrät hajusteita ja jalokiviä. Sellaista hajusteiden paljoutta, jonka Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle, ei sen koommin ole maahan tuotu. Hiramin laivat, jotka kuljettivat kultaa Ofirista, toivat sieltä myös paljon jalopuuta ja jalokiviä. Salomo teetti jalopuusta Herran temppelin ja kuninkaan palatsin porraskaiteet sekä laulajien lyyrat ja harput. Sellaista jalopuun määrää ei ollut koskaan tuotu, eikä sellaista ole sen jälkeenkään tähän päivään mennessä nähty. … Sen kultamäärän paino, jonka Salomo vuosittain sai, oli kuusisataakuusikymmentäkuusi talenttia. Lisäksi tuli veroja kauppamiehiltä ja tavaranvälittäjiltä sekä kaikilta Arabian kuninkailta ja paikallisilta käskynhaltijoilta. (1. Kun. 10:10-12, 14-15)

Noihin sanoihin kätkeytyy ajatus kaupankäynnistä ja hyvästä sijoitustoiminnasta. Jumala siunasi Salomon toimia niin, että hän sai sen vuoksi lahjoja, mutta yhtä lailla hänen viisautensa ja johtajuutensa tuotti maallista hyvää. Raamatussa on myös kohtia, jotka kertovat siitä, että Salomo teetätti kansalla verotöitä, joka kartutti omaisuutta. Salomon hovin viranhaltijoiden joukossa oli verotöiden valvoja. Lisäksi Salomon pojan virkaanastujaisissa otettiin puheeksi verotöiden raskaus: Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi. Kevennä sinä nyt isäsi määräämää raskasta työtä ja painavaa iestä, jonka hän pani kannettavaksemme. Jos sen teet, me olemme sinun palvelijoitasi. (1. Kun. 12:4)

Näillä Salomon elämän katkelmilla halusin tuoda esille sen elämän rikkauden, joka Raamatun sivuilla on. Kysymystä omaisuudesta ei voida mitenkään tiivistää ajatukseen ”raha on pahaa” tai ”omaisuuden karttuminen saa tapahtua vain yliluonnollisesti”. Jeesus kertoi yhden ristiriitaisia ajatuksia herättävän vertauksen, jossa esimerkkinä toimii epärehellinen taloudenhoitaja. ”Herra”, eli tässä kertomuksessa taloudenhoitajan isäntä, kehuu sitä, kuinka epärehellisyydestään huolimatta tuo mies osasi käyttää omaisuutta viisaasti ja osasi reagoida tilanteen vaatimalla tavalla. Tällä esimerkillä Jeesuskin antoi seuraajilleen ohjeen olla viisas ja tarkoituksenmukainen käyttäessään omaisuutta, joka taivaalliseen aarteeseen verrattuna on väärää rikkautta:

Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” (Luuk. 16:8-9)

En osaa antaa parempaa ohjetta kuin Jeesus. Mielestäni se sinun kysymykseesi suhteutettuna tarkoittaisi sitä, että rikkaus itsessään ei saa olla elämän arvo ja aarre. Taitoaan saa käyttää rikastumiseen ja omaisuutta saa kartuttaa. Omaisuudella voi tehdä myös paljon hyvää. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan Jeesusta seuranneista naisista, ja loppukaneettina todetaan: ... Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä, sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan. (Luuk. 8:3)

Nämä naiset olivat elämäntilanteessa, joka voisi tavallaan kuvata mainitsemaasi ”firettämistä”. He olivat saavuttaneet taloudellisen omavaraisuuden varakkaiden miesten puolisoina, joten heillä oli mahdollisuus suunnata elämänsä energiaa muuhun kuin arjen ja talouden pyörittämiseen. Kaikesta päätellen he käyttivät omaisuuttaan viisaasti.

Sopivalla tavalla ymmärrettynä pidän hienona nyrkkisääntönä ajatelmaa: ”Ei ole syntiä olla rikas, mutta on syntiä kuolla rikkaana.” On ero siinä, tavoitteleeko taloudellista itsenäisyyttä rikkauden itsensä vai jonkun muun tarkoituksen vuoksi. Niitä syitä voi löytyä hyvin läheltäkin: Eihän lasten velvollisuus ole kerätä omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen. (2. Kor. 12:14)
Marko Sagulin

Taloushaukka

  • Vieras
Hei,

tulin vielä huikkaamaan, että tämä aihe on nyt todella ajankohtainen teema somessa (varsinkin instagramissa) ja tämän myötä voi ihmiset yllyttäytyä jopa eroamaan kirkosta.

Kohua on aiheuttanut Kirkko & Kaupunki -lehden juttu, jossa kirjoittaja sivuaa HS:n tekemää juttua sijoittajapariskunnasta.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/bisnesantropologi-onko-sataan-omistusasuntoon-tahtaavalla-kaikki-kunnossa-ja-onko-itsellani-#5149ac5d

Ihmiset ovat tainneet ottaa jutun eräänlaisena evlut-kirkon kannanottona, mutta tuskin siitä on kyse ko. jutussa?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 152
    • Profiili
Hei Taloushaukka,

Onpas jännä, kuinka tuohon linkkaamaasi kolumniin on suhtauduttu. Itse en lue sitä ollenkaan loukkaavana. Mutta ehkä kuohunta on syntynyt jonkin sellaisen tulkinnan ympärille, että kirjoittajan on ajateltu kritisoivan kaikkea talouselämän ympärillä tapahtuvaa elinkeinonharjoittamista. Ja siitähän tuossa kirjoituksessa ei ole alkuunkaan kyse.

Tunnen kirjoittajan hyvin viisaana ja laajakatseisena ihmisenä. Ja mielestäni hän vielä hyvin selvästi tuossa kolumnissa alleviivaa, mistä näkökulmasta hän kirjoittaa:

Kulttuurimme ei edes tunne sairautta, jossa potilas ajattelee pakkomielteisesti rahaa ja omistamista. Jos joku ei osaa lopettaa syömistä tai ei saa vaikka ympärivuorokautisesta seksistä kyllin, sitä pidetään häiriönä. Jos sama maanisuus koskee rahaa, sitä pikemminkin ihannoidaan.

Minun mielestäni tuossa kirjoituksessa sanotaan hyvin selvä kristillisen kirkon ikiaikainen kanta: Raha ei saa olla Jumala.
Marko Sagulin

Indeksi

  • Vieras
Mitä mieltä kristittynä pitäisi olla sijoittamiseen liittyvästä toisen kustannuksella hyötymisestä ja koron korkoa odottamisesta? Oliko niin, että Luther suhtautui koronkiskontaan kriittisesti vai voiko tätä asiaa edes yhdistää tähän..? Ja myös 1. Kirje Tessalonikalaisille (4:6) ”Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne.”

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 152
    • Profiili
Hei Indeksi!

Raamatun sivuilta löytyy ohjeita, joissa lainan korko mainitaan joko hyvässä tai pahassa. Useaan otteeseen Vanhan testamentin sivuilla paheksutaan niitä rikkaita, jotka käyttävät köyhän lähimmäisen ahdinkoa hyväksi kiskomalla lainasta korkoa:

Jos lainaat rahaa jollekulle köyhälle, joka kuuluu minun kansaani, älä ole kiskuri. Älä siis määrää korkoa hänen maksettavakseen. Jos otat pantiksi lähimmäisesi viitan, palauta se hänelle auringonlaskuun mennessä; onhan se hänen ainoa peitteensä, hänen ruumiinsa ainoa suoja. Mihin hän muuten voi kääriytyä nukkumaan mennessään? Kun hän huutaa minulta apua, minä kuulen häntä, sillä minä olen laupias. (2. Moos. 22:24-26)

Koronkiskomisen kielto on yhdistetty listaan muita lähimmäisen huomioimisen ja solidaarisuuden käskyjä. Tässä yhteydessä kärki ei ole siinä, että korko itsessään olisi väärää ja jumalatonta. Sitä ei vain saa käyttää väärässä yhteydessä. Rikkautta on koronkiskonnan avulla helppo hyödyntää siten, ettei rikkaan itsensä tarvitse nähdä mitään vaivaa lisätienestistä, mutta vaikeuksissa olevat joutuvat entistä suurempaan ahdinkoon. Näyttäisi siltä, että Jumala halusi varjella oman kansansa yhtenäisyyttä ja keskinäistä lähimmäisenrakkautta. Koron ottamisen rajat määriteltiin valitun kansan rajojen mukaan:

Älä peri toiselta israelilaiselta korkoa rahasta, ruoasta äläkä mistään muustakaan, mitä yleensä korkoa vastaan lainataan. Vierasmaalaiselta voit periä korkoa mutta maanmieheltäsi et. (5. Moos. 23:20-21)

Tuossa ohjeessa pidetään itsestäänselvänä, että korko liittyy markkinatalouteen. Samoin näyttää tekevän Jeesus oman opetuksensa sivulauseessa. Vertaus palvelijoille uskotuista rahoista päättyy moitteisiin, jotka talenttinsa maahan kätkenyt palvelija saa:

Isäntä vastasi hänelle: "Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen." (Matt. 25:26-27)

Jeesus ei tietenkään puhu tässä rahasta eikä anna ohjeita liike-elämän harjoittamiseen. Koron ottaminen tai saaminen ei joka tapauksessa ole tällä erää moitteiden kärkenä. Päinvastoin vertauksen maailmassa moitteet tulevat siitä, että korkotilille sijoittaminen olisi ollut tällä erää vähimmäisvaatimus oikeaan toimintaan.

Jos omassa elämässäni jokin osa-alue on erityisen utuisen verhon takana, niin se on markkinatalous. Siksi en osaa linkittää vastaustani liike-elämän lainalaisuuksiin. En myöskään osaa kertoa mitään esimerkkejä sijoittamisen ja koron ottamisen oikeista ja vääristä malleista. Hyvä perusperiaate kaikessa on kuitenkin se raamatunkohta, jonka sinä kysymyksessäsi nostit esiin: Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. (1. Tess. 4:6) Terveen harkinnan ja kristillisen rakkauden avulla on harkittava, milloin kyse on viisaasta ja hyvästä sijoittamisesta ja milloin lähimmäisen kustannuksella hyötymisestä.
Marko Sagulin