Kirjoittaja Aihe: Yleinen pappeus  (Luettu 1721 kertaa)

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 152
    • Profiili

On sanonta: "Kun ruumis on väsynyt, rasita mieltä. Kun mieli on väsynyt, rasita ruumista." Minun mielestäni nukkuminen on kyllä hyvä juttu myös. Mutta kai tuossa sanonnassa jotain perää on, kun esimerkiksi lenkillä ajatukset alkavat rullata kivasti - tiettyyn rajaan asti. Jossain vaiheessa hienosti alkuun päässyt ajatus alkaa kiertää kehää. Yhden päivän pyörälenkin käytin marmattaen sitä, miten "yleinen pappeus" -käsite tuntuu olevan kirkkokansalla pahasti hukassa. Koska suurin osa foorumin lukijoista tuntuu olevan nuoria, ei käsite ole ehkä ollenkaan tuttu, joten se ei ole vielä päässyt hukkumaankaan. Silti ajattelin avautua aiheesta nyt.


Luterilaisessa kirkossa on käsite yleinen pappeus. Olen joko itse ymmärtänyt sen aivan väärin, tai sitten yllätyn yhä uudelleen aivan oikein siitä, että sitä käytetään pahasti väärin. Useimmiten näet olen kuullut yleisen pappeuden mainittavan siinä yhteydessä, kun keskustellaan pappien ja maallikkojen tehtävien eroista. Yleiseen pappeuteen vedoten on todettu, että ei papilla ja maallikolla ole eroa. Taustana ajatukselle lienevät pari raamatunkohtaa:

     Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa,
     määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut
     ihmeelliseen valoonsa. (1. Piet. 2:9)

     Johannes tervehtii Aasian maakunnan seitsemää seurakuntaa. Armoa ja rauhaa teille
     häneltä, joka on, joka oli ja joka on tuleva, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat
     hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, luotettavalta todistajalta,
     joka on esikoisena noussut kuolleista ja on maailman kuninkaiden hallitsija! Hänelle,
     joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme, hänelle, joka
     on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, Isänsä, papeiksi, hänelle kunnia ja valta
     aina ja ikuisesti! Aamen. (Ilm. 1:4-6)


Raamattu sanoo, että kaikki kristityt ovat Jeesuksen ansiosta pappeja. Ja siinä ei ole mitään kiistettävää. Pitää kaikin puolin paikkansa. Tärkeää on vain ymmärtää se, mitä Raamattu tarkoittaa papilla. Nykyistä pappisvirkaahan ei mainita Raamatussa ollenkaan. Aina kun Raamattu puhuu papeista, se tarkoittaa VT:n temppelissä palvelleita uhripappeja. He olivat ainoat ihmiset, jotka saivat toimittaa uhreja ja mennä pyhään temppelin osaan. (Kaikkein pyhimpään sai mennä vain ylipappi.) Ihmiset siis lähestyivät Jumalaa pappien kautta. He toivat uhrieläimen papille ja pappi uhrasi sen ihmisen puolesta. Papit myös kävivät uhrien aikana temppelissä suitsuttamassa ja rukoilemassa. Vaikka ihminen sai ilman muuta itsekin rukoilla, Jumalaa lähemmäs pääsi papin kautta.

Nyt tämä pappeus on uudistettu niin, että Jeesuksen tähden jokainen pääsee sisälle ja jokainen saa tasapuolisesti lähestyä Jumalaa. Siitä hyvä vertauskuva oli se, kuinka temppelin väliverho repesi Jeesuksen kuollessa. Yleinen pappeus siis tarkoittaa Raamatussa sitä, että ihminen ei tarvitse enää toista ihmistä välittäjäksi, jotta voisi lähestyä Jumalaa.

Vaikka jokainen ihminen saa tasapuolisesti lähestyä Jumalaa, se ei tarkoita sitä, etteikö seurakuntaruumiissa olisi erilaisia tehtäviä.

     Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut
     profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla
     parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä.
     Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä?
     Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista
     puhetta? (1. Kor. 12:28-30)

     Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä,
     samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.
     Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja,
     käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon,
     opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka
     antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka
     auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. (Room. 12:4-8)

     Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä
     paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön,
     Kristuksen ruumiin rakentamiseen. (Ef. 4:11-12)


Toivottavasti kenellekään ei jää nyt kuvaa, että yritän jotenkin korottaa papin jalustalle. Ei! Pappi ei ole yhtään tärkeämpi osa seurakuntaruumista kuin mikään muukaan jäsen. Mutta se on erilainen, niin kuin jokaine jäsen on yksilöllinen. Siksi onkin harmillista, että pappi-sanalla on kaksi merkitystä. Minä tykkään tosi paljon sanasta paimen. Se kuvaa nykyistä papin virkaa oikein hyvin. Silloin pappi-sanakin olisi säästynyt vain Raamatun tarkoittamaan merkitykseen, eikä tulisi sekaannuksia. Voisi hyvällä syyllä sanoa, että kaikki seurakuntalaiset ovat pappeja. Osa heistä toimii paimenen virassa, osa opettajan virassa, osa kasvattajan tai palvelijan virassa, osa seurakuntalaisista käyttää rohkaisemisen lahjaa, osa antamisen lahjaa jne... Mutta minkäs teet. Ei tällaista satojen vuosien aikana iskostunutta sanastoa noin vain muuteta.
Marko Sagulin