Morjens, P.M!
Vanhan testamentin aikaan tatuoinnit liittyivät epäjumalanpalvelukseen. Siksi niistä ei sanota hyvää:
Älkää vainajaa surressanne viillelkö itseänne älkääkä tatuoiko mitään merkkejä ihoonne.
Minä olen Herra. (3. Moos. 19:28)
Papit eivät saa ajaa päätään paljaaksi, eivät leikata partaansa sivuilta eivätkä viillellä
merkkejä ruumiiseensa. Heidän tulee olla Jumalalleen pyhitettyjä, eivätkä he saa loukata
Jumalansa kunniaa. He uhraavat Herralle kuuluvia tuliuhreja, Jumalalle tuotavaa ruokaa.
Sen tähden heidän on oltava pyhät ja puhtaat. (3. Moos. 21:5-6)
Näiden kohtien perusteella ymmärrän, että vainajan suremiseen liittyi pakanakansoilla tapoja, joissa ihoon tatuoitiin jotain kuvioita tai merkkejä. Israel ei saanut ottaa niitä tapoja omikseen. Kuinka olisikaan ollut mahdollista, että Jumalaa palvelevat ihmiset olisivat samalla harrastaneet epäjumalien palvelemiseen liittyviä tapoja.
Meidän kulttuurissamme tatuoinnilla ei ole tällaista merkitystä. Toki itämaisista uskonnoista ja saatananpalvonnasta löytyy aivan samanlaista epäjumalanpalvontaan liittyvää tatuointia, mutta keskimäärin näin ei ole. En siis itse osaa pitää tatuointia vääränä vain sen tatuoinnin vuoksi. Ja lävistyksistä osaan Raamatun valossa sanoa vielä vähemmän. Niistä Raamattu ei muistaakseni puhu yhtään mitään. (Paitsi niistä lävistyksistä, jotka ristillä sovittivat maailman synnin.) Tatuointien ja lävistysten suhteen menen siis paljon yleisempiin arviointitapoihin.
Ensinnäkin on hyvä pitää mielessä se, mitä Raamattu opettaa kaiken kaunistautumisen suhteen. Mikään asia ei saa nousta elämän tärkeimmäksi jutuksi ohi Jumalan ja hänen ohjeittensa:
Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja
vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen,
lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. (1. Piet. 3:3-4)
Toiseksi maalaisjärkeä on syytä käyttää. Tatuoinnin ja lävistyksen pysyvyys on tarkasti harkittava asia. Minua surettaa, jos näen kovin nuoria ihmisiä, joilla on näyttäviä tatuointeja tai lävistyksiä. Entäpä jos he eivät enää pidäkään tatuoinnista siinä vaiheessa, kun kaunis ruusutatuointi alkaa kuihtua painovoiman voittaessa.