Morjens Moottorisaha!
Kaipasit (jo aikapäiviä sitten) kommenttia ajatuksiisi. Mielelläni niitä annan, mutta nyt täytyy sanoa, että valtavasti mitään erityistä mietettä minulle ei kirjoituksestasi synny. Jotain pientä kuitenkin osaan sanoa.
Paha vaan kun asiaa on hankala lyhyesti referoida tähän, mutta pyrin osoittamaan, että on erikoista kun tunnuksia valittaessa ei muka tuota tiedetty.
Sitä en osaa tietenkään sanoa, mitä kaikkea tunnuksien valitsijat ovat historiasta tienneet ja mitä taka-ajatuksia heillä on ollut. Aiemminkin olen jo toistanut ajatusta, että symboleiden suhteen vallitsee tosi vahvasti "kenen maa, sen uskonto" -ajattelu. Eli symbolilla on aina se arvo, minkä symbolin käyttäjä haluaa sille antaa. Tottakai kannattaa välttää tahallista harhaanjohtamista. Esimerkiksi Suomen ilmavoimien logoissa käytössä ollut hakaristi ei ole enää sellainen tunnus, jota kannattaisi yrittää mahdollisimman suurella volyymilla ajaa kaikkien puolustusvoimien aselajien tunnukseksi. Sen verran paha kaiku sillä merkillä on.
Tässä Yrjönristin tapauksessa historiallinen rasite ei ole läheskään samanlainen eikä yhtä yleisesti tunnettu. Jos tunnuksen valitsijat ovat päättäneet ottaa sen kirkon tunnukseksi siksi, että se on vanhin Suomesta löytynyt risti, niin minä uskon sen kyllä oikein hyvillä mielin. Monilla laajasti käytössä olleilla tunnuksilla on varmasti sekä hyviä että huonoja merkityksiä. Ja varsinkin jos ne merkitykset ovat nykyään vähemmän tunnettuja, niin ei mielestäni ole mitään estettä antaa sille sitä merkitystä, minkä tunnuksen valitsija haluaa.
Eikä vain tuo risti vaan moni muukin asia nykyisessä kirkkolaitoksessamme joka jopa suuremmassa määrin kuin ennen alkaa kallistua katolisuuden puolelle. Miksi esim yhteinen tavoite samasta ekumeniasta? Miksi pyrkiä niiden kanssa niin näkyvästi ykseyteen niin, että kuitenkin Katolisuus määrää? Tuo merkki jo aikanaan herättää epäilyksen, että kuinka onkaan asioita ennen päätetty ja erinäisiä suljettujen ovien konklaaveja käytetty ja käytetään.
Minä luin pääaineenani ekumeniikkaa ja tein graduni Suomessa käydystä katolisen ja luterilaisen kirkon ekumeeniseen asiakirjaan (YJV) liittyvästä hyväksymiskeskustelusta. On selvää, että ekumeeniset pyrkimykset ovat suuresti kasvaneet viime vuosina. Kaikessa kirkkoon liittyvässä toiminnassa on sekä onnistuneita että vähemmän onnistuneita tempauksia. Keskimäärin pidän kuitenkin Suomen kirkon ykseyspyrkimyksiä hyvin terveinä. Paavin kanssa käydyissä keskusteluissa Suomen silloinen arkkipiispa Wikström sanoi selvästi, että luterilainen kirkko ei ole palaamassa Roomaan. En näe, että tämä kanta olisi nykyäänkään muuttunut. Ykseyspyrkimyksissä on tarkoitus löytää niitä piirteitä, jotka kirkkoja yhdistävät - ilman, että kirkot sulautuvat toisiinsa. Näkyvä ykseys on tietenkin hyvä asia, jos sellaiseen joskus päästäisiin, mutta käytännössä en usko, että sellainen on mahdollista. Monta muutosta pitää tapahtua ensin Suomen kirkollisessa kentässä, jotta suuri yleisö ja aktiivinen kirkkokansa sen sulattaisi. Ja salaa tehtävä yhdistyminen ei nykyisellä tiedonkulun tasolla onnistu.
No joo. Yritän olla lipsahtamatta aiheesta ulos. Minua Yrjönristi ei huolestuta millään tavalla, enkä pidä sitä signaalina katolilaistumisesta. Kirkon virka ja ehtoolliskysymys erottavat kirkkoja vielä niin paljon, että kirkkojen sulautumisesta ollaan todella kaukana.
