Hei, tyttö!
Raamattu ei puhu mitään konfirmaatiosta. Mutta ehtoollisesta siellä sanotaan:
Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran
maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan.
Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo
tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys
on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.
(1. Kor. 11:27-29)
Konfirmaatio on tilanne, jossa ihminen tunnustaa uskonsa kristinuskoon. Eli konfirmaatio on kirkon puolelta yritys varmistaa se, että ehtoolliselle tuleva ihminen on saanut opetusta kristinuskosta ja ehtoollisesta niin, että tietää, mistä siinä on kysymys. Tällöin me kirkon työntekijät voimme olla vähän rauhallisemmalla mielellä siitä, että ihminen tulee oikeassa tarkoituksessa ehtoolliselle. (Eli tulee siis nauttimaan Herran ruumiin ja veren syntiensä anteeksi saamiseksi.)
Ja eihän luterilaisessa kirkossakaan konfirmaatio ole ainoa edellytys ehtoollisen nauttimiselle. Kastettu, mutta konfirmaation ja rippikoulun käymätön ihminen voi tulla ehtoolliselle vanhemman tai kummin kanssa. Silloin oletamme, että vanhemmat tai kummit ovat opettaneet lapselle ehtoollisen merkityksen ja hän voi sen turvallisin mielin nauttia pelastuksekseen eikä tuomiokseen.
Käytännössä elämä ei mene aina tällaisten suunnitelmien mukaan. Mutta kirkossa yritetään kuitenkin pitää huoli siitä, että ehtoollinen säilyy siinä merkityksessä, jonka Jeesus sille antoi. Jos kuka vaan saisi toimittaa ehtoollisen ja kuka vaan voisi siellä käydä, karkaisi mopo ihan kokonaan käsistä. Eri paikoissa olisi ihan erilaisia tilaisuuksia ja ilman perusteellisia opintoja olisi vaikea sanoa, mikä niistä on Herran käskyn mukainen ehtoollinen.
