Hei Vaikea jae!
Raamatun lukemisessa yksi keskeisimpiä työkaluja on tekstin tyylilajin tunnistaminen. Jotta Raamattua luettaisiin mahdollisimman tosissaan ja oikealla ymmärryksellä, on lukutapaa vaihdettava sen mukaan kuin tyylilajikin vaihtuu. Vertauskuvallista tekstiä ei lueta paremmin, jos se otetaan kirjaimellisesti. Eikä kirjaimellista tekstiä ymmärretä paremmin ja syvällisemmin, kun se luetaan vertauskuvana. Kummallakin tavalla mennään vain pieleen ja pahimmillaan vääristetään Raamatun sanoma.
Profetiat ovat haastava tekstityyli. Ne ovat näet lähtökohtaisesti vertauskuvia:
Herra sanoi: - Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun. Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni. Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin, en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti. Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan. Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan? (4. Moos. 12:6-8) Jumala itse kertoo, että Mooses oli poikkeus profeettojen joukossa. Lähtökohtaisesti kaikki profetia on vertauskuvaa, mutta Mooses sai keskustella aivan eri tasolla. Ja siitä huolimatta myös Mooseksen välittämissä profetioissa oli vertauskuvallisuutta mukana, vaikka hän itse saikin keskustella kasvoista kasvoihin.
Tässä sinun kysymässäsi kohdassa on myös kyse kielikuvia täynnä olevasta profetiasta. Vaikka Mooses oli ehkä saanut sen Jumalalta hyvinkin kasvoista kasvoihin keskustellen, on sen tyylilaji silti vertauskuvaa. Ennen ja jälkeen tämän jakeen, hyvin räväkillä kielikuvilla ja todella runsaalla tekstimäärällä kerrotaan, mitä seuraa siitä, jos Israel hylkää Jumalansa ja hänen antamansa lain. Kaikkien seuraavien kauheuksien lisäksi mainitaan sekin, että Jumala suorastaan iloitsee tuhotessaan heitä.
Tällaisia samanlaisia sanamuotoja löytyy myös Psalmeista ja Sananlaskuista, jotka myös ovat tekstityyliltään pääasiassa runoutta ja vertauskuvia:
Herra nauraa jumalattomalle, hän tietää, että tilinteon päivä tulee. (Ps. 37:13)
Sinä, Herra, naurat heille, pidät pilkkanasi väärien jumalien palvelijoita. (Ps. 59:9)
Nämä ovat vahvoja kielikuvia, ja niissä on se etu, että kielikuva sisältää yleensä useampia näkökulmia kuin kirjaimellinen teksti. Jumalan naurulla voidaan kuvata vaikkapa sitä, kuinka mikään pahuus ei pysty vahintoittamaan Jumalaa. Hän on kaiken yläpuolella. Jumalan nauru kuvaa myös sitä, kuinka väistämätöntä on se, että pahuus ei tule koskaan hallitsemaan tai voittamaan. Nauru kuvaa myös sitä, kuinka Jumalalla on suvereeni voima laittaa oikeus voimaan heti, kun hänen mielestään on oikea aika. Tuo vertauskuva voi sisältää vielä monia muitakin näkökulmia, mutta niiden kaikkien auki kirjoittaminen ottaa paljon enemmän rivejä kuin tuollainen yksinkertainen ilmaus. Ja siksi se vertauskuvallinen ilmaus puhuttelee tehokkaammin kuin pitkä ja tarkasti määrittelevä teksti.
Tuo kysymäsi jae ja sen ympärillä oleva laajempikin kirous lopulta toteutui. Israelin kansa käänsi selkänsä Jumalalle, ja joutui kärsimään paljon. Lopulta Jerusalem tuhottiin, ja kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Pakkosiirtolaisuuden aikana kirjoitettiin mm. Valitusvirret, joissa sanotaan:
Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä. (Valit. 3:33)
Vaikka Valitusvirretkin ovat monilta osin hyvin runollista tekstiä, niin kysymäsi jae ja tämä jae ovat minun ymmärrykseni mukaan luettava niin, että kysymässäsi jakeessa puhutaan vertauskuvin. Tämä puolestaan kertoo sen, miten asiat ovat.
