Hei Marko,
Olen kuunnellut läpi Raamattuluentosarjaasi 1. Mooseksen kirjasta. Yleensä olen melko monesta asiasta samaa mieltä kanssasi, mutta viimeisimmän luennon kohdalla tekee mieli vähän kysyä näkökulmastasi. Kyse on siis luennosta 1. Moos. 37:1-36 Joosef ja hänen unensa Joosef myydään orjaksi Egyptiin.
https://www.youtube.com/watch?v=_ddSDUCT8q8Luennossa oletat aika suoraviivaisesti, että Joosef olisi ollut jo lapsena ja nuorena oikeamielinen ja kaveri, joka lähinnä sinisilmäisyyttään joutui ongelmiin. Joosefista sanotaan muun muassa, että hänellä oli tapana kannella kahden isoveljensä tekemisistä isälleen, ja lisäksi hän kaksi eri kertaa kertoi unistaan, joissa hän itse oli noussut muita ihmisiä ylemmäs. Ensimmäisessä muiden viljalyhteet kumarsivat Joosefin lyhdettä, ja toisessa häntä kumarsivat jo aurinko, kuu ja tähdetkin. Oletat luennossa, että Joosef ihan vaan oikeamielisyydessään kertoi veljien pahoista puuhista isälle, ja että pelkkää sinisilmäisyyttään kertoi näistä unistaankin muille.
Toinenkin tulkinta on mahdollinen. En tiedä, mikä sana alkukielessä on siinä, kun puhutaan
kantelemisesta. Mutta jos siinä olisi ollut pelkkä
sanoa tai
kertoa, niin lauseessa olisi eri sävy. Kantelemista ei yleisesti ottaen pidetä positiivisena toimintana, vaan usein kantelemisesta puhutaan yhteydessä, jossa kertoja haluaa asioiden paljastamisella saada toiselle harmia. Unista Joosef on voinut kertoa lapsellisen avomielisesti, mutta sitä ei suoraan tekstissä sanota. Ei tosin myöskään puhuta Joosefin mahdollisesta oikeamielisyydestä missään vaiheessa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Paljon jää siis arvailtavaksi sen vähän varaan, mitä Joosefin kerrotaan tehneen ja puhuneen, ja miten Jaakobin kerrotaan häntä ja veljiä kohdelleen.
Itse pidän mahdollisena, että Joosef ei ollutkaan vain tai lainkaan sinisilmäinen, vaan hyödynsi asemaansa isänsä lempilapsena. Raamatun mukaan isä rakasti häntä pikkulapsesta saakka enemmän kuin muita poikiaan. Onko vaikea ajatella, että lellikin asema menee päähän pikkuveljelle, jolle isä vastoin tuon ajan tapojakin antaa ymmärtää tämän olevan arvokkaampi kuin isoveljensä, mukaan lukien esikoinen, jolla piti olla erityisasema? On mahdollista, että Joosef käytti asemaansa hyväkseen ja vielä pyrki lisäämään vettä myllyyn; kieli veljistään, jotta isä moittisi näitä ja Joosef saisi kiitosta kertomisestaan ja isä pitäisi hänestä vielä enemmän. Ehkä hän kertoi unistaan ärsyttääkseen isoveljiään, joiden jo joka tapauksessa tiesi karsastavan itseään? Tätä pidän mahdollisena siksikin, että nyt jopa Jaakob paheksui lempipoikansa unia. Millä tavalla Joosef unensa esitti perheelleen, kun isäkin ärsyyntyi niistä, leuhkiko jopa?
Sanotaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, eli en pidä mahdottomana, että Joosef itse käytöksellään lisäsi veljien häntä kohtaan tuntemaa kaunaa. Tätä ei kerrota Raamatussa, mutta ei kerrota sitäkään, että Joosef olisi ollut lapsena oikeamielinen ja sinisilmäinen. Itse asiassa yleisen elämänkokemuksen perusteella moni lapsi on useissa kehitysvaiheissa ennemmin vastahankainen ja rasittava kuin ylenpalttisen kiltti, monet kiusaavat myös sisaruksiaan ihan tahallaan ja huolella, ja useimmat osaavat hyödyntää hyvin myös sen, jos vanhemmat antavat liikaa löysää. Toki Joosef oli myöhemmissä elämänvaiheissaan oikeamielinen, mutta onkin eri asia olla ärsyttävä pikkuveli kuin esimerkiksi orjana sekaantua isäntänsä vaimoon, mihin Joosef ei vaimon vikittelyistä huolimatta suostunut. Tosin tässä kuuluisassa Potifarin vaimon tapauksessa saattoi olla lisämotivaationa myös pelko paljastumisesta ja rangaistuksesta (orja olisi luultavasti sellaisesta toimittu kuolemaan) eikä pelkästä omastatunnosta.
Mutta kun monia Raamatun henkilöitä on Jumala kasvattanut kovillakin kohtaloilla, voiko jopa ajatella, että isän lellipoika Joosef tarvitsi pudotuksen nokkimisjärjestyksen alapäähän? Ehkä vähempi kuin orjuus ei riittänyt siihen, että hemmotellusta - ja mahdollisesti veljiään itseään alempina pitäneestä - teinipojasta kasvoi tolkullinen mies? Tai saattoiko olla, että taas sitä niitti mitä kylvi, jos Joosef mahdollisesti ei ollutkaan kiltti ja sinisilmäinen, vaan isoveljistään kannellut ja isänsä rakkaudella leuhkinut kiusankappale? Toisin sanoen, ehkä isoveljet hermostuivat jopa osittain aiheesta?