Tervehdys Jere!
Kirjoittelit monta hyvää kysymystä, joihin jokaiseen voisi vastata tosi pitkästikin. Yritän aluksi tarjoilla siedettävän mittaisia kirjoituksia, joten esitä tarkentavia kysymyksiä sen mukaan, mikä jää askarruttamaan.
Olen ajatellut pappeudesta, että emmekö me uskovat ole Uudessa liitossa kaikki papistoa (1. Piet. 2:5, 1. Piet. 2:9)? Mihin perustuu papisto-maallikot -jako? Vanhassa liitossa oli tietenkin omat pappinsa, jotka tietääkseni olivat valtaosa Aaronin jälkeläisiä.
Pappi, paimen, kaitsija, seurakunnan vanhin jne. ovat sanoja, joiden äärellä äärellä saadaan hyvin herkullisia väittelyitä aikaiseksi, jos ei oteta selvää, mitä kukin puhuja tarkoittaa milläkin sanalla. En tunne itse tarkasti sanojen merkityksiä, enkä väitä, että kaikilla noilla termeillä edes on yhdenmukaiset ja lopulliset merkitykset joka yhteydessä. Vilkaisu Wikipediaan näyttäisi antavan samankaltaisia ajatuksia, joita jossain takaraivoni sopukassa oli.
Pappi on suomenkielessä sana, joka juontaa juurensa isää tarkoittavasta sanasta. Suomenkielisen Raamatun "pappi" tarkoittaa puolestaan temppelipalvelusta suorittavia uhripappeja. Pastori on suomenkielessä synonyymi papille, mutta sen latinankielinen versio pastor tarkoittaa paimenta, eli kaitsijaa. Wikipedian mukaan pastori toisaalta tulee kreikankielisestä sanasta presbyteros, joka puolestaan tarkoittaa seurakunnan vanhinta. Ihan sopiva sekamelska sanojen merkityksiä...
Pietarinkirjeessä vanhimman roolista annetaan hyvin monimuotoinen kuva. Heidät esitellään kaitsijoina ja johtajina - eli paimenina, eli pastoreina.
Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat
vanhimman asemassa - minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten
todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä
laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti,
Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan
sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat
tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä
saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu. Samoin te, jotka olette nuorempia,
tyytykää asemaanne vanhimpien alaisina. Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen
nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
(1. Piet. 5:1-5)Kyseisen kohdan alaviitteessä sanotaan, että "vanhimmilla tarkoitetaan seurakunnan johtavia ja vastuuta kantavia henkilöitä". Ylipäätään puhe nuoremmista ja vanhemmista antaa ymmärtää, että kyse on aika laajasti johtamisesta ja seuraamisesta esimerkin kautta.
Meillä ei ole mitään varmaa tietoa siitä, miten alkukirkko on elämänsä tarkalleen ottaen järjestänyt. Itse uskon, että virkanimityksillä ei ole merkitystä. Saamme kutsua seurakunnan vastuunkantajia niillä nimillä, jotka meidän mielestämme ovat sopivia ja kuvaavia. Pappi ja pastori ovat mielestäni ihan hyviä sanoja, vaikkakin harmillista onkin se, että Raamatun pappi-sana tarkoittaa ihan eri juttua kuin esim. luterilaisen kirkon pappi-virka. Tästä aiheesta olen kirjoittanut enemmän pohdinnassani
yleinen pappeus.
Maallikko on sana, joka luterilaisessa kirkossa puolestaan tarkoittaa seurakuntalaista, jota ei ole vihitty papiksi. Sanan kreikkalainen muoto "laikos" tarkoittaa 'kansaan kuuluva', mikä on sävyltään kyllä aika ylevä. Kysymäsi papit-maallikot -jako perustuu siis siihen, että on aivan arkinen käytännön etu, kun on joku oma sanansa, ettei tarvitse käyttää sanoja: "papit" ja "ei-papit".
Kiinnitin huomioni tästä aiheesta lukiessani muutamiin seikkoihin. Näytät pitävän kaitsijaa, vanhinta ja paimenta nykyisen papin vastineena Raamatussa. Haluaisin kysyä, mistä niin päättelet?
Edellä olen jo tätä aihetta pohjustanutkin. Toisaalta tämä on myös asia, jossa ei tarvitse päätellä mitään. Meillä luterilaisessa kirkossa kun papilla tarkoitetaan kaitsijaa, vanhinta ja paimenta, niin siinä mielessä päätteleminen ei ole tarpeellista. Meille se sana vain tarkoittaa sitä.
Kristus on maailmanlaajuisen seurakunnan pää (Ef. 5:23, Kol. 1:18). Seurakunta on Kristukselle alamainen (Ef. 5:24). Hän on luultavasti myös ylipaimen (1.Piet. 5:4).
Ja sitten, varovaisesti olen päätellyt olematta täysin varma:
Seurakuntaa paimentamaan (Ap. t. 20:28) ja kaitsemaan (1. Piet. 5:2) on Pyhä Henki pannut (Ap. t. 20:28) ehkä apostolien (Ap. t. 14:23) ja/tai näiden lähettiläitten valinnan (Tiit. 1:5) kautta kaitsijat, jotka ovat luultavasti sama virka kuin vanhimmat, paimenet ja Jumalan huoneenhaltijat.
Mitä mieltä olet päätelmistäni?
Ensimmäiset päätelmät, ovat aivan suoraan Ramatusta, eivätkä ne tuolla tavalla tiivistettynä tee ollenkaan vääryyttä kokonaisuudelle. Hyviä päätelmiä. Nämä päätelmät, joista olet epävarma, ovat myös selvästi Raamatusta nousevia. Näin on toimittu ainakin noissa kyseisissä tapauksissa. Jatkokysymyksistäsi vain teen sen havainnon, että oletat tuon kuvion olevan ohjeellinen, jonka mukaan pitäisi myös nykyään aina toimia. Mielestäni ei ole välttämätöntä, että olisi erillinen apostolin virka, jonka kautta seurakunnan vanhimmat valitaan. Itse ajattelen, että apostoli on virka, joka menee uusille "apajille" ja perustaa seurakuntia. Silloin apostolin tarvitsee olla henkilö, joka johtaa uuden seurakunnan muodostumista. Kun seurakunta on olemassa, silloin toimintamalli on erilainen. Timoteuskirjeestä tämä mielestäni käy ilmi:
Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan,
tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton,
yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen
ja taitava opettamaan... (1. Tim. 3:1-2)Seurakunnan kaitsijan virkaan voi pyrkiä. Raamattu on puolestaan tallentanut apostolisen opetuksen siitä, millä kriteereillä kaitsijat tulee valita. (Leikkasin mukaan vain alun, mutta tuo lista jatkuu vielä reilusti eteenpäin.) Valinnan suorittajalla ei mielestäni ole väliä, kunhan valitaan paimenen virkaan sopiva ja kriteerit täyttävä henkilö.
Vanhimmat ovat yleensä monikossa. Johtajia siis on käsitykseni mukaan monta paikallisseurakunnassa. Esimerkiksi vapaaseurakunnissa ja helluntaiseurakunnissa on yleensä ns. vanhimmistot. Onko muuten luterilaisessa kirkossa vanhimmistoja ollenkaan, vai toimivatko luterilaisen seurakunnan pastorit yhdessä ikään kuin vanhimmistona?
Luterilaisessa seurakunnassa on johtajia niin paljon, että heikompia hirvittää. Hengellisissä asioissa piispa kaitsee kaikkia seurakunnan pappeja. Kirkkoherra puolestaan johtaa pappien käytännöntyöskentelyä ja kaikkia hengellisiä työntekijöitä. Tosin työaloittain kaikilla hengellisillä työntekijöillä on vielä omat lähiesimiehensä. Talousjohtaja ja kiinteistöpäällikkö pyörittävät tukitoimia ja palveluja. Hallinnollisista asioista vastaavat kirkkoneuvosto, kirkkovaltuusto ja erilaiset johtokunnat.
Eri asioista vastaavia henkilöitä on siis paljon. Edellä mainitussa Pietarinkirjeen alaviitteessä sanottiin, että vanhimmilla tarkoitetaan seurakunnan johtavia ja vastuuta kantavia henkilöitä. Erityisesti olet ollut kiinnostunut paimenen ja kaitsijan näkökulmasta. Siinä lajissa papit muodostavat myös vanhimmiston. Pappien keskinäisissä kokouksissa käsitellään erityisesti pappien työhön liittyviä kysymyksiä.
On siis vanhimmat. Mutta kysyn nyt siis: Mihin pastoria tarvitaan? Ja mistä kohtaa sanasta löytyy tälle viralle perustelut? Itse en oikein Raamatusta löydä ns. yhden johtajan periaatetta, muuta kuin Kristuksen osalta.
Ajattelen, että kyse on nyt sanojen merkityksistä. Sanojen merkitykset ovat aihepiiri, joiden kanssa täytyy olla varovainen. (Raamatussa ei ole esimerkiksi sanoja "kolmiyhteinen" ja "herätys", mutta niitä käytetään aivan sujuvasti, koska on huomattu, että sellaiset sanat ovat tarpeellisia.) Pastori juontaa juurensa paimenta ja kaitsijaa tarkoittavasta sanasta. Ja ainakin luterilaisessa kirkossa pastorin viralla tarkoitetaan nimenomaan paimenvirkaa. En siis ryhdy perustelemaan tämän viran tarpeellisuutta enempää, kun omassa kysymyksessäsi myös otit esille raamatunkohtia, joissa sanotaan, että kaitsijoita pitää olla.
Sikäli seurakuntien, joissa on yksi pastori "johtamassa" tai yksi henkilö ylitse muiden käytäntö on mielestäni arveluttava, en tiedä olenko oikeassa. Samoin piispojen ja kirkkokunnanjohtajien virkojen perustat ovat mielestäni kyseenalaisia. En nyt siis puhu yksin luterilaisesta kirkosta. Mitä itse ajattelet? Mitä Raamattu sanoo?
Minä itse ajattelen, että hyvä kantava ohje on Paavalin opetus järjestyksestä seurakunnan kokouksessa. Hän päättää opetuksensa tähän lauseeseen:
Kaiken on vain tapahduttava arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä.
(1. Kor. 14:40)Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kaikki yhden johtajan ympärille muodostuvat järjestelmät ovat vaikeita ja niissä ollaan hyvin helposti liukumassa kohti lahkoa. Luterilaisessa kirkossa ei rakenteiden puolesta pitäisi olla tätä vaaraa. (Kaikkien järjestelmien sisällä kaikenlaiset väärinkäytökset sen sijaan ovat mahdollisia.) Edes yksipappinen seurakunta ei ole ilman valvontaa. Jokaisella kirkkoherralla on esimiehenään piispa, ja kirkkoherratkin ovat rovastikunnan ja hiippakunnan pappien kanssa tekemisissä. Eivät välttämättä loputtoman tiuhaan, mutta kuitenkin. Piispat puolestaan pitävät piispojen kokouksia, joten kukaan piispa ei ole irti toisten kaitsennasta. Arkkipiispakaan ei ole muiden piispojen esimies, vaan vertainen muiden piispojen kanssa. Jokaisella työntekijällä kirkossa on siis esimies - tai samassa työssä olevien kokous - joka pitää huolta kaitsennasta.
Kaikki järjestelmät ovat alttiita eksytyksille ja vääryyksille. Itse pidän luterilaista kirkkoamme rakenteiltaan hyvin sopivana Raamatun mukaiseen seurakuntaelämään. Isompana ongelmana näen sen, osaammeko näiden rakenteiden sisällä elää Raamattua ja uskoa todeksi, niin kuin kuuluu.