Hei Terhi,
Kirkollisessa kielessä on sanoja, jotka ovat vieraita, koska niitä harvemmin käytetään arkisessa kielessä. (Ainakaan niitä harvemmin käytetään tavallisessa puheessa niiden oikeassa merkityksessä.) Siksi välillä tulee olo, että eikö hengellisiä asioita voisi sanoa helpommin. Kyllä voi ja toisaalta ei voi. Kristinuskon termistön etu on siinä, että jotkut tietyt sanat sisältävät merkityksiä, joita mikään muu sana ei sisällä. Siksi niitä kannattaa opetella. Haitta on siinä, että joidenkin sanojen eri merkitysten oppimisessa kestää aikaa.
Esitän nyt kysymäsi sanan osana "matemaattista yhtälöä", jossa kaikki sanat ovat vähän outoja. Mutta selitän ne kaikki kerralla:
synnintunnustus + synninpäästö = rippiSynnintunnustusSynnintunnustus tarkoittaa yksinkertaisesti syntien tunnustamista. Sen voi ihminen tehdä useammallakin tavalla. Yleisin tapa on yksinään, hiljaa mielessään tai ääneen lausuen, kertoa omin sanoin Jumalalle olevansa syntinen ihminen ja pyytää sitä anteeksi. Synnintunnustuksessa kannattaa kertoa Jumalalle erikseen mainiten ne synnit, jotka ovat mielessä ja painavat mieltä.
Synnintunnustuksen voi tehdä myös toisen ihmisen avulla. Sitä kutsutaan silloin ripittäytymiseksi. Papille, jollekin seurakunnan työntekijälle tai jollekulle kristitylle voi kertoa saman asian, jonka kertoisi Jumalallekin. Tällainen ripittäytyminen ei ole syntien anteeksi saamisen kannalta yhtään tehokkaampaa, mutta se on ihmisen itsensä kannalta joskus erittäin tärkeää. Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, jossa mikään osa-alue ei toimi täysin itsenäisesti. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sen vuoksi syntien anteeksi pyytäminen Jumalalta jonkun luotetun ihmisen avulla helpottaa syntien anteeksiantamiseen uskomista.
Toiselle ihmiselle syntien tunnustaminen auttaa syyllisyyden lisäksi vapautumaan häpeän kantamisesta. Vaikka synnit saa anteeksi silloinkin, kun ne tunnustaa aivan yksin Jumalalle, saattaa häpeän tunne jäädä silti päälle. Tällaisessa tilanteessa toisesta ihmisestä on erityisen suuri apu. Jaakobin kirjeessä puhutaan syntien tunnustamisesta seuraavasti:
Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. (Jaak. 5:16)Tuossa asiayhteydessä puhutaan sairastuneiden ihmisten parantumisesta, mutta ajattelen, että erityisen hyvin se sopii myös häpeän painaman sielun parantumiseen.
Kolmas tapa tunnustaa synnit on mennä esimerkiksi sunnuntain jumalanpalvelukseen, jossa on aina yhteinen synnintunnustus. Siellä pappi johtaa seurakunnan yhdessä tunnustamaan syntinsä. Synnintunnustus luetaan papin johtamana ääneen tai hiljaa mielessä sanoihin liittyen.
SynninpäästöKysyit erityisesti tätä sanaa. Synninpäästö on "syntien alta päästämistä" eli sen julistamista, että synnit on saatu anteeksi. Jeesus antoi apostoleille ja kristilliselle seurakunnalle oikeuden julistaa syntejä anteeksi tai kieltää anteeksianto.
Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä "jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla". Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu. (Matt. 18:15-18)
Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi. (Joh. 20:23)Jeesus ei tässä yhteydessä tarkoita sitä, että apostolit tai seurakunta olisivat saaneet kehitellä täysin mielivaltaisia sääntöjä. Vain Jumala voi antaa anteeksi tai olla antamatta. Eikä Jumalan linjauksia voi ihminen päättää. Mutta Jeesus sanoi, että kristillinen seurakunta, joka seuraa Jumalan antamia ohjeita - eli Jumalan Sanaa - voi niiden pohjalta julistaa ihmiselle, että Jumala on oman Sanansa mukaan luvannut antaa anteeksi. Ja yhtä lailla tähän kuuluu se kääntöpuoli, että ihminen, joka ei halua tehdä parannusta synneistään, ei saa myöskään kuulla synninpäästöä.
Synninpäästö tapahtuu siten, että jumalanpalveluksen yhteisen synnintunnustuksen jälkeen pappi julistaa sen, mitä Jumala itse on Raamatussa sanonut. Esimerkiksi:
Olkaa turvallisella mielellä, sillä Herra sanoo kaikille katuville: "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa."Jos syntien tunnustaminen on tapahtunut kahden kesken, tällöin synnintunnustuksen kuunnellut ihminen julistaa synninpäästön kyseiselle henkilölle henkilökohtaisesti. Tässä on minun mielestäni hyvin kaunis vuoropuhelun muotoinen esimerkki kirkkokäsikirjasta:
- Jeesus Kristus on antanut seurakunnalleen taivasten valtakunnan avaimet ja sanonut: "Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut." Uskotko, että synninpäästö, jonka sinulle julistan, on Jumalan anteeksianto?"
- Uskon
- Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot. Herramme Jeesuksen Kristuksen käskyn mukaan julistan, että sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
- Aamen
RippiTällä sanalla ei enää ole suoranaisesti tekemistä rippikoulun kanssa. Rippikoulun nimi juontaa juurensa siitä, kuinka yksityisen synnintunnustuksen ja synninpäästön yhteyteen keskiajalla alkoi liittyä myös opetusta ja esimerkiksi Isä meidän -rukouksen ja uskontunnustuksen kuulustelemista. Siksi suomenkielessä puhutaan edelleen rippikoulusta.
Rippi on lyhyesti sanottuna tilanne, jossa ihminen sunnustaa syntinsä ja saa kuulla, että Jumala oman lupauksensa mukaan antaa synnit anteeksi.
Minun mielestäni henkilökohtaista ripittäytymistä käytetään luterilaisessa kirkossa liian vähän. Katolisessa kirkossa tapa on paljon yleisempi. Yksityisen ripin käyttäminen olisi hyödyllistä, koska se on hyvin sielunhoidollinen ja vapauttava tilanne. Lisäksi se auttaa ihmisiä omassa kristillisessä kasvussaan. On niin helppo turtua omiin synteihinsä tai ajatella, että sieltä sydämen sopukoista ne joskus liukenevat. Valitettavasti usein käy juuri päinvastoin. Ripittäytyminen jollekulle luotettavalle kristitylle auttaa siinä, ettei elämänsä nurjia puolia kätke jopa itseltään.
