Tervehdys Karde ja Sanan lähteellä!
Olen käsitellyt näitä teemoja viestiketjussa jo aiemmin, joten vastaan lyhyesti.
Olette nostaneet oikeat ja hyvät raamatunkohdat esille. Mutta oikeaa raamatuntulkintaa opetellaksemme on hyvin tärkeää huomata, että kumpikaan raamatunkohta ei määrittele, millaisesta synnistä puhutaan. Jos näitä kohtia sovelletaan itsetyydytykseen, on myönnettävä, että taustalla on silloin jokin muu auktoriteetti tai raamatunkohta, jonka jälkeen näillä kohdilla vain vahvistetaan sitä muualta saatua käsitystä. Raamatunkohdat itsessään eivät puhu itsetyydytyksestä.
Kun Jeesus varoittaa, että käsi ei saa vietellä ihmistä, niin siinä yhteydessä hän ei tietenkään sano, että kaikki asiat, mitä ihminen tekee käsillään, ovat syntiä. Käsillä voi tehdä sekä hyvää että pahaa, eikä tässä kohdassa määritellä sitä, kumpaan kategoriaan itsetyydytys kuuluu. Oltiinpa itsetyydytyksestä mitä mieltä tahansa, tämä raamatunkohta ei määrittele itsetyydytystä synniksi tai hyväksi asiaksi. Jeesus opettaa - vertauskuvallisesti tietenkin - että on hakattava pois elämästään sellaiset asiat, jotka viettelevät syntiin. Tämä kohta painottaa siis sitä, että kun jokin asia on mainittu synniksi, sen kanssa ei saa leikitellä, vaan syntiin on suhtauduttava vakavasti.
Samalla tavoin Roomalaiskirjeen kohta kuvaa sitä, kuinka laki määrittelee sen, mitä synti on: Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut. Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon. (Room. 7:7-9)
Paavali ottaa tässä tiivistetyn muodon kymmenen käskyn lopusta, jossa sanotaan: Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa. (2. Moos. 20:17)
Himo ilmenee hyvin usein väärinä mielitekoina. Mutta kun nälkäinen himoitsee ruokaa tai aviopuolisot toisiaan, ei voida puhua synnistä. Kymmenen käskyäkään ei sano kaikkea himoa synniksi. Paavali viittaa siis tiivistetyllä ilmauksella Jumalan lakiin, joka paljastaa synnin. Jos lain sanaa ei olisi, ei olisi syntiäkään, koska sitä asiaa ei olisi kielletty. Eli tämäkin raamatunkohta menee edellisen kanssa samaan sarjaan siinä, että se ei määrittele asian sisältöä tarkasti.
Edellä olen vastauksissani kirjoittanut siitä, että itsetyydytystä ei pidä ihannoida, koska voidaan hyvin perustein sanoa, että se opettaa ihmistä suuntautumaan seksuaalisuudessaan muualle kuin nykyiseen tai tulevaan puolisoonsa. Mutta ei ole myöskään oikeaa raamatuntulkintaa irrottaa jakeita asiayhteydestään, jotta niiden avulla voitaisiin jyrkentää suhtautumista itsetyydytykseen.