Hei Kaunotar ja hirviö!
Liitin kysymyksesi jo kohtalaisen pitkän viestiketjun jatkoksi. Selailemalla aiempia viestejäni löydät paljon siitä, mitä Raamattu sanoo ulkonäöstä ja kaunistautumisesta. Sen vuoksi en enää toista niitä yleispäteviä asioita, jotka olen jo kertaalleen kirjoitellut. Sanon vain muutamia erityisesti sinun kysymykseesi liittyviä pohdintoja.
Et ole tehnyt syntiä jättämällä kumppaniehdokkaan sivuun ulkonäöllisillä perusteilla. Varsinkin kun teit sen kohteliaasti, etkä kertonut syytä, etkä sillä tavoin sanonut hänelle mitään ikävää.
Kristittyjen välillä on olemassa erityinen uskon yhteys, mutta se ei sulje pois kaikkea muuta, mitä elämä inhimillisesti pitää sisällään. Raamatussa annetaan kristityille ohjeeksi, että on syytä etsiä itselle sellainen puoliso, joka myös on Jeesuksen seuraaja. Oikeastaan mitään muita valintakriteerejä ei anneta. Jo Vanhan testamentin puolella tämä ohje esiintyy Sananlaskujen kirjassa, jonka viimeisessä luvussa kuningas Lemuelin äiti neuvoo poikaansa, ja antaa hyvin arkisen ohjeen, joka sopii muutettavat muuttaen mietiskeltäväksi kumpaa sukupuolta tahansa olevalle ihmiselle: "Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!" (Sananl. 31:30)
Tätä hyvää yleisohjetta ei kuitenkaan voi kääntää toisinpäin. Jos kristitty ihminen ilmaisee kiinnostuksensa toista kristittyä kohtaan, se ei ole shakkimatti. Kenenkään ei ole pakko valita jotakuta siksi, että on yhteinen usko. Eikä myöskään siksi, että olisi moni yhdistäviä asioita sen lisäksi. Ihminen saa ihan itse valita puolison niillä kriteereillä kuin haluaa ja jättää valitsematta, millä kriteereillä haluaa. Raamattu ei sanele tätä asiaa, joten valinnasta ja sen kriteereistä jokainen kantaa itse vastuun.
Puolison valinta on mitä suurimmassa määrin valitsemista. Jos maailmassa olisi paratiisin kaltainen tilanne, että olisi olemassa vain yksi mies ja yksi nainen, niin silloin ei voitaisi puhua valinnasta, koska vaihtoehdot olisivat vain "ota tai jätä". Mutta nyt tilanne on se, että naimattomia ihmisiä on paljon. Heistä yksikään ei ole täydellinen, jos kaikki keksittävissä olevat kriteerit tarkastellaan. Täytyy siis tehdä valinta sen suhteen, mitkä asiat ovat itselle luovuttamattomia, mitkä tärkeitä, ja missä voi tehdä kompromisseja. Omat kriteerinsä saa luoda täysin vapaasti, kunhan pitää huolen siitä, että toimii mahdollisimman lähimmäisenrakkaudellisesti, jos törmää tilanteeseen, jossa ratkaisevissa kohdissa kriteerit sivuuttava ihminen osoittaa kiinnostusta.
Kertomus Jaakobin vaimoista on tässä asiassa aika puhutteleva. Vanha testamentti on tiivissanainen, mutta tekstistä on nähtävissä se, että Jaakob oli lopulta naimisissa kahden vaimon kanssa. Toinen täytti hänen omat kriteerinsä, ja toinen ei:
Labanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Lea ja nuoremman Raakel. Lealla oli lempeät silmät, mutta Raakel oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan. Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja niin hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta, jos annat minulle nuoremman tyttäresi Raakelin." (1. Moos. 29:16-18)
Jaakob tuli kuitenkin huijatuksi. Huntuun verhottuna Laban antoikin Jaakobille vaimoksi Lean. Voi olla, että Lea oli ihastunut Jaakobiin, vaikkei saanut vastakaikua. Ehkä Leakin oli juonessa mukana, koska hyvin helppo hänen olisi ollut paljastaa tilanteen luonne, jos olisi vain niin päättänyt. Petetyksi tulemisen jälkeen Jaakob sai sitten vaimoksi myös Raakelin, mutta epätasapuolinen asetelma oli jo valmis. Oliko suurempana syynä se, että Lea oli mukana petoksessa vai se, että Jaakob oli enemmän viehättynyt Raakelista. Lopputulos oli se, että Jaakob suosi Raakelia ja hyljeksi Leaa. Raakelin kuoltua jopa muisto Raakelista tuntui olevan Jaakobille arvokkaampi asia kuin Lea.
Tämä ei ole ohje siitä, kuinka kristityn kuuluu toimia. Mutta tämä on kuva siitä, että kristityn täytyy olla rehellinen itselleen. Jos jokin turhamaiseltakin vaikuttava kriteeri on sinulle ratkaisevan tärkeä, niin se on silloin turhamaisuudestaan huolimatta tärkeä. Se voi muuttua ajan saatossa merkityksettömäksi, mutta eihän sitä voi varmasti tietää. On tärkeää, että aviopuolison valinnassa kuuntelee Raamatun yleispätevien suuntaviittojen lisäksi myös sitä, mitä itse erityisesti haluaa. Jos ulkonäkö on kuitenkin sairaalloisen tärkeässä asemassa, niin sitten on tehtävä parannusta. Tai jos päättää odottaa ihmettä ja haaveilla jostain kuvamuokkauksella käsitellystä amerikkalaisen filmitähden kopiosta, lienee syytä saada joku herätysisku realismin vasarasta.
Itsensä tunteminen on tärkeää, koska oman valintansa takana on seistävä. Kun pappi vihkii pariskuntaa, hän ei kysy: "Mitä luulet, tahtooko Jumala?" Hän kysyy: "Tahdotko". Siihen kysymykseen täytyy vastata rehellisesti.
