En ymmärrä miten minun tulisi elää. Jeesukselta olen kysellyt tätä jo vuosia saamatta vastausta. Tämä on jatkuva ristiriita. Olen homo, mutta Raamatun mukaan se on synti ja allekirjoitan sen. Mutta meidän aikanamme jolloin muutaman klikkauksen takana on kaikkea syntistä saatavilla ja kaikki on sallittua ja jopa toivottua, on erittäin vaikeaa kantaa tällaista ristiä. Se vaikuttaa aivan koko elämään. Tiedän ettei Jeesus luvannutkaan seuraajilleen mitään punaista mattoa, vaan vainoa ja kärsimystä. Minun elämääni tämä risti on tuonut sen, että opin tuntemaan Jeesuksen ja ymmärsin evankeliumin. Olen joka päivä Jeesuksen edessä armoa vailla, kun yhtään omaa tekoa ei ole tuotavana. Se on vapauttavaa ja helpottavaa. Vaikka samaan aikaan kamppailu on edelleenkin jokapäiväistä. Tiedän, että olen armahdettu, mutta synnin tekeminen raastaa minua. Olisi parasta, kun olisi hengellinen vierelläkulkija ja rukoilija.
Mutta liberaalit (eli melkein kaikki kirkossamme) sanoo, että olet sairas ja hyväksikäytetty hölmö kun et toteuta omaa seksuaalisuuttasi. Konservatiivi (yleensä naimisissa olevia heteromiehiä) kyllä ylistää miten mahtavaa on, kun joku vielä tunnustaa Jumalan Sanaa oikein. Mutta siihen se sitten jääkin. Sielunhoidollista luterilaista ymmärrystä sille, mitä tarkoittaa elää tällaisen taakan kanssa, ei löydy kirkostamme kokemukseni mukaan. Paras ystäväni tähänkin asti on ollut Jeesus ja hänen sanansa. En nyt tiedä oliko tässä edes mitään kysymystä, mutta kunhan tulin kertomaan. Ehkä tästä on lohtua jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle palstan lukijalle.
