Mielenkiinnosta kysynkin pari kysymystä, joihin toivon sinun vastaavan:
1. Saako sinun mielestäsi harrastaa seksiä raskauden aikana, jolloin hedelmöittymiseen ei ole mahdollisuutta? Tai saako nuori nainen, jolta on sairauden vuoksi poistettu kohtu, mennä naimisiin harrastaakseen seksiä? Sinun mukaasihan Augustinos kritisoi juuri sitä, että harrastetaan seksiä, vaikka raskaus ei ole mahdollinen.
2. Paavali olisi voinut 1. Kor. 7. luvussa sanoa, että sukupuoliyhteydestä saa pitää taukoa, jos ei halua lapsia. Mutta siinä kohdassa hän puhuukin, että sukupuoliyhteydessä ei saa pitää taukoa himojen vuoksi? Miksi hän ei puhu lapsista, jos se kerran on todellinen syy?
Heipä hei nettipappi, pitkästä aikaa.
Pahoittelen, että olen joutunut pitämään sinua näin kauan epätietoisuudessa, eikä mielenkiintosi ole saanut täyttymystä.
Valitettavasti en ole ehtinyt palstaa lukemaan tai kysymykseen vastaamaan erinäisten kiireiden vuoksi. Vääriä henkiä ja väärää opetusta riittää vastustettavaksi kyllin muuallakin (no tuo oli vitsi). Mutta näin puolen vuoden frekvenssillä palstalla käyvänä, oli taas tullut paljon uutta ja mielenkiintoista. Menisi vuosi, jos kirjoittaisin kaikkiin aiheisiin, joihin tekisi mieli tarttua. Mutta vastataan nyt ensin:
1.
Raskauden aikana seksin harrastaminen on eri asia kuin ehkäisy. Miten tätä voisin Raamatulla perustella? Siellä ei ole aiheeseen sopivaa kohtaa, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että siinä olet oikeassa, kun olet sanonut, että aviopuolisot saavat vapaasti nauttia toisistaan. Sitä mieltä minäkin olen, mutta niillä poikkeuksilla, ettei ns. epäluonnollista sukupuoliyhteyttä voida sallia (Room. 1:26). Luonnonvastaiseksi ajattelen vaikkapa anaaliseksin tai sellaiseksi voi yhtä hyvin ajatella seksin, jossa käytetään ehkäisyä (kuten aina ennen on ajateltu).
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, jotta he lisääntyisivät ja täyttäisivät maan. Joku voi väittää, että maa on jo täynnä, mutta minä väitän, että Jumala yksin sen päättää. Aina kun hän antaa lapsen, hän on sen myös hyväksi nähnyt. Sitä luomisjärjestystä ei pidä ihmisen peukaloida.
Toit lisäksi esille erityistapauksen, naisen, jolta on poistettu kohtu. Se on ehkä enemmänkin ehdonvallan asia, että mikäli maho nainen miehelle kelpaa, niin kaiketi hän on silloin avioliittoon kelpaava ja voi elää muuten normaalisti. Avioliittoon kelpaamattomistahan Paavali puhuu myös. Uskoakseni sillä tarkoitetaan pikemminkin homoseksuaaleja tai jollain tapaa vammaisia. Olisiko sitten kohdun poisto sellainen vamma? On liian spesifi kysymys ottaa kantaa johonkin yksittäiseen ihmiseen tämän tarkemmin, eikä se ole minun tehtäväni.
En ole, enkä yritäkään olla, mikään totuuden torvi, jolla on aukoton tietämys kaikesta uskoon liittyvästä. Nöyryydellä ja arasti minä tänne kirjoitan, vaikka se muulta vaikuttaisi. Ylipäätään kirjoitin, koska tunsin pakottavan tarpeen sanoa jotain tuohon ehkäisyasiaan. Se on varmasti kipeä asia monelle muullekin, koska inhimillinen järkihän meitä usein neuvoo tekemään sellaisia Jumalan tahdon vastaisia ratkaisuja. Minusta se on kuitenkin mitä suurimmassa määrin syntiä, että ryhdytään ehkäisemään, eikä anneta Jumalan taimien, pienten lasten tulla tykömme. Lapsi on sentään uskon esikuva ja suurin uskovainen. Jumala antaa juuri niin monta lasta, kuin kykenemme vastaanottamaan.
On muuten erikoista, että koko maassa, riippumatta kirkkokunnasta, tai edes siitä kuuluiko kirkkoon tai ei, opetettiin tuosta lapsiasiasta siten, kuin minä ajattelen, aina 1930-40-luvulle asti. Sitten ehkäisy alkoi yleistyä ja vähitellen kirkonkin kanta asiaan muuttui. Herää kysymys, opetettiinko ennen väärin? Onko nyt maailma jotenkin viisaampi ja ihmiset fiksumpia? Vai olisiko niin, että lopun ajalla vain yksinkertaisesti käynyt Raamatun ennustus toteen:
"
Hehän sanoivat teille, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka elävät jumalattomien himojensa vallassa." (Juud. 1:18)
2.
Oletan, että tarkoitat tätä raamatunkohtaa:
"
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne." (1.Kor. 7:5)
En oikein suoraan sanoen ymmärrä, mitä tarkoitat tällä kysymykselläsi? Miten tämä kohta liittyy lasten saantiin? Siinähän sanotaan melkoisen suoraan, että pidättäytyminen on sallittua vain mikäli yhteisestä sopimuksesta sellaiseen päädytään JA syynä on halu keskittyä rukoukseen. Ei siis mistään hetkellisestä mielijohteesta tai nimen omaan halusta vältellä lasten saantia. Saatanahan kiusaa juuri sitä ihmistä, joka välttelee yhtymästä vaimoonsa/mieheensä vain välttääkseen raskaaksituloa. En osaa tätä muulla tavoin tulkita ja näin olen kuullut kohtaa selitettävän muuallakin.
Sinun mielestäsi tietenkin puhutaan lasten saannista, mutta onko jotakin erityistä syytä, että tulkintasi olisi varmemmin oikea, kuin minulla?
Joskus ennen puhuttiin, että on syytä pitäytyä kristillisen tradition pitkässä linjassa; ts. uskoa kuten ennenkin on uskottu. Mihin sellainen halu on kadonnut? Miksi on enää halua tulkita uudelleen ja etsiä uusia merkityksiä raamatunlauseille, vieläpä sellaisia tulkintoja, jotka eroavat vanhoista hyviksi koetuista? Onko sinulla vastausta siihen? Perinteisesti, n. 2000 vuoden ajan, kristinopissa on opetettu, että ehkäisy on syntiä. Mm. oppi-isämme Luther opetti näin:
"
Mutta miksi ei estetä haureutta avioliitolla? Sillä milloin ei erityinen armo luontoa eristä, luonto vie hedelmöitymään ja lisääntymään, ja niin sen täytyykin tehdä. Ellei se tapahdu avioliitossa, niin missäpä muualla kuin haureudessa tai vieläkin pahemmissa synneissä. Miten sitten, he sanovat, jos en elä avioliitossa enkä epäsiveelliseesti, vaan pidättäydyn? Etkö kuullut, ettei se ole mahdollista ilman erityistä armoa? Sillä Jumalan sana ei salli ehkäistä, se ei myöskään valehtele, kun sanotaan: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää» (1. Moos. 1:28)." ""Sillä tuo sana, minkä Jumala sanoo: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää', ei ole käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin Jumalallinen teko, jonka estäminen tai laiminlyöminen ei ole meidän vallassamme."
Luther on toki vain erehtyväinen ihminen, mutta edellä oleva teksti, joka on katkelma Lutherin teoksesta "Avioelämästä", osoittaa että ehkäisyä on ennen pidetty syntinä. Miksi se ei ole sitä enää? Raamatussa ei puhuta e-pillereistä, eikä kondomeista, mutta siellä puhutaan kuten puhui Lutherkin; Jumalan käskystä lisääntyä.
Vielä lisäksi tulee mieleen Mooseksen kirjasta maininnat sukupuoliyhteydestä kuukautistilaisen kanssa: siitähän todettiin, että kumpikin osapuoli tulee saastaiseksi määräajaksi. Syynä on toki ennen kaikkea se veri, mutta yhtäkaikki, syynä on myös se, ettei kuukautistilassa voi tapahtua hedelmöitystä. Niin luonnollista kuin se onkin, on sekin asia pitänyt kääntää päälaelleen ja tehdä uusia tulkinto, omien "korvasyyhyjen" mukaan.
Kyllähän me ihmiset omalta puoleltamme olemme valmiit kaikkeen saastaan ja irstauteen ja himoissamme olemme kyltymättömät, niin että Jumalan sanankin varoitukset kuittaamme vanhentuneiksi. Puhutaan, että eihän siinä ketään vahingoiteta, kun hellästi vaan ollaan kahdestaan. Niinpä, mutta onko tosiaan niin, että syntiä on vain se mikä sattuu? Ei kiroileminenkaan kehenkään satu, mutta silti sekin on syntiä. (Vai eikö sekään
enää ole?) Niinhän homosteluakin perustellaan, etteihän siinä toista vahingoiteta. Mutta kuinka paljon pahaa tehdäänkään kuolemattomalle sielulle ja rikotaan Jumalaa vastaan?
En minä ole siis tullut tänne ivaamaan ketään, enkä herättämään eripuraa. Haluan vain tuoda esiin sen vaihtoehtoisen totuuden, jota on opetettu kristinuskon alkuhämärästä aina tähän päivään asti (yhä harvemmin tosin), mutta joka järjestelmällisesti on kuitenkin hylätty kirkon opetuksessa viimeistään 1960-luvulta lähtien. Tehköön jokainen omat johtopäätöksensä, sillä viime kädessä myös jokainen yksin, omalla uskollaan ja teoillaan on vastaamassa viimeisenä päivänä Herran edessä. Mutta kuten ennen oli tapana sanoa: "Oman autuutesi haastolla" näitä valintoja teet.
Hyvää kesän jatkoa Nettipapille.