Hei Jesse,
Avioliitto on virallinen ja pätevä riippumatta siitä, kuuluvatko puolisot kirkkoon vai eivät. Merkitystä avioliiton pätevyyteen ei ole myöskään sillä, onko se solmittu kirkollisesti vai maistraatissa.
Kristilliseen uskoon kuuluu se ajatus, että Jumala asetti avioliiton jo luomisessa miehen ja naisen liitoksi. Tämä on Jumalan luoma instituutio, ja se koskettaa koko ihmiskuntaa. Sen vuoksi avioliiton merkitys ei riipu kulttuurista ja avioliiton solmimisen tavasta. Jos muslimit, hindut tai ateistit solmivat omien kulttuuriensa ja lakiensa mukaisen virallisen avioliiton, on se kristillisestäkin näkökulmasta oikea ja Jumalan tahdon mukainen avioliitto. Näin on siitäkin huolimatta, vaikka puolisot eivät uskoisi kristinuskon opettamaan Jumalaan. Vaikka heillä ei ole Raamatun mukaista pelastavaa uskoa Jeesukseen, heillä on kuitenkin Jumalan luomisessa asettama oikea avioliitto.
Se missä ero tulee kaikkein selvimmin näkyviin on vihkimisen tapa. Kirkollinen vihkiminen on Suomessa toinen virallisista avioliiton solmimisen tavoista. Valtiovalta on antanut tietyille kirkkokunnille oikeuden toimittaa kirkollisia vihkimisiä sen lisäksi, että oikeuslaitos toimittaa "maallisia" vihkimisiä maistraatissa. Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vihityksi voivat tulla täysivaltaiset (kastetut ja konfirmoidut) kirkon jäsenet. Mahdollista se on myös siinä tapauksessa, jos toinen puolisoista kuuluu johonkin muuhun kristilliseen yhteisöön.
Tosiasiassa kaikki kirkossa vihittävät ihmiset eivät usko siihen, mitä kirkko ja Raamattu opettavat. Siitä huolimatta kirkon säännöt ainakin periaatetasolla tarkoittavat sitä, että kirkollinen vihkiminen on mahdollista niille, jotka haluavat tunnustaa uskoa siihen Jumalaan, jonka kasvojen edessä liitto solmitaan ja siunataan. Kirkosta eroamalla ihminen osoittaa, ettei halua kuulua kirkon ja sen toiminnan piiriin, jolloin myös menettää oikeuden kirkolliseen vihkimiseen.
