Tervehdys Kristian!
Liitin kysymyksesi hyvin vanhaan viestiketjuun, jossa olen samaa aihepiiriä käsitellyt. Olen yllä olevissa vastauksissa periaatteessa jo sanonut kaiken, mitä äkkiseltään osaan. Muutaman rivin vielä naputtelen lisäksi.
Viimeksi eilen Raamattua lukiessa törmäsin yhteen ristiriitaan, joka voidaan tulkita hyvin monella tavalla. Saulista kerrotaan kaksi kertomusta, jolloin hän on joutunut hurmokseen. Ensimmäinen tapahtui ennen kuin hänestä tuli kuningas. Toinen tapahtui paljon myöhemmin aikana, jolloin hän vainosi Daavidia.
Kun ne, jotka vanhastaan tunsivat Saulin, näkivät hänet hurmostilassa profeettojen joukossa, he sanoivat toisilleen: "Mitä Kisin pojalle on tapahtunut? Onko Saulistakin tullut profeetta?" Eräs heistä lisäsi vielä: "Kenenkäs poikia nämä ovat?" Näin syntyi sananparsi "Onko Saulkin profeetta?". (1. Sam. 10:11-12)
Kun hän lähti kulkemaan sinnepäin, Jumalan henki yllätti myös hänet, niin että hän vaelsi hurmostilassa koko matkan Raman Najotiin saakka. Hänkin riisui vaatteensa ja riehui hurmoksissa Samuelin edessä kunnes kaatui maahan, ja siinä hän makasi alastomana koko sen päivän ja yön. Näin syntyi sananparsi "Onko Saulkin profeetta?". (1. Sam. 19:23-24)
Tähän voidaan suhtautua ainakin kahdella toisilleen päinvastaisella tavalla. Ensinnäkin voidaan todeta, että kyseessä on selvä ristiriita. Vuosien tai jopa vuosikymmenien päässä toisistaan tapahtuneet asiat eivät voi olla sanonnan synnyttäjiä samassa merkityksessä. Jos sanonta syntyi jo Saulin nuoruuden päivinä, ei se voi syntyä uudelleen hänen kuninkaana ollessaan.
Toisaalta voidaan sanoa, että asiassa ei ole mitään ristiriitaa. Kertomukset Saulista on kirjoitettu muistiin paljon Saulin aikojen jälkeen. Tällöin kirjoittaja voi kirjoittaa muistiin yleisesti tiedossa olevat kertomukset. Ja ehkä sananparsikin on lopulta syntynyt vaikkapa vuosia kummankin tapahtuman jälkeen. Ihmiset ovat muistaneet nämä kertomukset, ja jossain sopivassa tilanteessa, kun tapahtuu jotain täysin ennalta arvaamatonta, joku vääräleuka laukaisee: "Onko Saulkin profeetta?". Siitä on tullut sanonta, joka on jäänyt elämään. Lopulta Samuelin kirjan kirjoittaja on liittänyt sanonnan kumpaankin niihin tapahtumaan, jotka ovat sanonnan taustalla.
Suuri osa ei-uskovien tai "taistelevien ateistien" näkemistä ristiriidoista ei ole ristiriitoja. Lähes kaikki tällaisista minulle vastaan tulleista väitteistä on perustunut huonoon raamatuntuntemukseen. Tämän lisäksi on olemassa oikeita ristiriitoja, jotka nähdään sitten, kun Raamattua oikeasti tunnetaan. Näistä melkein kaikki pystytään kyllä tulkitsemaan (tai vähintäänkin kikkaillen tulkitsemaan) ristiriidattomiksi. Tämä onnistuu siksi, että Raamattu kertoo asioita valtavan tiiviisti. Tapahtumista ja kertomuksista ei aina selviä, kuluuko joidenkin tapahtumien välillä tunteja, päiviä vai vuosia. Ei ole aina myöskään selvää, mitä kaikkea jonkin sana tai teko sisältää. Eikä ole selvää, mitä kaikkea muuta jossain tilanteessa on keskusteltu sen lisäksi, mitä Raamattuun on päätynyt. Niinpä todellisuus (tai hurskas mielikuvitus) voi täyttää näitä aukkoja. Näin voidaan toimia vaikkapa Jeesuksen ristinkuoleman suhteen:
Myös ne, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan, pilkkasivat häntä. (Mark. 15:32)
Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. ... Mutta toinen moitti häntä. (Luuk. 23:39-40)
Minun mielestäni tässä on ristiriita. Markuksen evankeliumin kirjoittaja - joka kirjoitti aivan valtavan tiivistä tekstiä - niputti kummatkin ryövärit samaan kastiin. Hänen mukaansa molemmat pilkkasivat. Luukas sen sijaan sanoo, että toinen ei pilkannutkaan vaan moitti pilkkaajaa ja pyysi Jeesukselta armoa.
Tämäkin voitaisiin toki pyörittää ristiriidattomaksi. Ehkä Markus halusi sanoa kaiken mahdollisimman tiiviisti. Jeesuksen kiusauksissakaan hän ei jaarittele. Kaikki, mitä hän sanoo, on tässä: "Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta." (Mark. 1:12-13) Jos tässä on kaikki, mitä hän raportoi Saatanan ja Jeesuksen vuoropuhelusta ja kiusauksista, niin ei mikään ihme, että ristin tapahtumistakin jätetään osa pois. Ehkä Markus halusi korostaa vain sitä puolta, että kaikki pilkkasivat Jeesusta. Luukas sen sijaan kuvaa laajemmin. Hän kuitenkin jättää pois sen vaiheen, kun kummatkin pilkkasivat. Luukas haluaa sen sijaan keskittyä siihen osuuteen, jossa toinen pilkkaavista ryöväreistä tulikin katumapäälle, ja pyysi armoa. Mielestäni kuvio ei mene näin, mutta näinkin se voitaisiin selittää.
Joka tapauksessa minä ajattelen niin, että Raamatun upeimpia puolia on se, miten Jumalan toiminta näkyy virheellisissä ihmisissä ja ihmisten epätäydellisen elämän keskellä. Raamatun kertomuksissa Jumala kuljettaa suunnitelmiaan eteenpäin silloinkin, kun ihmiset tekevät pahoja syntejä ja virheitä. Jumalan voima näkyy mielestäni jopa siinä, että Raamatun tekstimuodotkin herättävät joskus kysymyksiä. Ja silti se on Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan Sanaa.
Jeesus tunsi Raamatun ja kaikki meidän tuntemamme ristiriidat etu- ja takaperin. Silti hän oli sitä mieltä, että juuri tällaisessa muodossa Jumalan Sana on annettu, ja sen mukaan sitä täytyy lukea ja opettaa:
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. (Matt. 5:17-19)
