Kirjoittaja Aihe: Tapahtuuko ihmeitä vielä?  (Luettu 2618 kertaa)

Kristitty

  • Vieras
Moi!

Tapahtuiko ihmeitä ja yliluonnollisia asioita Jeesuksen aikana ja alkuseurakunnassa jotenkin tavallista enemmän. Nykyaikana tuntuu että ei sellaisia tapahdu. En ole ikinä nähnyt ihmettä ja olen välillä miettinyt, miltä sellaiset näyttävät. Miltä näyttää kun vaikkapa enkeli ilmestyy niin kuin Marialle. Välillä olen myös pyytänyt Jumalaa tekemään jonkin ihmeen. En ole ikinä saanut profetiaa tai nähnyt unessa mitään näkyä. Toisaalta olen miettinyt että se päivä kun Jeesus tulee takaisin tulee olemaan järisyttävä. Ehkä silloin nään ihmeen.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 174
    • Profiili
Hei Kristitty!

Uskon, että Jeesuksen ympärillä ihmeitä tapahtui tiiviimmässä tahdissa kuin nykyään kenenkään yksittäisen kristityn ympärillä. Jumalan Poika oli tullut maailmaan, ja se näkyi kaikissa niissä tunnusteoissa, joita hän teki. Johannes kirjoittaa evankeliuminsa viimeisessä jakeessa tästä asiasta varsin suureellisesti:

Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. (Joh. 21:25)

Toisaalta Jeesus antoi useita lupauksia seuraajiaan koskien:

"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen." (Joh. 14:12-14)

Jeesus ei tarkalleen ottaen sano, että hänen seuraajansa tekisivät enemmän ihmeitä ja tiiviimmässä tahdissa kuin hän itse teki. Hän vain mainitsee sen, että hänen Jumalallinen voimansa toimii myös hänen seuraajissaan, ja teot voivat siksi olla suurempiakin. Apostolien teoissa voimme nähdä sen, kuinka sekä Pietari että Paavali herättävät kuolleen ihmisen henkiin. Apostolien teoissa myös useista parantumisista, riivaajien karkottamisista ja muista ihmeistä kerrotaan tiiviimmin kuin nykyaikana kuulee tapahtuvan.

Tunnistan sinun kipuilusi omakohtaisesti. Olen minäkin aika ajoin miettinyt sitä, että miksi ihmekertomuksista raportoidaan vaikkapa lähetyskentiltä Afrikasta, mutta täällä Suomessa sellaisia joutuu haeskelemaan suurennuslasin avulla, eikä sittenkään voi sanoa, ovatko kertomukset tosia.

Nopeita vastauksia voisi kehitellä vaikkapa seuraavasti:
  • Yhdessä tunnissa pystyy lukemaan läpi sen, mitä Jeesus teki 3,5 vuodessa. Siksi on hyvä muistaa se, että edes Jeesus ei aina parantanut kaikkia vastaansa tulleita ihmisiä. Ainakin Betesdan lammikolla hän paransi vain yhden ja sivuutti lukuisat muut.
  • Olettiko Jeesus, että "hänen ruumiinsa" eli seurakunta tekee ihmeitä samaa vauhtia kuin Jeesuskin teki maan päällä vaeltaessaan? Tällöin yhdessä paikassa ihmeitä olisi paljon harvemmin näkyvissä.
  • Kelpaisivatko kaikki Raamatun ajan ihmeet meille ihmeiksi? Paavalia puri käärme, ja paikalliset pitivät ihmeenä sitä, että hän ei kuollut. Me toteaisimme vain, että onneksi myrkkykäärme puri varoituspureman, jossa ei ollut myrkkyä.
  • Suomessa on karismaattisia piirejä, joissa puhutaan paljon ihmeistä. Olen itsekin kuullut näitä kertomuksia, enkä kaikkia itsekään omassa mielessäni kelpuuttaisi sinällään ihmeeksi vaan aivan tavallisiksi tapahtumiksi, jotka ovat sattuneet oikeaan aikaan. Mutta onko oikea ajoituskin laskettava ihme? Mikä erottaa sattuman ja ihmeen?
Nämä ovat tietenkin vain pohdintoja, jotka auttavat näkökulmien muodostamisessa, mutta eivät ne vastaukseksi lopulta kelpaa.

Eräs vastaus saattaisi kätkeytyä siihen, kuinka evankeliumit rakentuvat. Jos luemme evankeliumeja erityisesti ihmekertomuksia, parantumisihmeitä ja riivaajien karkottamisia tarkastellen, niin huomaamme, että ainakin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa on tässä suhteessa selvä käännekohta.

Evankeliumit alkavat hurjalla ihmekertomusten tykityksellä. Jeesus tuntuu olevan kuin maailman paras mainosmies, joka tekee ihmeitä solkenaan. Ihmiset tungeksivat hänen luokseen, kun ovat kuulleet hänen suurista teoistaan:

Jeesus käski opetuslastensa pitää venettä varalla, jottei hän jäisi väkijoukon jalkoihin. Hän näet oli parantanut monia, ja niin kaikki, joilla oli vaivoja, tungeksivat häntä kohti yrittäen koskettaa häntä. (Mark. 3:9-10)
"Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden." (Joh. 14:11)


Yhtäkkiä ihmeet kuitenkin vähenevät rajusti ja loppuvat lähes kokonaan. Käännekohta on siinä hetkessä, kun Jeesus käy keskustelun opetuslastensa kanssa:

[Jeesus] kysyi opetuslapsilta: "Kuka minä ihmisten mielestä olen?" He vastasivat: "Toisten mielestä sinä olet Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, toisten mielestä joku profeetoista." "Entä te?"  kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"  Pietari vastasi hänelle: "Sinä olet Messias." (Mark. 8:27-30)

Kun Pietari kertoi, että hän uskoo Jeesuksen olevan Vanhan testamentin lupaama Messias, jotain muuttui. Heti sen jälkeen Jeesus puhuu ensimmäisen kerran kuolemastaan ja opettaa, mitä hän vaatii seuraajiltaan. Alkaa tie kohti ristinkuolemaa:

Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava." (Mark. 8:34-35)

Minua tämä evankeliumien kokonaislinja puhuttelee kovasti. Ihmeteot ovat tunnustekoja, joilla Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa, jotta ihmiset kiinnostuisivat hänestä. Mutta kun ihmiset ovat oppineet tuntemaan, kuka Jeesus on, hän ikään kuin esittää kysymyksen: "Haluat olla seuraajani. Hyvä! Jos tästä eteenpäin saat vain yhden ihmeen, niin riittääkö sinulle minun ylösnousemukseni?"

Minun näppituntumani on, että ihmeitä tapahtuu eniten alueille, jossa Jeesusta tunnetaan kaikkein heikoimmin. Siksi ihmeitä raportoidaan paljon lähetyskentiltä, joissa Sanaa kuullaan ensimmäistä kertaa. Toisaalta nämä ovat usein paikkoja, joissa sairaiden parantumisia tarvitaan kipeämmin kuin länsimaisen lääketieteen piirissä. Suomessa ihmekertomuksia raportoidaan ehkä eniten Lähi-Idästä saapuneiden muslimien joukossa. He kertovat, että ovat ihmeellisellä tavalla kohdanneet Jeesuksen, ja haluavat siksi kääntyä kristityiksi.

Yksittäisten kristittyjen kohdallakin näyttäisi olevan se lainalaisuus, että mitä tuoreempi usko, sitä enemmän se etsii ihmeitä ja kokemuksia. Jumala näyttää kuitenkin kasvattavan kristittyjä luottamaan Jumalaan, vaikka mitään yliluonnollista ei näkyisi päivittäin tai koskaan. Joka tapauksessa ihmeet eivät saa olla Jeesuksen seuraajille itse tarkoitus. Jeesus opetti itsestään tavalla, joka sopii myös ihmeisiin: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." (Joh. 20:29)

Silti kaikkea ei voida kuitata sillä, että ihmeitä tapahtui eniten Jeesuksen ja apostolien aikana, ja nyt täytyy osata elää ilman niitä. Jeesus itse sanoi, että hänen seuraajiensa joukossa ovat läsnä myös ihmeteot.

Niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat. (Mark. 16:17-18)

Pyhän Hengen ihmeelliset ilmenemismuodot eivät siis voi koskaan kadota kokonaan kristikunnasta, vaikka joillain alueilla niitä nähtäisiin hyvin harvoin. Jeesuksen lupauksesta huolimatta emme valitettavasti pysty määrittelemään tarkkaa syytä sille, miksi ihmeistä raportoidaan joinakin aikoina tai joissakin paikoissa enemmän kuin toisaalla. Jumala antaa Pyhän Hengen lahjoja tunnustekojen tekemiseen oman tahtonsa mukaan. Niitä lahjoja voidaan pyytää seurakunnan rakennukseksi, mutta niitä ei voida tilata tai käskeä.
Marko Sagulin