Silloin tällöin kuulen kiukkuisen väitteen: "Paavali ei ole Jeesus!"
Väitettä on paha kiistää. Eipä ollut ei. Ihan eri veikkoset olivat.
Lauseen taustalla on yleensä ollut joku kristinuskoon liittyvä keskustelu. Keskustelussa on väitelty jostain aiheesta, jota on perusteltu Paavalin kirjeistä löytyvällä kohdalla, mutta johon ei ole löytynyt Jeesuksen kannanottoa evankeliumeista. Tämä tilanne ei ole miellyttänyt jotakuta keskustelun osapuolta, joten hän on napauttanut tyylikkäästi oman loppuyhteenvetonsa: "Paavali ei ole Jeesus!"
Paavalilta löytyy evankeliumeja tarkempia linjanvetoja joihinkin opillisiin yksityiskohtiin. Toisaalta on siis ymmärrettävää, jos joku haluaa pitää vain evankeliumit ja karsia pois "ihmisopit". Mutta valitettavasti tässä ajattelumallissa on tosi suuria ongelmia.
Jeesus antoi apostoleille ja opetuslapsilleen saman arvovallan kuin hänellä itsellään oli. Tuossa kulttuurissa apostoli tarkoitti yleisemminkin lähettilästä, jolla oli oikeus puhua lähettäjänsä suomalla arvovallalla. Apostolien sana on siis yhtä painava sana kuin Jeesuksen itsensä sana:
Samoihin aikoihin Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen
Jumalaa. Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä
kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi. (Luuk. 6:12-13)
Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät
kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä. ...
"Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää
minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt." (Luuk. 10:1, 16)
Asiasta voidaan vääntää lisää toteamalla: "Paavali ei ollut yksi kahdestatoista. Eikä edes yksi 72:sta opetuslapsesta." No eipä kyllä ollut. Hän kyllä itse kertoo kirjeissään saman mitä Luukas Apostolien teoissa: hän kohtasi Jeesuksen, joka kutsui hänet apostoliksi. Mutta jos Paavalia halutaan pitää valehtelijana, niin silloin emme tietenkään voi luottaa hänen omaan todistukseensa. Saman todistuksen antoivat kuitenkin ne apostolit, joita Jeesus käski kuunnella aivan samanarvoisesti kuin häntä itseään. Apostolien teoissa on kerrottu Paavalin ja apostolien kohtaamisesta (Ap. t. 15). Otan tähän lainauksen Galatalaiskirjeestä, jossa Paavali kertoo saman asian tiivistetymmin:
Menin sinne kokemani ilmestyksen johdosta. Tein siellä selkoa evankeliumista, jota julistan
kansojen keskuudessa; puhuin yksityisesti seurakunnan arvohenkilöille. Tahdoin
varmistautua siitä, ettei kaikki vaivannäköni menisi hukkaan. ... He päinvastoin näkivät,
että minun tehtäväkseni oli annettu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille niin
kuin Pietarin tehtäväksi sen julistaminen ympärileikatuille. Sillä hän, joka on antanut Pietarille
voiman toimia juutalaisten apostolina, on antanut minulle voiman toimia muiden kansojen
keskuudessa. Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä,
käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja
Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen,
heidän taas juutalaisten keskuuteen. (Gal. 2:2, 7-9)
Vielä eräs varsin vahva todistus tulee Pietarilta, joka apostolien joukon johtajana sai etunenässä viedä Jeesuksen valtuuttamaa sanomaa eteenpäin:
Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme
Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa
kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä
tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia
muitakin pyhiä kirjoituksia. (2. Piet. 3:15-16)
Pietari, jolla oli oikeus opettaa Jeesuksen antamalla arvovallalla, sanoi Paavalin kirjeitä pyhiksi kirjoituksiksi. Itse en siis uskaltaisi vähätellä niiden sanomaa.
