Hei Markku!
Vastaus kysymykseesi riippuu suuresti siitä, mitä pyhyydellä tässä yhteydessä ajatellaan. Katselen asiaa kolmesta näkökulmasta.
1. Luomakunta ei ole ikuinen, syytön ja virheetön
Luomakunta ei pyhä siinä merkityksessä, että se olisi ikuinen ja virheetön. Luomakunta on turmeluksen alainen ja katoava. Synnin palkka oli kuolema, eikä syntiin langennut ihminen saa ikuista elämää, ellei häntä lunasteta vapaaksi. Samaa Paavali kirjoittaa koko luomakunnasta, joskaan näiden sanojen perusteella emme voi päätellä, että nykyinen luomakunta olisi edes lunastamisen jälkeen ikuinen, koska maailman lopussa on tarkoitus luoda uusi taivas ja uusi maa.
Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. (Room. 8:19-22)
Niin kuin itsekin kirjoitit, maa kirottiin ihmisen synnin tähden, jolloin siitä kerrotaan, että se elää jollain tavalla turmeltuneessa muodossa:
Olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. (1. Moos. 3:17-18)
Edelleen vedenpaisumuksen jälkeen kuvataan huonompaan suuntaan mennyt muutos luomakunnassa:
Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne. Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. (1. Moos. 9:2-3)
Vanhan testamentin ennustuksissa myös kuvataan tulevaa onnen aikaa - joko Messiaaseen tai ylösnousemukseen viitaten - vertauskuvilla, jotka antavat ymmärtää, että nykyinen luomakunta sisältää paljon kuolemaa ja katoavaisuutta.
Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä. Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. (Jes. 11:6-9)
En siis voi sanoa, että luomakunta olisi pyhä siinä mielessä että se olisi virheetön.
2. Luomakunta ei ole Jumalalle erotettu
Luomakunta ei ole pyhä myöskään siinä merkityksessä, että se olisi kokonaisuudessaan Jumalalle erotettu. Se, mikä on erotettu Jumalalle, ei näet ole ihmisen käytössä. Luomiskertomuksessa kuitenkin annettiin luomakunta ihmisen käyttöön ja ihmisen vastuulle:
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. (1. Moos. 1:28-29)
Juutalaisten laissa oli erikseen määrykset siitä, kuinka Jumala oli Egyptin viimeisen vitsauksen myötä pelastanut israelilaisten esikoiset, eli pyhittänyt heidät itselleen. Kaikki uhrikelpoisten eläinten esikoiset täytyi antaa Jumalalle uhrina. Ihmisten ja uhriksi kelpaamattomien eläinten esikoiset sen sijaan piti lunastaa ihmisen käyttöön takaisin:
Luovuta Herralle kaikki esikoiset. Samaten on jokainen karjaasi syntyvä urospuolinen esikoinen oleva Herran omaisuutta. Jokaisen aasin ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita siltä niska. Sinun tulee myös lunastaa jokainen esikoispoika, joka sinulle syntyy. (2. Moos. 13:12-13)
Näiden käskyjen myötä näemme, että koko luomakunta ei siis ole Jumalalle erotettua ja pyhitettyä.
3. Luomakunta on arvokas
Luomakunta on kuitenkin löyhästi määritellen pyhä siinä merkityksessä, että se on Jumalan luoma ja arvokas. Siihen on suhtauduttava suurella kunnioituksella ja arvostuksella, niin kuin pyhiin asioihin. Jumalan ensimmäinen ihmiskunnalle antama tehtävä tuli meinittua jo tuolla aiempana, mutta tässä sama eri kohdan sanamuodoilla, jotka korostavat luomakunnasta huolehtimista:
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)
Tämä oli Jumalan ensimmäinen tehtävä ihmisille. Luomakuntaa on käsiteltävä kunnioituksella, niin kuin pyhiä asioita. Siinä mielessä luomakunta on pyhä, vaikka ei olekaan sitä pyhä-sanan varsinaisissa merkityksissä.
