Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte. (Kol. 4:6)

[Kyssäri]

Moi!

Kol. 4:6 sanotaan, että teidän on tiedettävä miten kullekin vastaatte. Eikös jossain toisaalla kuitenkin sanota että olkaa huoleti pyhä Henki antaa oikeat sanat suuhun. Olen itse usein yrittänyt luottaa tähän lupaukseen jos eteen on tullut tilanne että minun pitäisi vastata kiperiin kysymyksiin kristinuskosta. En ole mikään puhuja tai selittäjä, mutta tarpeen vaatiessa ainakin yritän parhaani. Tähän lupaus Pyhän Hengen sanoista on tuonut helpotusta. Pitäisikö kristityn kuitenkin tietää mitä pitää vastata kun joku kysyy uskostamme?

[Nettipappi Marko]

Tervehdys Kyssäri!

Osasit poimia hyvin mielenkiintoisen kohdan Raamatusta, ja liitit sen vielä oivallisesti tiettyyn asiayhteyteen. Sen ansiosta tajusin, että Raamatussa on ainakin kolme tämän kaltaista kohtaa, jotka kaikki puhuvat kristillisestä todistajan tehtävästä, mutta hyvin erilaissa tilanteissa. Sen vuoksi annetut ohjeetkin ovat erilaisia.


1. Uskonsa tähden vainottu kristitty

Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan. Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki. (Matt. 10:17-20)

Tämä ohje on annettu nimenomaan vainojen keskelle. Olen välillä kuullut tätä sovellettavan karmealla tavalla väärin: seurakunnan opettaja tai saarnamies ei valmistele puhettaan, vaan aikoo puhua Pyhässä Hengessä. Tällaisesta Jumala ei ole luvannut mitään. Kun on tulossa tilaisuus, jossa opetetaan toisia, täytyy valmistautumisen olla huolellista. Paavali neuvoo:

• Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. (Kol. 3:16)
• Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen. (2. Tim. 2:24)
• Harjoita itseäsi oikeaan uskoon. (1. Tim. 4:7)

Mikään näistä kohdista ei toki sano suoraan, että opetustilanteet on valmisteltava huolellisella tutkimisella ja opiskelulla, mutta hyvin vaikea on Raamatusta saada tukea sille, että opettajan täytyisi "saarnata Hengessä". Pyhän Hengen johdattama puhe on luvattu nimenomaan vainotuille kristityille niissä tilanteissa, joissa he ovat syytettyinä.


2. Jokaisen kristityn velvollisuus

Edellä nostin esiin Jeesuksen ohjeen vainotuille kristityille. Tässä on Pietarin ohje "minimivaatimuksesta" kaikille kristityille.

Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. (1. Piet. 3:15)

Kristittynä elämisen vähimmäisvaatimus on se, että ihminen tietää, mikä on hänen uskonsa kohde. Eli mihin hän toivonsa laittaa. Yksinkertaisesti se toivo on Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus. Kristillinen usko näkyy käytännössä hyvin monella tavalla ja vaikuttaa koko elämään. Lisäksi uskoon ja Raamattuun liittyy hirvittävän paljon erilaisia vaikeitakin kohtia. Niitä kaikkia ei tarvitse jokaisen kristityn osata. Vähimmäisvaatimus on se, että kristittynä osaa kenelle tahansa kysyjälle sanoa, mikä on oma uskon kohde, jossa oma pelastumisen toivo on kiinni.


3. Arkiset keskustelut uskosta

Sinun kysymäsi kohta on näiden kahden todistajantehtävän välissä. Se ei ole pakkotilanne, eikä se ole kristillisen todistajantehtävän minimivaatimus. Kysymäsi kohta koskettaa erilaisia uskosta käytävien keskustelujen tilanteita:

Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte. (Kol. 4:5-6)

Paavali opettaa, että uskosta todistamisessa ja evankeliumin julistamisessa on oltava viisas. On osattava puhua tilanteen mukaisesti ja otettava kuulija huomioon. Niin kuin Paavali sanoi toisessa kohdassa: "Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa." (Room. 12:15) Evankeliumi on helpoin ottaa vastaan, kun se sanotaan sopivalla hetkellä ja sopivin sanoin.

Kuulijan huomioimisen toinen puoli on se, että on myös tiedettävä oman ymmärryksensä rajat. "Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte" onnistuu vasta sitten, kun a) on oppinut tarpeeksi paljon uskosta ja b) osaa erottaa sen, mitä uskonasioista itse tietää ja mitä ei. Joskus viisautta on vastata, että kysymäsi asiat ovat sellaisia, että minä en osaa niihin vastata.

On hyvin helppo ryhtyä "Jumalan puolustusasianajajaksi". Tällä tarkoitan sitä, että kristitty kokee valtavaa painetta, että hänen täytyisi tietää ihan kaikki. Ikään kuin Jumala ja usko osoittautuisivat vääriksi, jos kristityllä itsellään ei ole vastausta kaikkeen. Jumala ei tarvitse ihmisiä puolustajikseen. Tilanne menee niin päin, että ihminen tarvitsee Jeesusta puolustajakseen. Niinpä hyvä ja hedelmällinen keskustelu uskosta saadaan aikaan sitten, kun kristitty kohtaa ei-uskovan tilanteeseen sopivasti ja oman kristillisen tietonsa rajat tunnistaen.