Kirjoittaja Aihe: Pappi  (Luettu 35174 kertaa)

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 780
    • Profiili
Hei, (tää on kyl oikeesti tyhmä kysymys :D)

Sanotaanko Raamatussa jotain sellasesta papista joka jättää papin työt? Onko siis papin töiden jättäminen Jumalan tahdon vastaista?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Hei Aani!

En muista, että kysymääsi kohtaa Raamatusta löytyisi. Spekuloin ajatuksella kuitenkin hieman.

Vanhan testamentin pappeus kulki suvussa, joten siitä ei periaatteessa voinutkaan luopua. Uskoisin, että ilman muuta oli mahdollista jättää työnsä tekemättä, mutta tällaisista tapauksista ei muistaakseni kerrota. Papeilla oli työvuoro vain kahden viikon ajan vuodessa, joten rankkaa hommaa se ei ollut ja temppelipalveluksen suorittaminen oli kunniatehtävä. Siksi papin tehtävien laiminlyönnistä ei varmaan ollut tarvetta antaa sääntöjä.

Seurakunnan paimenen tai johtajan roolista, joka vastaa lähinnä meidän nykyistä pappeuttamme, on ohjeita. Niissä kerrotaan, millainen seurakunnan paimenen on oltava. 1. Tim. 3. luku ja Tituksen kirjeen 1. luku ainakin puhuvat näistä asioista, mutta ohjeissa ei sanota mitään tehtävän jättämisestä. Näiden ohjeiden valossa olisi varsin loogista, että tehtävä on suotavaa jättää, jos paimenelle esitettyjä vaatimuksia ei halua tai pysty noudattamaan.

Toisaalta työhön lupautuminen on kuitenkin iso asia. Paavali kirjoittaa seurakunnan leskistä - joilla hän ilmeisimmin tarkoittaa jotain erityistä seurakunnan luottamustehtävää:

     Leskien luetteloon kelpaa vain sellainen, joka on kuusikymmentä vuotta
     täyttänyt ja joka on ollut vain yhden miehen vaimo. Hänen on oltava
     tunnettu hyvistä teoista, siitä että hän on kasvattanut lapsia, majoittanut
     kotiinsa matkalaisia, pessyt uskovien vieraidensa jalat, auttanut vaikeuksissa
     olevia ja kaikin tavoin harrastanut hyvää. Nuorempia leskiä älä ota mukaan.
     Kun intohimot heräävät, he vieraantuvat Kristuksesta ja tahtovat mennä
     naimisiin. He joutuvat tuomion alaisiksi, koska ovat rikkoneet ensimmäisen
     uskollisuudenlupauksensa. (1. Tim. 5:9-12)


Paavalin perustamissa seurakunnissa näytti siis olevan joku erityinen työntekijäryhmä, joka koostui leskistä. He antoivat jonkin lupauksen tehdä sitä työtä uskollisesti - ja ilmeisesti lopun ikäänsä. Paavali antoi Timoteukselle ohjeen, että tähän tehtävään ei saanut ottaa nuoria leskiä, koska nämä saattavat haluta mennä uudelleen naimisiin. Ja silloin käy niin, että he rikkovat sen lupauksen, jonka he ovat antaneet tehtävään ryhtyessään. Luulen, että seurakunnan johtajilla ei tässä suhteessa ollut ainakaan enempää vapauksia. Ehkä hekin antoivat lupauksen toimia työssään uskollisesti ja lopun ikäänsä.

Hieman aihetta sivutaan myös Jeesuksen vertauksessa Hyvästä paimenesta:

     Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä
     hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa
     lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä
     lampaista. (Joh. 10:12-13)


Tässä puhutaan siitä, kuinka palkkapaimenet saattavat tiukan paikan tullen jättää lauman heitteille. Ja itse ajattelen, että Jeesus puhuu juuri meistä palkkapaimenista, jotka emme osaa tehdä kaikkeamme laumamme eteen. Tässä ei kuitenkaan tarkoiteta - näin ymmärrän - tilannetta, jossa pappi luopuu pappeudestaan, vaan yksinkertaisesti jokapäiväisen elämän virheitä. Kukaan palkkapaimen ei osaa pitää laumastaan huolta yhtä antaumuksellisesti kuin itse Hyvä paimen sen tekee.

No niin. Yhteenvetona näistä parista hajanaisesta ajatuksesta sanon, että on ihan hyvä tapa, että kirkossa annetaan pappislupaus koko elämän ajaksi. Koska Raamattu ei asiasta sano mitään yksiselitteistä, en osaa suoranaisesti pitää syntinä sitä, jos papin työ lopetetaan jossain vaiheessa elämää. Mielestäni pappeuteen pitää kuitenkin suhtautua niin, että se on koko elämän mittainen asia. Pappi julistaa ihmisille sitä, että Kristuksen pitää olla ihmiselle koko elämän keskus ja koko elämän mittainen asia. Joten voi tulla vähän ristiriitainen kuva, jos hän itse sitoutuu iankaikkisesta elämästä julistamiseen pariksi vuodeksi ja sitten jättää työnsä. Mutta ymmärrän kyllä, jos joku näkee asian toisin.
Marko Sagulin

Gethsemane

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 289
    • Profiili
Mutta mielestäni olisi tyhmää, jos sitoutuu asiaan ja aikanaan tulee henkisesti siihen tulokseen, ettei enään voi tehdä papin hommia, jos menettää uskonsa jumalaan, eli selittää pelastuksesta ja armosta mihin ei usko. Mielestäni siinä ei ole kauheasti järkeä opettaa sellaista mitä ei itse perusta ja tehdä sitä vastentahtoisesti, koska ei voisi erota siitä hommasta, koska on luvannut.
Mielestäni on hyvä että siinä vaiheessa voi lopettaa homman :)
Ps. 51:5. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Hei Gethsemane!

Tuo pitää tasan paikkansa. Ei ole missään tapauksessa oikein, että pappina toimii henkilö, joka ei usko siihen, mitä edustaa.

Totta kai Raamatun valossa pahin teko, minkä ihminen voi tehdä, on luopua uskosta. Siihen verrattuna papin työstä luopuminen ei ole homma eikä mikään. Kun vastailin edelliseen kysymykseen, mielessäni oli tilanne, jossa ihminen ei luovu uskostaan vaan ainoastaan papin virasta. Ja mielestäni kristikuntaa ja papille uskottua laumaa ajatellen ei ole hyvästä, jos papit käyvät aina vähän testailemassa, miltä se homma maistuisi. Papin hommaa pohtiessaan pitää suhtautua vakavasti siihen, että pappeuteen vihitään koko elämän ajaksi.
Marko Sagulin

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 849
  • Olen apina
    • Profiili
Miten sitten voi olla tyyppejä pappina jotka ei usko? Osa uskoo joitakin kohtia? Osa muuten erikoisesti? Tiedät kyllä tutkimuksen.

Osa uskoo erikoisesti ja ovat kirjoja kirjoittaneet. Wille Riekkinen ja Antti Kylliäinen.
Eikö ole kummaa, että silloinkin kun sellaisia lausuntoja antaa saa jatkaa virassaan. En usko, että sellainen kävisi päinsä missään muussa virassa. Miksi sellainen sallitaan meillä kirkossa? Kaivaa maata kristinuskon sanoman alta.
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Kiperä kysymys, Moottorisaha!

Aina kahdella uskovalla on jotain eroja uskossaan. Esimerkiksi toinen tulkitsee Raamattua niin, että ennen lopullista taivasta maan päällä on oikeasti tuhatvuotinen rauhanvaltakunta ja toinen ajattelee, että se on vertaus Jeesuksen ajasta tai taivaan ihanuudesta. Tällaisissa asioissa ei ole mitään järkeä, että kirkon johto sanelisi, miten pitää uskoa. Mainitsemasi Antti Kylliäisen opetukset ovat puolestaan minunkin mielestäni erittäin kyseenalaisia, enkä pidä niitä papille sopivina. Kirkon johdossa ne eivät kuitenkaan ole ylittäneet kipurajaa, joten hän on saanut jatkaa pappina.

Eli johtajiston puolelta erilaisuutta on pakko jonkin verran hyväksyä, mutta rajanveto on aina tuomarilaji. Minun mielestäni rajat saisivat olla tiukemmat. Mutta monen ihmisen mielestä rajat ovat jo nyt liian tiukat.

Enemmän siis ihmettelenkin sitä, kuinka kukaan Raamattuun tai jopa Jumalaan uskomaton ihminen voi tulla toimeen itsensä kanssa pappina. Minä todella kokisin eläväni valheessa, jos olisin pappi, mutta en uskoisi pätkääkään. Kerran tällä foorumilla olen todennut, että papin työtä on kyllä periaatteessa mahdollista tehdä hyvän näyttelemisen pohjalta, mutta ihmettelen, jos joku niin haluaa oikeasti tehdä pidempäänkin.
Marko Sagulin

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 849
  • Olen apina
    • Profiili
Ovathan jotkut olleet sitä mieltä, ettei papin tarvi uskoa kunhan vetää homman läpi sitten vaikka rutiinilla.
Ihmettelen ettei kirkko tee selväksi tarkoitustaan.
Kyllä rajana tulis olla, että uskoo mitä sana sanoo. Jos julistaa, ettei helvettiä ole menee siinä koko homman pohja. Voidaan kysyä mistä Jeesus puhui enemmän Helvetistä vai taivaasta? Jos sitten julistetaan, ettei moista olekaan. Mitä siitä seuraa? Kuka viittii uskoa? Kun sanotaan uskomattomalle, että elät ikuisesti se kuullostaa inhimillisesti tylsältä.

Kun rangaistusta ei ole vaan olemattomiin raukeaminen arvaa kaikki lopun.
Siis kuka kirkossa päättää mitä saa opettaa? Kuka sen ihan viime kädessä sanoo?
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Jep. Selkärangaton kirkko ei kiinnosta ketään. Sitä pohdintaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Mutta kysymykseesi:

Piispat ovat kirkon ylin opillinen valvoja. Heidän tehtävänsä on pitää huoli siitä, että Raamatun opetus ja sen mukainen usko toteutuu kirkossa.
Marko Sagulin

Mirjam

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 136
    • Profiili
Papeilla oli työvuoro vain kahden viikon ajan vuodessa,

Mitä ne tekivät lopun ajasta? Eikö se ollutkin jotenkin niin, että kansa maksoi kymmenyksillään pappien elannon? Ihme lusmuja  ;) ???

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Temppelipalvelusta kesti vain 2 viikkoa vuodesta. Mutta minun käsitykseni mukaan papit muun muassa opettivat kansaa muuna aikana. Eli kovasti yksinkertaistaen sanoisin, että samoin kuin nykyäänkin, jumalanpalvelukset ovat vain pieni osa papin työtä.

Sitä en osaa kulttuuria tuntemattomana sanoa, että menivätkö ne kymmenykset pappien ympärivuotisen elannon turvaamiseen vai ainoastaan niille papeille ja leeviläisille, jotka sillä hetkellä olivat temppelipalveluksessa. Luulen, että meneteltiin tuon jälkimmäisen mukaan. Eli temppelipalveluksessa olevat papit ja leeviläiset saivat osansa uhreista ja kymmenyksistä. Mutta koska papeille ja leeviläisille määrättiin jo luvattua maata jaettaessa omat pellot, niin hyvinkin vahvasti uskon, että suurimmaksi osaksi hekin elättivät itse itsensä. Ainoastaan silloin, kun he reissasivat eri puolelta maata temppelipalvelukseen, heille turvattiin elanto siellä paikanpäällä.
Marko Sagulin

Joxuschka

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 163
    • Profiili
Kun on niin paljon virkanimiä, kuten pastori, pappi, rovasti, tuomiorovasti, kappalainen, kirkkoherra ja piispat sun muut, niin onko niillä joku hierarkiajärjestys? Tyyliin että piispaa ylempi on arkkipiispa ja arkkipiispan jälkeen tuleekin sitten Pietari, kun ei evlut seurakunnassa mitään paaveja ole. :)
Ja miten kappalainen ja rovasti eroaa papista?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Morjens, Pocahontas!

Tässäpä tulee jonkinlainen kooste pappien virkanimityksistä. Ei mikään ihme, jos meinaat mennä sekaisin titteleissä, kun eivät ne ole aivan yksiselitteisiä minullekaan.

Piispa on hiippakunnan pappien esimies. (Suomi on jaettu maantieteellisesti kahdeksaan hiippakuntaan. Lisäksi on yksi hiippakunta, joka käsittää kaikki ruotsinkieliset seurakunnat yli muiden hiippakuntarajojen.)

Arkkipiispa ei ole muiden piispojen pomo, vaan hänestä sanotaan, että hän on "ensimmäinen vertaistensa joukossa". Toisaalta siis tasaveroisessa asemassa muihin piispoihin, mutta käytännössä jotain vastuuta hieman muita piispoja enemmän.

Tuomiorovasti on tuomiokirkkoseurakunnan eli hiippakunnan pääkirkon kirkkoherra. Hän on virkansa puolesta osana tuomiokapitulia, eli hiippakunnan korkeinta päättävää elintä. (Tuomiokapituli nimeä käytetään hallintoelimen lisäksi myös siitä virastosta, jossa tuomiokapitulin kokous pidetään. Vrt. kirkkoherranvirasto seurakunnassa).

Lääninrovasti on kirkkoherra, joka toimii tuomiokapitulin ja piispan apuna rovastikunnan hallinnosa. Hän ei ole esimies eikä johtaja muille rovastikunnan papeille, mutta organisoi rovastikunnan alueella tiettyjä toimintoja. (Esim. Kangasalan rovastikuntaan kuuluvat Kangasala, Pälkäne, Lempäälä ja Vesilahti. Lääninrovastiksi on äänestetty meidän kirkkoherramme Seppo Jarva.)

Kirkkoherra on seurakunnan papiston ja muun hengellistä työtä tekevien työntekijöiden pomo.

Rovasti ei ole virkanimi vaan arvonimi, joka myönnetään 50 ikävuoden jälkeen moitteettomasti palvelleille papeille.

Pappi on yleisnimitys papin vihkimyksen ottaneesta ihmisestä. (Esim. myös piispa on siis pappi.)

Pastori on yleisnimitys papin virassa työskentelevästä ihmisestä. (Esim. piispa ei siis ole pastori.)

Seurakuntapastori on virkanimi, jota vastasivat ennen nimitykset "virallinen apulainen" tai "apupappi". Nimitys tulee siitä, että seurakuntapastorin tehtävä ei ole ollut kovin pysyvä, vaan virka voidaan periaatteessa siirtää aika helposti vaikkapa seurakunnasta toiseen sen mukaan kuin hiippakunnassa on papiston tarvetta. Käytännössä nykyään ei taideta enää toimia niin.

Kappalainen on pysyvän papin viran nimitys, joka tarkoitti alunperi kappeliseurakunnan papin virkaa. Kappalaisen viran kelpoisuusehtona on pastoraalitutkinnon suorittaminen. (Tästä linkistä voit vakoilla, kuka kukin on Kangasalan seurakunnassa: Papit) Minusta voi käyttää tältä listalta kolmea nimeä: pappi, pastori ja seurakuntapastori.
Marko Sagulin

Joxuschka

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 163
    • Profiili
Eli kun täytät 50 susta tulee Nettirovasti Marko :D

Piispoista vielä kyselen.
Kun on piispanvaalit, niin ketkä saa äänestää? Ja kun valitaan arkkipiispaa, niin onko silloin jotain "erityisjärjestelyitä", esim. koko suomi äänestää tms?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Eli kun täytät 50 susta tulee Nettirovasti Marko :D

No ensin pitäisi varmaan palvella moitteettomasti... Ja ei se 50v. ole manulle illallinen -ikäraja. Sanotaanko näin, että harvoin alle 50-vuotias pastori saa rovastin titteliä.

Lainaus
Kun on piispanvaalit, niin ketkä saa äänestää? Ja kun valitaan arkkipiispaa, niin onko silloin jotain "erityisjärjestelyitä", esim. koko suomi äänestää tms?

Piispanvaalissa saavat äänestää hiippakunnan papit. Heidän lisäkseen hiippakunnan seurakunnista valitaan sama määrä maallikkoäänestäjiä kuin hiippakunnan pappien lukumäärä on.

Käsitykseni mukaan Arkkipiispan vaali toimitetaan Turun arkkihiippakunnassa samalla tavalla kuin muiden piispojen valinta muissa hiippakunnissa. Tässäkään hän ei ole jotenkin erityisessä asemassa muihin piispoihin nähden.
Marko Sagulin

Jere

  • Vieras
Hei!

Olen ajatellut pappeudesta, että emmekö me uskovat ole Uudessa liitossa kaikki papistoa (1. Piet. 2:5, 1. Piet. 2:9)? Mihin perustuu papisto-maallikot -jako? Vanhassa liitossa oli tietenkin omat pappinsa, jotka tietääkseni olivat valtaosa Aaronin jälkeläisiä.

Kiinnitin huomioni tästä aiheesta lukiessani muutamiin seikkoihin. Näytät pitävän kaitsijaa, vanhinta ja paimenta nykyisen papin vastineena Raamatussa. Haluaisin kysyä, mistä niin päättelet?

Itse olen miettinyt ja tutkinut seurakuntaa ja sen johtajuutta hieman ja olen muodostanut seuraavanlaisia päätelmiä (koeteltakoon nämä Raamatun valossa):

Kristus on maailmanlaajuisen seurakunnan pää (Ef. 5:23, Kol. 1:18). Seurakunta on Kristukselle alamainen (Ef. 5:24). Hän on luultavasti myös ylipaimen (1.Piet. 5:4).

Ja sitten, varovaisesti olen päätellyt olematta täysin varma:

Seurakuntaa paimentamaan (Ap. t. 20:28) ja kaitsemaan (1. Piet. 5:2) on Pyhä Henki pannut (Ap. t. 20:28) ehkä apostolien (Ap. t. 14:23) ja/tai näiden lähettiläitten valinnan (Tiit. 1:5) kautta kaitsijat, jotka ovat luultavasti sama virka kuin vanhimmat, paimenet ja Jumalan huoneenhaltijat.

Mitä mieltä olet päätelmistäni?

Ajattelen siis, että maailmanlaajuisen seurakunnan pää on Kristus, paikallista johtavat hänen ohellaan vanhimmat, joiden ajattelen olevan sama virka kuin kaitsijoiden ja paimenten. Selkeimmin tästä asiasta puhunee Ap. t. 20:17-35, jossa Paavali kutsuu tykönsä Efeson seurakunnan vanhimmat (jae 17) ja nimittää näitä kaitsijoiksi, Pyhä Henki on heidät pannut paimentamaan (jae 28). Ja kaitsijaahan tietääkseni verrataan huoneenhaltijaan (Tit. 1:7).

Vanhimmat ovat yleensä monikossa. Johtajia siis on käsitykseni mukaan monta paikallisseurakunnassa. Esimerkiksi vapaaseurakunnissa ja helluntaiseurakunnissa on yleensä ns. vanhimmistot. Onko muuten luterilaisessa kirkossa vanhimmistoja ollenkaan, vai toimivatko luterilaisen seurakunnan pastorit yhdessä ikään kuin vanhimmistona?

On siis vanhimmat. Mutta kysyn nyt siis: Mihin pastoria tarvitaan? Ja mistä kohtaa sanasta löytyy tälle viralle perustelut? Itse en oikein Raamatusta löydä ns. yhden johtajan periaatetta, muuta kuin Kristuksen osalta. Sikäli seurakuntien, joissa on yksi pastori "johtamassa" tai yksi henkilö ylitse muiden käytäntö on mielestäni arveluttava, en tiedä olenko oikeassa. Samoin piispojen ja kirkkokunnanjohtajien virkojen perustat ovat mielestäni kyseenalaisia. En nyt siis puhu yksin luterilaisesta kirkosta. Mitä itse ajattelet? Mitä Raamattu sanoo?