Mikä on sopimatonta aviovuoteessa?

[Vieras123]

Raamatussa opetetaan, että seksi kuuluu avioliittoon. Tähän liittyen kysymys:

Mitä "haureuden synti" avioliitossa pitää sisällään? (Ja tähänkään ei Raamatussa ole yksioikoista vastausta, edelleen tahtoisin saada teologin näkökulman aiheeseen.) Onko esim. anaaliseksi (heteroseksuaalisessa suhteessa) ja oraaliseksi kiellettyä? Entä itsetyydytys avioliitossa? Entä molemminpuolinen itsetyydytys? Käsittääkseni oma tulkintasi haureudesta on se, että pornografia on syntiä niin avioliitossa kuin sen ulkopuolellakin. Toivottavasti en nyt mene liian yksityiskohtaiseksi tällä keskustelupalstalla, mutta onko mielestäsi esim. puolisolle strippaaminen tai kevyt sitominen tms. syntiä? Tai jossain muualla kuin sängyssä seksin harrastaminen, jos se ei herätä pahennusta? Entä ns. "pikaseksi" avioliitossa, yleensähän vallitseva konservatiivinen kristitty ajatus on se, että seksin pitäisi olla perinpohjaista rakastelua.

Itse olen miettinyt näitä asioita jonkin verran, ja tiedän että kysymykseni kuulostavat varmaan kovin typeriltä ja että ne ovat ensisijaisesti jokaisen oman Raamattutulkinnan ja omantunnon varassa silloin kuin Raamattu ei niitä erikseen nimeämällä kiellä. Seksi nimenomaan avioliitossa ja sen rajoitteet tuntuvat olevan kovin vähän keskusteltu aihe, enkä ole löytänyt edes internetistä mielipiteitä asiaan, lukuunottamatta ympäripyöreitä kirjoitelmia, joissa kehoitetaan välttämään "haureutta".

Kiitos kovasti jo etukäteen!

Edit: Viesti sisälsi alunperin kaksi kysymystä, joista vain yksi on tässä näkyvillä. Toista on jo käsitelty otsikossa Seksi, seurustelu, avioliitto, avoliitto. Marko

[Nettipappi Marko]

Tervehdys Vieras123!

Tämä viestini on anakronistinen. Olet jo vuosia sitten lukenut ensimmäisen vastaukseni, mutta nyt järjestelin tämän nettipapin palstan viestejä uuteen järjestykseen. Lisäksi ketjuun oli tullut jatkokysymyksiä, ja koska sinun viestisi muuttuikin yhtäkkiä uuden ketjun aloitukseksi, syntyi tarve kirjoittaa perusteellisempi avausviesti uudelleen. Saat siis kokonaan uudelleen kirjoitetun vastauksen, koska ensimmäinen oli kovin suppea.

Mitä "haureuden synti" avioliitossa pitää sisällään?

Mielestäni haureuden synti ei tarkoita mitään puolisoiden välillä tapahtuvia asioita. Päinvastoin ymmärrän sanan merkityksen siten, että haureutta on se, mikä suuntautuu avioliiton ulkopuolelle. Raamatun kielenkäytössä tämä voi tarkoittaa asioita ennen tai jälkeen avioliiton solmimisen. Yhdistävänä tekijänä on se, että seksuaalisuutta toteutetaan jotenkin muuten kuin avioliitossa. Esiaviolliset suhteet, syrjähypyt, pornografia - eli muiden kuin oman puolison himoitseminen - saavat puolisot suuntautumaan jotain muuta kuin omaa puolisoa kohti.

Raamatun vanhemmissa käännöksissä käytetään sanoja haureus ja huoruus, jotka ovat aika pitkälti sama asia - ja usein niiden taustalla on sama alkukielen sana. Mutta jos niiden välille halutaan etsiä merkityseroja, niin silloin haureus on laajempi käsite. Huoruutta voi oikeastaan harrastaa vain silloin, kun on itse avioliitossa. Haureus sen sijaan on mahdollista myös silloin kuin ei vielä ole avioliitossa. Varsin hyvästä syystä nykyisessä kirkkoraamatussa käytetään haureuden sijasta usein sanaa siveettömyys. Kun katsellaan rinnakkain 1. Tessalonikalaiskirjeen neljännen luvun jakeita nykyisestä ja vanhasta käännöksestä, näemme aika hyvin, mitä haureudella tarkoitetaan:

Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa. (1. Tess. 4:3-5 KR92)

Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne. (1. Tess. 4:3-5 KR38)

Alkukieli on runollisesti kirjoitettu, mutta vanha käännös noudattaa sitä aika hyvin. Joskin alkukielessä ei käytetä sanaa "vaimo" vaan "astia". Mutta se sitookin tämän kohdan upealla tavalla Sananlaskujen kirjan kauniiseen ohjeeseen:

Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi raikasta juomaa. Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle, purojesi kaupungin toreille? Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden. Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait, rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio. Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea? (Sananl. 5:15-20)

Paavali ei siis ole tehnyt mitään omia keksintöjään ja tulkintojaan. Jumalan Sana on aina opettanut, että avioliitto toimii vastavoimana haureuden synneille. Senkin Paavali aivan selvästi sanoo:

Haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. (1. Kor. 7:2)

Lyhyesti sanottuna haureuden synti avioliitossa tarkoittaa sitä, mikä suuntautuu avioliitosta ulospäin. Seksuaalisuus on Jumalan lahja. Lopulta ainoa rajoitus, joka sille Raamatussa annetaan, on avioliiton piirtämä raja. Seksuaalisuus on hyvin vahva voima, ja siksi Paavali muistuttaa vain tuosta avioliiton muodostamasta rajasta, ja pääsääntöisesti vain kehottaa puolisoita harrastamaan seksiä, jottei synny kiusausta haureuteen. Edellä mainitsemaani Korinttolaiskirjeen kohtaa hän jatkaa seuraavasti:

Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä. (1. Kor. 7:3-6)

Emme siis voi löytää Raamatusta mitään sellaisia ohjeita, jotka määrittelisivät, käskisivät tai kieltäisivät aviopuolisoiden välisen seksin toteuttamistapoja. On vain yksi yleispätevä ohje, joka koskee kaikkea aviopuolisoiden välistä elämää - myös seksiä:

Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään. (Ef. 5:28-33)

Aviopuolisoiden välillä kuuluu vallita kaikissa asioissa hyvin vahva rakkaus ja kunnioitus. Siksi seksin toteuttamisen tapojen rajat piirtävät puolisot yhdessä. Seksin on luvallista - jopa suotavaa - olla puolisoiden välistä iloista leikkiä. Puolisot itse voivat toisiaan kunnioittaen valita, kuinka he seksuaalisuuttaan toteuttavat. Raamatun asettamat rajat koskevat nimenomaan sitä, että seksuaalisuus on varattu elinikäiseksi kahden ihmisen väliseksi asiaksi avioliittoon. Toteutustavoista ei ole mitään mainintaa.

[Rainer]

Haluaisin tietää, mikä on kristinuskon kanta seksileluihin? 

[Nettipappi Marko]

Tervehdys Rainer!

Liitin kysymyksesi edellisen vastauksen jatkoksi. Perusteet näkemykselleni löytyvät sieltä. Mutta lyhyesti sanottuna Raamattu ei puhu seksileluista. Palaan vain ajatukseen, jonka olen edellä sanonut: Seksuaalisuus on tarkoitettu puolisoiden välille, mutta toteuttamistavoista ei ole annettu ohjeita.

Irrotan yhden raamatunkohdan aiheyhteydestään. Se käsittelee alunperin sitä, kuinka pitää toimia tilanteissa, joissa epäjumalille uhratun lihan syöminen aiheuttaa ristiriitoja ja kysymyksiä siitä, saako syödä vai ei. Siihen annettu ohje sopii mielestäni hyvin myös avioliitossa tapahtuvan seksuaalisuuden toteuttamiselle:

"Kaikki on luvallista" - mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on luvallista" - mutta kaikki ei ole rakentavaa. Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta. (1. Kor. 10:23-24)

[Aviossa]

Minua mietityttää rajanveto avioelämän seksualisuudessa. Jos toinen on tiukka ja omantunnontarkka ja toinen vapaamielisempi kokeilunhaluinen, kuinka löytää sopiva tasapaino?

Onko esimerkiksi suuseksi syntiä ja luonnotonta vai sallittu ilo aviovuoteessa? Olen ollut asian kanssa epävarma, vaikka tietääkseni selvää kantaa Raamatussa ei oteta (vaikkakin luonnottomuuden puolelle voidaankin mieltää?). Onko omantunnon turhaa loukkaamista ryhtyä sellaiseen,mistä ei ole 100% varma?

Ei kai se niinkään voi olla, että kaikki mitä aviopuolisot yhtämielisesti kokeilevat ovat ok ja rietastelun puoleelle aviovuoteessa ei voi mennä vaikka mitä touhuaisi?

[Nettipappi Marko]

Hei Aviossa,

Seksuaalisuus on herkkä osa-alue. On ymmärrettävää, että tulee ristiriitoja rajanvedossa, jos puolisoilla on hyvin erilaiset mielipiteet seksuaalisuuden kokeilemisen suhteen. Käytit sanoja "tiukka" ja "vapaamielinen". Nämä ovat eroja, jotka voivat juontaa syvälle persoonallisiin eroihin. Silloin on vain käytettävä viisautta siinä, kuinka toista särkemättä olisi mahdollista löytää yhteisiä säveliä ja kompromisseja.

Jos sen sijaan keskiössä on kolmas käyttämäsi sana "omantunnontarkka", niin silloin on hyvä pysähtyä miettimään sitä, mistä omantunnonarkuus kumpuaa. Edellisissä vastauksissani olen pyrkinyt aika selkeästi sanomaan, että Raamattu ei aseta rajoja puolisoiden välisen seksuaalisuuden toteuttamistavoille. Merkitystä on vain sillä, että puolisot toisiaan rakastaen ja kunnioittaen toimivat keskinäisessä yhteisymmärryksessä.

Omantunnon kipuilut taitavat yleisimmin nousta opitusta hengellisestä kulttuurista, joka sisältää itse kehiteltyjä sääntöjä. Ääritapauksissaan tällaiset säännöt voivat esimerkiksi määritellä, mitkä seksiasennot ovat sallittuja ja mitkä puolestaan riettaita tai toista osapuolta alistavia. Mutta niin kauan kuin seksi on varattu puolisoiden väliseksi keskinäiseksi iloksi, ei ulkopuolelta voida määritellä, mistä puolisot saavat keskenään iloita.

Tiukaksi ja rajaavaksi mielletyn seksuaalisuuden äärellä käytetään mielellään sanaa "luonnottomuus", jonka sinäkin ohimennen mainitsit kysymyksessäsi. Sillä on helppo perustella melkein mitä vain kielletyksi, jos luonnollisuutta ei määritellä mitenkään. Eikä sitä määritelmää ainakaan luonnosta kannata ottaa. Luonnosta ja eläinkunnasta löytyy näet valtava määrä erilaisia seksuaalisuuden toteuttamismuotoja. Luomakuntaa seuraamalla voidaan oppia monenlaisia seksiasentoja, moniavioisuutta, jatkuvaa parin vaihtamista, itsetyydytystä, seksuaalista alistamista, eri lajien välistä seksuaalisuutta jne. Tässä mielessä luonnollisuus ja luonnottomuus ovat todella epämääräisiä käsitteitä.

Jos halutaan Raamatun ja kristinuskon äärellä puhua luonnollisesta seksuaalisuudesta, on käytettävä Raamatun määritelmiä. Sekä Vanhasta että Uudesta testamentista löytyy muutama kohta, joissa viitataan luonnottomuuteen seksuaalisissa asioissa. Yksikään niistä ei määrittele seksiasentoja tai tekniikoita. Luonnottomuuden syy on aina väärä kohde.

Jos mies makaa miniänsä kanssa, heidät on molemmat surmattava. He ovat tehneet luonnottoman teon ja ovat itse ansainneet kuolemansa. (3. Moos. 20:12)

Älä yhdy mihinkään eläimeen, ettet tulisi saastaiseksi. Älköön kukaan nainen paritelko eläimen kanssa, sillä sellainen on luonnonvastaista. (3. Moos. 18:23)

Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. (Room. 1:26-27)

Raamatussa seksin luonnollisuus ja luonnottomuus ei riipu esimerkiksi seksiasennoista. Tuon ensimmäisen kohdan valossa voitaisiin todeta, että vaikka mies ja nainen suorittaisivat sukupuoliyhdynnän kaikkein tiukimpien hengellis-moraalisten sääntöjen mukaisesti, olisi se silti luonnotonta, koska kyseessä on väärä kohde eli kielletty sukupuolisuhde.

Aviopuolisoiden välisestä seksuaalisuudesta ei sen sijaan anneta mitään toteutustapoihin liittyviä käskyjä tai kieltoja. Siinä suhteessa omantunnon arkuuteen ei ole syytä. Omaatuntoaan ei toki kannata tahallaan venyttää, koska silloin omatunto turtuu. Mutta omatuntoa on aina opetettava ja kasvatettava Jumalan Sanalla. Jos siis omatunto kiusaa, on istuttava alas ja mietittävät perinpohjaisesti, mikä omantunnon mittarina toimii. Jos mittari on kyseenalainen, omatuntoa täytyy vähitellen ohjata oikeaan suuntaan. Jos mittari on Jumalan Sana, ei omatuntoa pidä silloin loukata.

[Anniina]

Moi Marko, tuli vain mieleen kommentoida yhtä näkökulmaa. Eräällä toisella keskustelupalstalla tuli näistä kielletyistä ja sallituista asennoista ja seksitavoista puhe. Joku vastusti seksileluja ja liukuvoidetta, toinen suuseksiä ja kolmas kaikkia muita asentoja kuin ns. lähetyssaarnaaja-asentoa. Minä totesin siihen, että on se sitten surkeaa, jos avioparilta on kielletty seksi esimerkiksi niissä tapauksissa, ettei tämä lähetyssaarnaaja onnistu vaikka fyysisten vaivojen vuoksi. Että jos yhdyntä onnistuisi esimerkiksi vain takaapäin, niin sepä olisikin sitten muka niin rietasta, että kristitty pari ei sitä saisi tehdä. Tai jos on iän tai sairauksien vuoksi ongelmia naisella kostumisessa tai miehellä potenssissa, ei saisi käyttää liukuvoidetta, lääkkeitä tai apuvälineitä. Vai olisiko se sitten "kristillistä" lopettaa seksin harjoittaminen, kun ei onnistu luomuna siinä ainoassa asennossa, mikä on moralistien mielestä sallittu?

Mitä tulee määritelmään riettaudesta. Siitä ei ole kovin kauan aikaa, kun vakavissaan opetettiin, että kunnollisilla naisilla ei ylipäätään ole seksuaalisia haluja, tai jos onkin, se on merkki riettaasta luonteesta. Hyvä nainen pidättäytyi ennen avioliittoa, mutta naimisissa ollessakin piti vahtia, että myös aviomiehen halu pysyy aisoissa. Tämän vanhan ajattelutavan mukaan naisen piti velvollisuudesta suostua seksiin miehensä kanssa, mutta miehensä haluaminen ja kiihottuminen olikin naisessa jo mahdollisesti merkki riettaasta luonteesta ja perin epäilyttävää. Tätä ajattelutapaa on vaalittu uskonnollisissa piireissä ja muuten puritaanisempina ajanjaksoina, ja moni pitää sitä nykyään vain yhtenä tapana monista alistaa naisia (eli miehillä on oikeus seksuaalisiin haluihin, naisilla ei). Mutta jos oikein olen ymmärtänyt, Raamatusta ei löydy ajatusta, että nainen ei saisi nauttia seksistä aviomiehensä kanssa?

[Nettipappi Marko]

Hei Anniina,

Tietenkään Raamatusta ei löydy kohtaa, joka kieltäisi aviopuolisoilta nautinnon tai kieltäisi jotkin seksin harjoittamisen asennot tai apukeinot riettaina tai epäkristillisinä.

Raamattua on helppo lukea "hengellisten" silmälasien läpi. On aika hullua laittaa Raamatun kohdalla sana "hengellinen" lainausmerkkeihin, mutta tässä yhteydessä se on perusteltua. Jumalan luoma elämä ja Jumalan Sana on helppo kuorruttaa erilaisilla enemmän tai vähemmän oudoilla käsityksillä. Ikään kuin lisäämällä omia sääntöjä Raamatusta tulisi vielä hengellisempi. Ja tämähän tarkoittaisi sitä, että tarpeeksi hurskas kristitty on silloin hengellisempi kuin Jumala itse.

Jumala on luomisessa tehnyt seksistä asian, joka tuottaa mielihyvää. Ja juuri siksi, että mielihyvä on niin suuri tekijä seksissä, on Jumalan Sanassa myös asetettu ohje käyttää sitä avioliiton suojissa. Pelkän mielihyvän perässä juokseminen särkee ihmisiä. Mutta jos ihminen yrittää tehdä Jumalan luomasta seksuaalisuudesta aidompaa ja puhtaampaa opettamalla, että nautinto pitäisi avioliitossakin jättää pois - tai että siihen pitäisi tehdä rajauksia, joita Jumalakaan ei tee - niin silloin ihminen kuvittelee tietävänsä paremmin kuin Jumala.

Ajattelen, että Raamatussa ei tarvitse painottaa seksin ja mielihyvän liittymistä toisiinsa. Arvaukseni on, että Raamatun ajan ihmiset olisivat hengellisestä vakaumuksestaan riippumatta nauraneet katketakseen sellaisille ajatuksille, joihin sinä kerroit keskustelupalstoilla törmänneesi. Ainakin Laulujen laulu on erinomainen esimerkki siitä, miten mielihyvä on kaunista ja ylistettävää. Samoin jo aikaisemmissa viesteissänikin mainitsema Paavalin ohje on huomionarvoinen:

Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. (1. Kor. 7:3)

Ensinnäkin tämä on hyvin radikaali ohje Paavalilta. Virkkeen loppuosan ovat varmasti miehet ilomielin tunnustaneet aina ja kaikkialla. Sen sijaan virkkeen alku on saattanut historian eri kulttuureissa saada nikottelua aikaiseksi. Antiikin ajan seksuaalikulttuuri oli mieluummin vapaamielistä kuin konservatiivista. Korintti oli suorastaan kuuluisa pahamaineisesta satamakaupungin riettaudestaan. Siitä huolimatta - näin olen opetusta kuullut - Paavali ei ladellut jotain helposti vastaanotettavia itsestäänselvyyksiä Korintin seurakunnalle. Mitä epätasa-arvoisempi on kulttuuri, sitä selkeämmin naisen tehtävä on palvella miestä seksuaalisesti, mutta miehellä ei ole vastavuoroista velvollisuutta.

Paavalin ohje on siis hyvin merkittävä. Ja sen sisältö voidaan tulkita teoriassa vain kahdella tavalla: 1) Aina kun nainen haluaa lapsen, miehen on suostuttava seksiin. 2) Miehen velvollisuus on tuottaa naiselle seksuaalista mielihyvää. Käytännössä ensimmäinen on järjetön ohje, joten oikeasti vain jälkimmäinen on varteenotettava tulkintamalli.

Paavali siis pitää itsestään selvänä, että kummallakin puolisolla on seksuaalisia tarpeita ja että kumpikin puoliso nauttii seksistä. Niinpä hän antaa ohjeen, että sen nautinnon tuottaminen on puolison tehtävä. Sen tarkempia teknisiä ohjeita tai rajauksia ei anneta.