Hei Anonyymi!
Sinulla on menossa sellainen sisäinen myllerrys, että on vaikea edes kuvitella, mitä kaikkea käyt läpi. Minä olen tässä tilanteessa vain sivusta huutelijan roolissa, joten en kuvittele tarjoavani sinulle mitään patenttivastauksia, jotka varmasti auttaisivat sinua. Toivon toki voivani tuoda edes vähän selkeyttä ajatusprosesseihisi, mutta silti kaikkein paras keskustelukumppani sinulle on nyt tyttöystäväsi, jonka kanssa olette samassa veneessä. Mitä tahansa tulevaisuus tuokaan, olette joka tapauksessa nyt liittyneet toisiinne sellaisin sitein, että sillä on paljon merkitystä teidän molempien tulevaisuudelle.
Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että kyllä Jumala armahtaa. Koet tämän tekosi erityisen suurena ja raskaana siksi, että jos teille on lapsi tulossa, niin sillä on niin suuria käytännön vaikutuksia elämääsi. Mutta ihan samalla tavalla jokainen kristitty tarvitsee Jumalan armoa sellaisistakin synneistä, joilla ei ole omaan elämään mitään näkyvää merkitystä tai joita ei edes tajua tehneensä. Synnittömän Jumalan Pojan sovitustyö oli niin suuri ja raju, että se peittää raskaimmiltakin tuntuvat rikkomukset. Armo ei olisi armoa, jos se peittäisi vain sellaiset synnit, jotka itsekin kykenisimme peittämään. Armo on suurempi ja syvempi kuin ikinä pystyt käsittämään. Anteeksiannon saat uskoa kohdallesi iloon, rauhaan ja vapauteen asti.
Kipuilusi, epätietoisuutesi ja pelkosi eivät kerro siitä, että et olisi saanut anteeksi. Ilman muuta olet saanut ja saat. Mutta kipuilusi kyllä kertoo valtavan paljon siitä täysin uudesta elämäntilanteesta, jota sielusi silmin katselet. Sen keskellä haluan rohkaista sinua. Nuorilla ihmisillä on valtavan paljon asioita, joihin he luulevat olevansa valmiita, mutta eivät oikeasti ole. Ja päinvastoin varttuneemmillakin ihmisillä on asioita, joista he kuvittelevat, että pitäisi tapahtua vielä paljon, ennen kuin olisi valmis. Vanhemmuus on yksi tällaisia viimeksi mainittuja asioita. Ajatellaan, että ensin pitää olla ura, omakotitalo, vakaa talous, riittävästi elämänkokemusta yms. että on valmis vanhemmaksi. Mutta ei kukaan ole koskaan etukäteen valmis vanhemmaksi. Vanhemmaksi kasvetaan lapsen mukana. Se hetki, jossa sinä ajattelet olevasi valmis vanhemmaksi, ei kerro mitään todellisesta valmiudestasi. Se kertoo vain siitä, että itse ajattelet, että kaikkea muuta on tullut tehtyä tarpeeksi, jotta lapsi voisi olla siinä hetkessä sopiva asia.
Eräs tuttuni on useaan otteeseen riemuinnut siitä, että meni suunnilleen sinun ikäisenä naimisiin ja sai lapsensa nuorena. Kauhean kauaa ei kestä, kun lapset lentävät pesästä, ja hän on vielä siinäkin vaiheessa suhteellisen nuori. Välillä raskastakin lastenhoitoa sai tehdä hyvävoimaisena, mutta silti pian on paljon yhteistä aikaa vaimon kanssa, kunto on hyvä ja elämä hymyilee monella tapaa. Vanha sanonta kuuluu: "Kaikkea elämässään katuu, mutta ei nuorena naimisiin menemistä."
Nuo edellä kirjoittamani asiat kuulostavat varmasti sinun korvissasi aivan yltiöpositiivisilta. Mutta halusin ne kaikesta huolimatta kirjoittaa. Uskon, että nyt pyörität mielessäsi vain suurta joukkoa erilaisten negatiivisten näkökulmien kirjoa, ja halusin heittää joukkoon muutaman hyvin päinvastaisen näkökulman. Esimerkiksi haaveesi toimia pappina ei missään tapauksessa kaadu tähän tilanteeseen. Päinvastoin se voi olla parhaimmassa tapauksessa suureksi siunaukseksi. Roomalaiskirjeessä on eräs niin suuri lupaus, että sitä on vaikea kaikkein sekavimmissa elämäntilanteissa edes uskoa todeksi: Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. (Room. 8:28)
Tämä elämäntilanne on Jumalaan luottaen mahdollista kääntyä mitä suurimmaksi siunaukseksi. Minun mielestäni myöskään inhimillisesti katsottuna ette ole missään katastrofissa. Koko maailman historiaa katsoen olette hyvin tavallisessa tilaneessa. Ja nykyistä suomalaista yhteiskuntaakin tarkkaillen olette vain uuden haasteen edessä ja mahdollisesti suuren elämänmuutoksen edessä. Vaikeinta siinä on se, että nyt elämä vie teitä eteenpäin kovempaa vauhtia kuin itse olitte suunnitelleet. Mutta niinhän elämällä (eli Jumalalla) on aika ajoin tapana tehdä. Uusiin tilanteisiin on välillä todella vaikea sopeutua, kun ei ole itse ohjaksissa. Mutta lopulta suunnitellun tai suunnittelemattoman muutoksen keskellä jää hyvin vähän muita kysymyksiä kuin se, kuinka osaisi toimia niin, että valintojen kanssa pystyy elämään mahdollisimman hyvällä omallatunnolla. Keskustelkaa tästä lähipiirinne kanssa ja rukoilkaa viisautta ja johdatusta.
