Hei Nettipappi!
Haluaisin kuulla, että miten uskovan kristityn tulisi suhtautua väkivaltaan avioliitossa?
Etenkin silloin, kun väkivalta ei ole mikään yksittäinen tilanne, vaan pitkään jatkuvaa, pahenevaa monimuotoista väkivaltaa, joka ei tunnu vähenevän, saati loppuvan vuosienkaan saatossa.
Täytyykö uskovan vaan elää väkivaltaisessa ja pelottavassa avioliitossa aina kuolemaan saakka?
Mihin näissä tilanteissa uskovalla on oikeus? Mitä voi tehdä? Mitä Raamattu ja Kristinusko ylipäätään on mieltä tällaisista tilanteista? Tuntuu itsestä pahalta etenkin sellaiset tilanteet, joissa väkivalta saatetaan aloittaa vasta heti avioliiton solmittua, tuntuu kuin väkivallan uhri olisi huijattu sitoutumaan johonkin, mihin he ei tienneet sitoutuneensa ja kokevat sitten olevansa loukussa.
Miten ohjaisit ja neuvoisit ihmistä, joka on kärsinyt jo vuosia väkivallasta avioliitossa, joka on jo aivan lukossa ja itkee vaan, koska tilanne on niin paha?
