Hei Sambaaja!
Sambatanssin ja kirkkotilan yhdistäminen toisiinsa ei ole jumalanpilkkaa, ellei sambatanssin järjestäjä toimi pilkallisesti. Jos sambakulkue pölähtää paikalle vaikkapa hautajaisissa tai pyhäinpäivän iltakirkossa, niin sen jälkeen ollaan pilkallisen toiminnan puolella. Erilaisten elementtien yhdistelemisessä tärkeintä on se, mitä toiminnalla tavoitellaan, ja onnistutaanko siinä.
Muistan kerran istuneeni jumalanpalveluksessa, jonka musiikki toteutettiin kevyellä bändimusiikilla. Soittajat olivat huikean taitavia, ja virret oli sovitettu erinomaisesti. Viimeisen virren jälkeen seurakunta puhkesi aplodeihin, ja vieruskaverini kääntyi puoleeni sanoen: "Olispa hienoa, jos joka pyhä messussa tällä tavalla annettaisiin aplodit Jumalan kunniaksi." En viitsinyt latistaa hänen riemuaan, vaikka mieli teki sanoa: "Jos kyse on vain Jumalan kunnioittamisesta, niin mikään ei estä sinua taputtamasta myöskään hartaan urkumusiikin päätteeksi. Taidat siis tarkoittaa, että haluaisit joka pyhä kuulla musiikkia, joka saa sinun sydämesi sykkimään ja antamaan aplodit. Haluat vain sanoa niitä Jumalan kunnioittamisen aplodeiksi."
Kysymyksesi nousee Paavalin kirkossa vuoden 2022 adventtina vietetystä messusta, jossa esiintyi sambakulkue. Tämä jakoi mielipiteitä hurjasti. Osa pahastui erittäin paljon. Osa puolestaan piti sambakulkuetta upeana asiana.
Niin kuin aluksi sanoin, en pidä sambaa ja kirkkotilaa automaattisesti sopimattomana yhdistelmänä. Lehtijutuissa näin kuvamateriaalia, eivätkä sambatanssijat olleet pukeutuneet niin paljastavasti kuin villeissä karnevaaleissa yleensä on tapana. Paljastava ja viettelevä seksuaalisuus ei kuuluisi jumalanpalveluksiin, mutta oletukseni mukaan tässä tapauksessa ei näin ollutkaan.
Suurin kysymys on mielestäni se, oliko sambakulkueessa kyse showsta vai aidosta Jumalan ylistämisestä ja riemusta. Läheskään kaikki kirkkovieraat eivät samaistu sambatanssijoihin, eikä jokainen koe alkuunkaan luontevaksi liittyä mukaan karkelointiin. Toisille se on mahdollista. Ja ehkä joku penkissä istuva kirkkovieraskin on voinut kulkueen johdosta kääntää sydämensä iloitsemaan ja ylistämään Jumalaa.
Yhtä todennäköistä on, että täysin eri kulttuurista tuleva riemuitsemisen muoto vaikuttaa kirkkovieraan mielestä päälle liimatulta erikoisuuden tavoittelulta. Jos tämä jää päällimmäiseksi ajatukseksi, ei seurakunnan jumalanpalvelus ole silloin tältä osin ohjannut ihmisten mieliä oikeaan suuntaan.
Edellä sanomani on siis vain varovaista spekulointia. En ole edes lehtikirjoittelun tasolla perehtynyt asiaan, puhumattakaan siitä, että olisin itse ollut paikalla näkemässä toteutusta tai kuullut tilaisuuden järjestäjien ajatuksia valmisteluvaiheissa. Siksi osaan vain teoriassa sanoa, että jumalanpalveluksissa on oikein sopivaa käyttää erilaisia ilon ja riemun ilmauksia tai erilaisia performansseja. Kuitenkaan messussa minkään toiminnan itseisarvo tai vaikutus ei saa olla erilaisuutta tavoitteleva näytös.
