Kirjoittaja Aihe: Kaste ja sakramentit  (Luettu 33572 kertaa)

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Onko niin, että ihminen saa kasteessa Pyhän Hengen? Onko kaikissa kastetuissa ihmisissä Pyhä Henki? Jos on, niin eikö kaikkien kastettujen ihmisten pitäisi uskoa Jeesukseen ja Jumalaan?

Hei Stranger!

Raamattu lupaa, että kasteessa saadaan Pyhä Henki. Eli luterilaisessa kirkossa ymmärretään niin, että ei ole olemassa erikseen "vesikastetta" ja "henkikastetta". On vain yksi kristillinen kaste.

     Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
     jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen."
     (Ap. t. 2:38)

     Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli
     näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä
     armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti
     ja Pyhä Henki uudisti meidät. (Tit. 3:4-5)

     Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä,
     hän ei pääse Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5)


Näiden kohtien lisäksi tämän ketjun kolmanteen viestiin, eli Vastaus #2 sisältyvässä liitetiedostossa on selitetty neljä laajaa tapausta, joissa Raamattu hyvin selkeästi liittää kasteen ja Pyhän Hengen toisiinsa. Tässä sama tiivistetysti.

1. Pyhä Henki juutalaisille (Ap. t. 2:1-13)
Helluntaina apostolit ja muut Kristuksen seuraajat saivat Pyhän Hengen. Tapahtuman päätteeksi Pietari julisti kuulijoille, että heidän näkemänsä oudot tapahtumat ja kielillä puhumisen ihme oli Pyhän Hengen työtä. Hän sanoi siinä yhteydessä myös tuon Ap. t. 2:38 jakeen, jossa hän liittää kasteen ja Pyhän Hengen saamisen yhteen.

2. Pyhä Henki samarialaisille (Ap. t. 8:4-25)
Kun sanoma Jeesuksesta alkoi levitä, Samariassa koettiin aluksi outo tapaus. Filippos kastoi ihmisiä, mutta ei tapahtunut mitään erityistä. Muita apostoleja tuli tutkimaan asiaa ja silloin Pyhä Henki laskeutui kastettuihin. Tämä tapaus uskoakseni tarvittiin, jotta juutalaiset ymmärsivät paremmin, että pelastus kuuluu myös samarialaisille.

3. Pyhä Henki pakanoille (Ap. t. 10:1-11:18)
Juutalaisilla ei ollut lupa edes jutella pakanoiden kanssa. Jumalan täytyi erittäin selvästi siis osoittaa apostoleille, että nyt puhaltavat uudet tuulet. Pietari julisti sanomaa pakanan kodissa, jolloin Jumala antoi Pyhän Hengen kuulijoille. Tämän vuoksi Pietari rohkaistui kastamaan pakanatkin, jota hän joutui myöhemmin selittelemään muille apostoleille.

4. Pyhä Henki Johanneksen opetuslapsille (Ap. t. 19:1-7)
Viimeinen tapaus, jossa Pyhän Hengen näkyvästä vuodattamisesta puhutaan, liittyy Johannes Kastajan opetuslapsiin. He uskoivat Jeesukseen, mutta he eivät edes tienneet mitään Pyhästä Hengestä. Paavali kysyy silloin loogisesti, että onko heidät kastettu oikealla kasteella. Selvisi, että ei ole. Kun heidät kastettiin Jeesuksen nimeen, Pyhä Henki vuodatettiin.

Näillä kertomuksilla Raamattu osoittaa mielestäni erittäin vahvasti, että vesikaste on henkikaste. Kasteessa saadaan siis Pyhä Henki.

Mutta niin kuin kysyit: tarkoittaako tämä sitä, että kaikki kastetut uskovat ja pelastuvat. Tätä johtopäätöstä ei voi mielestäni mitenkään tehdä. Raamattu kehottaa koko ajan kristittyjä valvomaan, ettei luopuisi Kristuksesta. Jumala ei pakota ketään pelastumaan. Kasteessa meille annetaan valtava lahja. Mutta jos lahja jää avaamattomana nurkkaan, ei se tuota iloa. Kasteen hienous on kuitenkin siinä, että Jumala ei kadu sitä, että hän on antanut lahjan. Ja Jumala on aina uskollinen liitossaan. Kasteen ansiosta ihmisellä on aina mahdollisuus palata lahjan ääreen ja aina palata Jumalan yhteyteen:

     Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua. (Room. 11:29)

     Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan
     hän ei voi kieltää. (2. Tim. 2:13)
Marko Sagulin

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 849
  • Olen apina
    • Profiili
Jos lapsi saa siis kasteessa pyhän hengen mikä väitteenäkin on älytön niin koska se hänestä poistuu sitten? Vai onko niin, että suomessa kaljakapakoita ja muita spahojen syntien tekijöitä myöten kaduilla vaeltaa pyhällä hengellä täytettyjä kristittyjä? Missä on hengen hedelmät?

Please astu ulos papin roolistasi ja teologisessa oppimastasi kaikesta ja mieti asiaa.
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Hei Moottorisaha!

Suotta käyt kovin henkilökohtaisuuksiin. Kasteesta olen oppini saanut itse asiassa paljon enemmän muualla kuin teologisessa tiedekunnassa. Ja papin roolista ulos astuminen tarkoittaisi minulle suunnilleen samaa kuin sanoisit, että lopeta se Raamatun sanan opettaminen. Erehtyväinen ja vajaa olen ihmisenä, mutta parhaani teen opettaessani Sanaa. Myös tässä kasteasiassa.

Jotta emme menisi liikaa juupas - eipäs -osastolle, niin pyydän sinua yksinkertaisesti osoittamaan minulle muutaman asian Raamatun sanalla:

1. Missä Raamattu sanoo, että Pyhää Henkeä ei saada kasteessa? (vrt. Ap. t. 2:38)
2. Missä Raamattu sanoo, että kasteessa Jumala ei tee liittoa ihmisen kanssa? (vrt. 1. Piet. 3:21)
3. Missä Raamattu sanoo, että lasta ei saa kastaa tai että nämä kasteeseen kuuluvat asiat eivät toteudu lapsen kohdalla?
4. Missä Raamattu sanoo, että Pyhällä Hengellä täyttynyt ihminen ei voi tehdä suuria syntejä?

Daavid oli Pyhällä Hengellä täytetty ihminen. Silti hän teki aviorikoksen ja yritti peittää jälkensä tekemällä murhan. Hänen katumusrukouksensa yksi osa kuului näin:

     Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
     Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
     (Ps. 51:12-13)


Daavid siis ymmärsi, että hän oli voinut tehdä syntinsä, vaikka hänellä oli Pyhä Henki. Ja kaikesta päätellen hän myös ymmärsi, että hänen syntinsä ei ollut sitä poistanut. Mutta yhtä lailla hän ymmärsi, että Jumala voi ottaa myös pois Henkensä.

Minun tehtäväni ja mahdollisuuteni ei ole arvioida, kenellä ihmisellä on Pyhä Henki. Minä voin vain luottaa siihen, että kasteessa lahjoitetaan Henki, niin kuin Pietari todisti helluntaisaarnassaan. Ihminen voi hylätä tämän lahjan ja ihminen voi palata tähän liittoon, jos Jumalan kutsu hänet tavoittaa. Merkitystä on sillä, mitä ihminen on tänään tässä ja nyt. Mutta Jumalan liittoa ja Jumalan lahjaa se ei tee tyhjäksi, jos ihminen on omalta puoleltaan uskoton.
Marko Sagulin

Stranger

  • Vieras

Missä Raamattu sanoo, että lasta ei saa kastaa tai että nämä kasteeseen kuuluvat asiat eivät toteudu lapsen kohdalla?
Tähän liittyen tuli mieleen, että ajatellaanko luterilaisuudessa niin, että ihmiset, jotka kuolevat lapsena pelastuvat ilman muuta? Kun olen kuullut, että helluntailaisuudessa vissiin ajatellaan niin..Ja sitten toinen kysymys: pelastuuko sikiö, joka on syntynyt kuolleena, vaikka sitä ei olisi keritty kastamaan? Entä abortit?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Hei Stranger!

Tähän liittyen tuli mieleen, että ajatellaanko luterilaisuudessa niin, että ihmiset, jotka kuolevat lapsena pelastuvat ilman muuta? Kun olen kuullut, että helluntailaisuudessa vissiin ajatellaan niin..

Niissä kirkkokunnissa, joissa ajatellaan, että aikuiskaste on ainoa oikea kaste, ei voida ottaa kovin vakavasti perisyntioppia. Muutenhan vanhemmilla olisi vuosien ajan kauhea paine, kun he iankaikkisen kadotuksen pelossa toivovat, ettei lapselle satu mitään ennen kuin hän on aikuinen, jotta hänet voidaan kastaa. Tämä lienee yksi looginen ja psykologinen syy, miksi lapsikastetta vastustavissa piireissä on pakko ajatella, että uskovien ihmisten lapset syntyvät pyhinä.

Luterilaisuudessa ei ajatella näin. Hätäkaste on olemassa juuri siksi, että uskomme lasten olevan myös syntyessään syntisiä, niin kuin Daavidin psalmissa sanotaan:

     Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
     (Ps. 51:7)


Lapset tarvitsevat syntien anteeksiantamista ja kasteen kautta tämä on parhaalla mahdollisella tavalla tarjolla. Lapsen uskosta emme voi sanoa mitään, mutta jos kerran Jumala antaa uskon aikuiselle, miksei hän voi antaa sitä lapsellekin:

     Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.
     (Mark. 10:15)


Luterilaisessa kirkossa uskomme, että meidän velvollisuutemme on täyttää kaste- ja lähetyskäsky myös lasten kohdalla. Jumalan asiaksi jää, millä tavoin hän lapsessa uskon synnyttää.


Lainaus
Ja sitten toinen kysymys: pelastuuko sikiö, joka on syntynyt kuolleena, vaikka sitä ei olisi keritty kastamaan? Entä abortit?

Nämä ovat kysymyksiä, joihin meillä ei ole vastauksia. Tiedämme, että ihminen pitää kastaa. Jos ei ehditä, emme tiedä, miten käy:

     Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
     (Mark. 16:16)


Tämä lause jättänee tarkoituksella pois sen, mitä käy, jos uskoo muttei ole kastettu. Onko sellainen lapsen kohdalla mahdollista, siihen meillä ei ole vastauksia. Sen vuoksi, kuten sanoin, ihmisinä teemme kaikkemme täyttääksemme kaste- ja lähetyskäskyn. Mutta jos siihen emme pysty, joudumme tyytymään siihen, että Jumala on oikeudenmukainen ja tekee viisaasti.
Marko Sagulin

fe

  • Vieras
Asettiko Jeesus siis kristillisen kasteen vasta kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen? Ennen sitä kuvatut kasteet eivät ole kristillisiä kasteita, nykyisten toimitusten malleja tai esikuvia?? ???

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Hei, Fe!

Kristillisen kasteen asettaminen tapahtui, kun Jeesus antoi lähetyskäskyn. Ajallisesti se sijoittuu Raamatussa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen juuri ennen taivaaseen astumista. Eli se oli Jeesuksen viimeinen sana, tehtävä, joka annettiin kirkolle.

Raamattu tuntee kyllä muitakin kasteita. Heprealaiskirjeessä neuvotaan:

     Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa ... oppi kasteista ja puhdistusmenoista
     sekä kätten päällepanemisesta. (Hepr. 6:1a, 2a)


Raamattu tuntee nimeltä kristillisen kasteen lisäksi Johanneksen kasteen, joka oli merkki parannuksen tekemisestä. Historiasta tiedämme, että lisäksi on ollut erilaisia käännynnäisten kasteita. Esimerkiksi pakana saattoi liittyä juutalaisuuteen, ja ympärileikkauksen lisäksi saatettiin suorittaa ns. proselyyttikaste kääntymisen merkiksi.

Nämä muut kasteet voidaan ehkä ajatella esikuviksi tai malleiksi, mutta niiden sisältö on kyllä aika ratkaisevasti erilainen. Kristillinen kaste perustuu Jumalan toimintaan ja käskyyn. Muut kasteet ovat ihmisen omia tunnustautumisia ja todistuksia siitä, mitä hän haluaa tehdä. Toki tämä ulottuvuus on mukana myös kristillisessä kasteessa silloin, kun se toimitetaan aikuiselle. Esimerkiksi muslimimaissa ihmiset saattavat olla kiinnostuneita kristinuskosta ja ottaa asioista selvää, mutta kasteelle he tulevat erittäin harkiten. Se on lähipiirille merkki siitä, että on kääntynyt pois islamista ja päättänyt olla kristitty.

Raamatussa on kuitenkin pari kasteesta puhuvaa kohtaa, joista en osaa sanoa, millaista kastetta tarkoitetaan:

     Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan
     jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. ... Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen
     kanssa puhdistautumisesta. Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: "Rabbi, nyt
     on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit
     hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen." (Joh. 3:22, 25-26)


     Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että hän kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja
     kastoi useampia kuin Johannes - tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.
     (Joh. 4:1-2)


Jeesus - tai hänen opetuslapsensa - siis kastoivat. Oliko kyse kristillisestä kasteesta vai tunnustautumisesta Jeesuksen opetuslapseksi ja parannuksen tekoon, sitä en osaa sanoa. On mahdollista, että se oli täysin sama kaste, jonka hän virallisesti asetti vasta lähetyskäskyssä. Toisaalta olisikin varsin loogista, että Jeesus ensin opettaisi ja harjoituttaisi opetuslapset. Pelkkä lähetyskäsky yhtäkkiä annettuna saattaisi muuten jättää liikaa kysymyksiä ilmaan. Kun opetuslasten harjoittaminen oli valmista, saatiin virallinen tehtäväksianto.
Marko Sagulin

P.M

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 61
  • Panu-Petteri
    • Profiili
en ole varma onko tästä puhuttu mutta miten niiden lasten käy jotka kuolevat ennen kun heille on julistettu jumalan sanaa, esim. riittääkö vanhempien usko? tai jos tulee keskenmeno mites niille käy vai käykö mitenkään


EDIT: Kysymys liitetty kaste-ketjun yhteyteen. Otsikko vaihdettu. Marko
« Viimeksi muokattu: 05.02.2009 - klo:11:51 kirjoittanut Nettipappi Marko »
P.M

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Tervehdys, P.M!

Olen vastannut kysymykseen kastekirjoitukseni kohdassa 7. Löydät sen tämän linkin liitetiedostosta. Pdf-formaatti taitaa toimia paremmin. Lisäksi olen sivunnut aihetta tämän ketjun viestissä #21.

Tutustu niihin ja kysele lisää tarkennuksia.
Marko Sagulin

KokoDino

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 330
  • Rock For God`s Sake!!!
    • Profiili
Onko siis niin, että lapsikaste on teoilla pelastumista? Koska monet uskovat, että Jumala heittää lapsen helvettiin, jos hän ei ota kastetta vastaan. Harmillista kyllä jos näin on, sillä lapsi ei voi itse vaikuttaa tähän tilanteeseen mitenkään.

Entäs, vastaako lapsi vanhempien virheistä? Jos vanhemmat eivät kasta lastaan ja lapsi kuollessaan joutuisi helvettiin, niin lapsihan vastaa siinä vanhempien tekemistä virheistä?

Ajatellaan, että lapsi joutuisi helvettiin jos häntä ei kasteta, eikä hän kykene uskomaan, niin olisiko Jumala luonut tästä avuttoman silloin, ettei pystyisi itse menemään ja ottamaan kastetta vastaan?

Entä miten Jumala tuomitsee lapset? Raamatussa puhutaan täysin selvästi kyllä niiden tuomiosta, jotka ovat tahallaan rikkoneet Jumalaa vastaan, tai eivät ole kuulleet omantuntonsa ääntä.
Sanooko Jumala siis lapselle "Koska synnyit miehestä sekä naisesta, joudut kadotukseen?"

Eihän Raamatussa turhaan sanota, että jos olemme todellakin tietämättömiä, niin silloin emme saa ylittää omaatuntoamme. Onko siis aivan pienillä lapsilla omatunto?

Sitten opetetaan, että Pyhä Henki johdattaa ja neuvoo tuntemaan totuuden. Jos Raamatussa on kerran lupaus tästä johdatuksesta ja huolenpidosta, niin miksi nämä lapset eivät yhtä-äkkiä enään tunnekkaan Jumalaa, vaan alkavat elää maailman elämää. Heillä ei ole edes tietoa, että Pyhä henki on "johdattanut" heitä.

Entäs minne se armo katosi?

Huom! En kysy näitä pottuillakseni, vaan oikeasti mielenkiinnosta. Nämä ovat asioita, jotka aiheuttavat uskovien keskuudessa koviakin riitoja, joten tahdon tietää, miten nuo perustellaan Raamatussa.
The Road - Antaa palaa<3<3<3<3

Rhynynen

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 12
    • Profiili
Laitan vielä kysymyksiä koskien kastetta ja Pyhän Hengen saantia koskien luterilaisten opetusta.

Kalevi Lehtinen opettaa, että Jumalan lapseksi tullaan siinä vaiheessa kun tullaan uskoon. Samalla saadaan Pyhä Henki ja ihminen vanhurskautetaan.. Pyhästä Hengestä samaa opettavat myös jotkut herätysjärjestöt kuten Kansanlähetys ja Raamattuopisto. Tosin taitaa olla niin, että heidän opetuksen mukaan kasteessa annetaan armo mutta se uskolla eli uskoontulossa ymmärrettävällä iällä otetaan vastaan. Tosin jos on saanut oikeaa opetusta  aivan lapsesta saakka pelastuksesta yksin Jeesuksen sovitustyön takia niin on mahdollista että lapsenuskosta siirrytään aikuisen uskoon ilman uskon menettämistä.

Omalta osaltani taisin näillä sivuilla jossain kirjoittaa uskoontulostani monen kymmenen vuoden pakanuuden jälkeen. Itse asiassa en koskaan saanut kotona opetusta, että Jeesuksen sovitustyo oli meidän syntisten takia ja tähän sovitukseen turvaudutaan uskolla. En siis ollut koskaan ennen uskoontuloa uskossa Jeesukseen. Jumalan kyllä uskoin ja sen muista kylläkin mutta Jumalaan usko hävisi samoihin aikoihin n. 7 vuotiaana kun usko joulupukkiin hävisi. 

Kysyn vielä kasteesta, että viime Israelin reissulla kävi 5 kpl 15-40 vuotiaita henkilöitä kasteella vaikka olivat saaneet jo lapsikasteen. Ymmärtääkseni he olivat edelleen luterilaisia joskin ainakin jotkut olivat lestadiolaisia. Jos ihminen tuntee tarpeelliseksi sellkeän uskoontulonsa jälkeen käydä uskovien upotuskasteella (upotetaan veden alle) niin mitä Raamattu tästä sanoo. En halua luterilaisen opetuksen eli tunnustuskirjojen mukaista vastausta sillä ne tiedän.

Nämäkään kysymykset eivät   ole pottuilua. Tiedän kylläkin että luterilaiset selittävät Raamattua eri tavoin ja vastahan joku pappi on tehnyt väitöskirjan pappien Raamattunäkemyksistä. 

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Hei, Rhynynen!

Kirjoittelit johdantoa kysymyksellesi muutamia rivejä. Kysymyksesi ydin oli kuitenkin tässä:

Jos ihminen tuntee tarpeelliseksi sellkeän uskoontulonsa jälkeen käydä uskovien upotuskasteella (upotetaan veden alle) niin mitä Raamattu tästä sanoo.

Uskoontulonsa jälkeen ihmisen on tärkeä kokea tarve kasteelle menemiseksi, jos häntä ei ole kastettu. Häntä on opetettava siitä, miten Raamatussa Jeesus liittää kasteen ja uskon yhteen pelastuksesta puhuessaan:

     Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
     Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se
     tuomitaan kadotukseen. [Mark. 16:15-16]


Jos puolestaan lapsena kastettu ihminen alkaa kovasti haikailla kasteen perään, hänelle on opetettava myös Raamattua. Usko ja kaste kuuluvat yhteen, vaikka niiden välissä olisi pitkäkin aika. Joku on tullut uskoon aika nuorena, mutta menee kasteelle vasta vuosia sen jälkeen. Joku on kastettu jo lapsena, mutta löytää uskon vasta vuosia sen jälkeen. Merkitystä ei ole järjestyksellä vaan sillä, että kummatkin ovat olemassa.

Tällaiselle ihmiselle on myös syytä opettaa, että Raamatun mukaan yksi ainoa kaste riittää. Missään ei opeteta, että pitäisi tulla kastetuksi uudelleen, jos ensimmäinen kaste on ollut kristillinen kaste. Paavali kastoi uudelleen Johanneksen opetuslapset, jotka oli kastettu vain Johanneksen kasteella. Se osoittaa, että kasteen täytyy olla kristillinen. Ja Raamatussa ainoa kristillisen kasteen määritelmä on, että se on tehty Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tai Jeesuksen nimeen:

     Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä
     Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen... [Matt. 28:19]

     Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen
     nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän
     Hengen. [Ap. t. 2:38]


Lienee itsestäänselvää, että kasteessa käytettiin vettä. Siitähän se sana kastaminen tuleekin. Mutta sen enempää ohjeita ei anneta. Se on toisaalta aika mielenkiintoista, koska kyseessä on niinkin suuri ja tärkeä asia. Raamattu ei sano, pitääkö kasteessa upottaa vai valella vettä. Ei myöskään sanota, minkä ikäinen pitää tai saadaan kastaa. Siksi on väärin tehdä sääntöjä, joita edes Raamattu ei tee. Aikuisten kohdalla kysyttiin, että uskooko tämä. Jos uskoi, mitään estettä kastamiselle ei ollut:

     Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi:
     "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" Filippos sanoi hänelle:
     "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon,
     että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." [Ap. t. 8:36-37]


Lapsien suhteen menettelystä ei ole mainintaa. Pietarin puheessa vain kerrotaan, kunka lupaus kastetta seuraavasta Pyhästä Hengestä koski myös lapsia. Paavali kertoo, kuinka hän on kastanut perhekuntia. Tiedän, että asiasta väännetään kovasti kättä, ja olen jopa kuullut väitteen, että olisi todistettu, että apostolit eivät kastaneet lapsia. No sellaista asiaa ei tietenkään voida todistaa. Paljon vankempi tieto on se, kun 1800-1900 vuotta vanhoissa kirkkoisien kirjoituksissa sanotaan, että jo apostoleilta on saatu tapa kastaa lapsia.

     Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä,
     jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu. [Ap. t. 2:39]

     He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun
     perhekuntasi." He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle.
     Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi
     ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.
     [Ap. t. 16:31-33]


Lisäksi huomionarvoinen kohta uutta kastetta miettivälle on tämä:

     Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!  [Ef. 4:5]

Kyseinen Efesolaiskirjeen kohta haluaa painottaa yhteenkuuluvuutta, ei ehkä niinkään kasteiden lukumäärää. Mutta jos on vain yksi kristillinen kaste, niin miksi joku toinen kaste sitä parantaisi? Uutta kastetta miettivän kanssa olisikin juteltava kasteen merkityksestä eikä sen toteuttamistavoista. Jos kristitty kasvaa sellaisessa ympäristössä, jossa hänelle toistuvasti muistutetaan siitä, että lapsena annettu kristillinen kaste ei kelpaa, niin ilman muuta ennen pitkää tämä vakuuttuu siitä, että onko joku toinen parempi kaste. Mutta ne asiat, joita hän siinä pitää parempana ja raamatullisempana, eivät löydy Raamatusta. Esimerkiksi iästä ei sanota mitään eikä siitä, pitääkö valella vai upottaa.

Lapsikastetta kannattava klassinen kristinusko on pitänyt uutta kastetta enemmänkin epäuskon kuin uskon osoituksena. Uuden kasteen tarpeen on nähty nousevan ajatuksesta, että nyt voi itse tehdä asiat paremmin. Mutta niin kuin Paavali opettaa:

     Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen
     kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän
     kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. [Room. 6:4]


Kasteessa toimii Jumala. Ihminen annetaan kuolemaan. Hän ei itse mene kuolemaan. Ja kasteessa tapahtuva uudistus on Jumalan teko, niin kuin Kristuksen herättäminen oli Jumalan teko. Ihminen ei voi itse parantaa tätä työtä. Ilman omaa uskoa ja luottamusta Jeesukseen tämä Jumalan työ menee hukkaan. Mutta sitä osaa, jonka Jumala on tehnyt, ei voi ihminen parantaa.
Marko Sagulin

Anniina Mansikka-aho

  • Vieras
http://commonground.co.za/wp-content/uploads/2011/10/GospelInLife_9OCTOBER2011_RondeboschPM_Terran.mp3


Tämän saarnan jälkeen eräässä eteläafrikalaisessa seurakunnassa kastettiin yli 120 henkeä samana iltana.

Saarna on mielestäni upea. Se pohjaa selkeästi suoraan Raamattuun: puhuja käyttää lukemattomia raamatunkohtia puheensa pohjana. Puhe on jotenkin elävöittävä eikä jätä kuulijaa kylmäksi. Puhuja onnistuu tiivitämään monta tärkeää asiaa helpoiksi kokonaisuuksiksi. En lainkaan ihmettele saarnan vaikutusta kyseisessä seurakunnassa. Ja vaikka se on englanniksi, se on hyvin helppoa ymmärtää. Joten suosittelen!

Puheen loppupuolella hän kuitenkin opettaa, että vauvana kasteen saaneitten tulisi käydä uudelleen kasteella. Perustelu seuraa siitä, että Raamatussakin kaste seurasi aina vasta evankeliumin kuulemista ja henkilökohtaista uskonratkaisua; valintaa lähteä seuraamaan Jeesusta. Vauvana saatu kaste näin ei olisikaan relevantti; ihminen ei ole sitä itse valinnut. Se ei ole ollut henkilökohtainen valinta ja julkinen ele. Siksi tällainen uskova saisi, ja hänen jopa tulisi, käydä uudestaan kasteella.

Tämä sai minut miettimään; olen aina ollut itse luterilaisen opin puolestapuhuja, ja nyt hämmentää! Puhuja nimittäin perustelee kantansa todella hyvin ja vielä Raamatun kautta.

Marko, pyydän, että todellakin kuuntelet tuon puheen ennen kuin vastaat mitään. Sun opetus asiasta löytyy edeltä, ja olen lähtökohtaisesti ihan samaa mieltä! Ja niin on tämä eteläafrikkalainen puhujammekin, tämä yksi opinkohta on vain poikkeus. Miten sinä lähtisit perustelemaan lapsikastetta juuri hänelle?


Kiitos ja anteeksi  :)


EDIT: Oikoluku suoritettu, kun lyöntivirheistä tuli ihan erillinen pahoitteluviestikin. Marko
« Viimeksi muokattu: 21.10.2011 - klo:19:54 kirjoittanut Nettipappi Marko »

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Tervehdys Anniina!

Pahoittelen, että vastaukseni on hetken aikaa viipynyt. Olen odottanut sopivan rauhallista ja keskittynyttä mielentilaa vieraskielisen saarnan kuuntelemiselle. Varsin helppoa kieltä hän kyllä käyttikin, joten kuvittelen saaneeni puheesta hyvän tolkun.

Odotin toisensävyistä ja uudentyyppistä puhetta esipuheesi jälkeen. Pidin tämän saarnamiehen opetusta varsin perinteisenä aikuiskastetta puoltavana ja lapsikastetta vastustavana puheena. Hyvä ja innostava puhetyyli hänellä kyllä oli, kuten myös paljon raamatunkohtia. Itse koin, että eroa perinteiseen kastekäsitykseen oli laajemminkin kuin vain yhdessä opinkohdassa.

Ennen kuin pureudun hänen tekstiinsä, haluan yhden tarkennuksen sanoa yllä olevista kasteopetuksistani. Olen korostanut niissä tosi vahvasti kasteen ja Pyhän Hengen yhteyttä toisiinsa. Olen siksi esitellyt paljon siihen liittyviä raamatunkohtia. Kenenkään ei pidä kuitenkaan luulla, että haluan erottaa Pyhän Hengen ja uskon toisistaan. Nämä asiat yhdessä muodostavat kolmion, jonka keskinäistä järjestystä ja aikataulua Raamattu ei erottele toisistaan. Paras yhteenveto löytyy Jeesukselta huonolla suomella sanatarkasti käännettynä: "Joka on uskossa ja on kastettu, pelastuu." (Mark. 16:16) En siksi enää toista kasteen ja Pyhän Hengen yhteen liittäviä kohtia uudelleen. Voit tonkia niitä yllä olevista vastauksista. Tässä yksi uskon ja Pyhän Hengen yhdistävä kohta:

     Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä
     lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?
     Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa.
     Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? Turhaanko tämä kaikki on
     tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. Lahjoittaako Jumala teille
     Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudes-
     sanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden,
     että te uskotte kuulemanne evankeliumin?  …  Koska me uskosta
     olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme
     toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. (Gal. 3:2-5, 5:5)


Mutta nyt siihen puheeseen…

Saarnamiehellä on perinteinen lapsikastetta vastustava näkemys. Kaikkein klassisin lähtökohta on se, että Raamatussa kaikki ihmiset kastettiin vasta sitten kun he ensin uskoivat. Tämän lisäksi hän painotti sitä, että kaste on kuin vihkisormus. Se on ihmisen lupaus ja tunnustautuminen toisten ihmisten edessä. Kasteessa ihminen tekee lupauksen, että hän on ylittänyt rajan, jonka taakse hän ei enää palaa.

Lapsikastetta hän vastusti erityisesti siksi, että ihminen itse ei muista tilannetta. Hän julisti rohkeasti, että lapsikaste voi olla merkittävä vanhemmille, mutta ei kastetulle itselleen, koska tämä ei sitä muista. Myös aikuisena tehty kaste pitää uusia, jos ihminen ei kunnolla muista, millaisessa sydämen tilassa hän silloin oli. Jos aikuinen on epävarma siitä, turvautuiko hän Jeesukseen kasteensa hetkellä, kaste on syytä uusia. Jos sen sijaan aikuinen muistaa, että hänellä oli edes heikko usko Jeesukseen, hänen kasteensa on pätevä.

Puhujan mukaan kaste ei vielä saa mitään erityistä aikaan, vaan se antaa hyvän mahdollisuuden kokea anteeksiantamus vahvasti. Kaste on ikään kuin rukous Jumalalle. Kaste itsessään ei ole Pyhän Hengen välittäjä, vaan kasteeseen liittyvä rukous tekee sen. Esimerkiksi hän otti Jeesuksen kasteen, jossa Jeesus vedestä noustuaan rukoili, jolloin Pyhän Hengen nähtiin laskeutuvan hänen päälleen kyyhkysen muodossa. Puhuja koristi myös sitä, kuinka Pietarin saarnassa kasteen ja Pyhän Hengen liittäminen toisiinsa ei tarkoittanut automaatiota, vaan sitä, että kaste antaa mahdollisuuden siihen:

     Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste
     Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin
     anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä
     tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös
     kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän
     Jumalamme, kutsuu." (Ap. t. 2:38-39)


Saarnan sanoman tueksi hän otti Raamatusta myös esimerkit, joissa ristin ryövärille julistettiin uutinen pelastuksesta, vaikka häntä ei voitu kastaa. Lisäksi mainittiin myös ihmisistä, jotka ylistivät Jumalaa, vaikka heitä ei vielä ollut kastettu eivätkä he vielä edes kunnolla tajunneet Jeesuksen merkitystä. Olivat vain kokeneet ihmeellisiä asioita.


Olen saarnamiehen kanssa samaa mieltä siinä, että ainakin Jeesuksen ajan kulttuurissa ja nykyisessä Lähi-Idässä on valtavan suuri merkitys kasteen ottamisella. Silloin ihminen tunnustautuu kuuluvansa kristittyjen joukkoon. Esimerkiksi muslimi saa olla kiinnostunut kristinuskosta, mutta vasta kaste on raja, jonka jälkeen häneen suhtautuminen muuttuu omassa yhteisössä ja perhepiirissä. Vaikka konfirmaatio on meillä samanlainen tunnustautumisen paikka, ei sillä ole samaa tehoa, koska se on tapa. Kaikki tietävät, että harva todella sydämessään tunnustautuu, vaikka huulillaan ja teoillaan sen tunnustaakin konfirmaatiossa. Olisi hienoa, jos todellakin kristityt olisivat ylpeämmin sitä mitä ovat. Toisaalta ihan samanlaista ilmiötä on niiden suhteen, jotka ovat käyneet rippikoulun ja haluavat kasteen. Eivät läheskään kaikki jää näkyvästi elävinä jäseninä kirkkoon.

Tämän saarnamiehen korostuksissa oli itse asiassa harvinaisen paljon sitä elementtiä, että kaste on pätevä vasta, kun ihminen on itse tehnyt tarpeeksi. Lapsikasteen vastustaminen perustuu aina siihen, että ihmisen pitää tehdä yhteistyötä, jotta kaste olisi myös Jumalan puolelta pätevä. Tämä saarnaaja korosti sitä erityisen paljon, koska hänen mukaansa edes aikuiskaste ei ole pätevä, jos ei muista olleensa kunnolla uskossa kasteensa aikana.

Minun ymmärrykseni Raamatusta on toisenlainen. Kaste on yksi armon välineistä. Sen kautta Jumala kumartuu jokaisen ihmisen puoleen yksitellen ja kertoo, että hänen kosmisen suuret pelastustekonsa eivät jääneet historiaan 2000 vuoden taakse. Hän omalta puoleltaan lupautuu niiden takuumieheksi kasteen kautta. Ympärileikkaus oli Jumalan liiton merkki. Se tehtiin vielä nuoremmille lapsille kuin nykyisin lapsina kastettaville. Raamattu vertaa kastetta ja ympärileikkausta toisiinsa:

     Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin
     tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois.
     Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin
     eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen
     kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamatto-
     muutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen
     kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi,  hän kumosi
     meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen
     mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. (Kol. 2:11-14)


Ympärileikkaus on mahdotonta peruuttaa ja mahdotonta suorittaa uudelleen. Ihminen voi omalta puoleltaan hylätä sen tai hylkäämisen jälkeen palata taas liittoon. Jumalan puolelta se on voimassa koko ajan.

On hyvin tärkeä huomioida, kenelle Raamatussa kulloinkin puhutaan. Koska Raamattu puhuu myöhäisimmillään ajasta, jolloin evankeliumi lähti leviämään, ei ollut mahdollisuutta, että siellä puhuttaisiin lapsena kastetuille ihmisille. Kun evankeliumia levitettiin, kyseessä olivat aina kastamattomat ihmiset. Heidät kastettiin aina, kun he halusivat kasteen ottaa vastaan. Samassa yhteydessä puhutaan siitäkin, miten esimerkiksi perheen pään kastamisen yhteydessä kastettiin koko perhekunta.

Toivottavasti tämä runsassanainen vastaukseni edes hieman vastasi kysymykseesi. Suunnilleen näillä ajatuksilla lähtisin saarnamiehelle perustelemaan lapsikasteen oikeutusta. Se, että lähtisinkö käytännössä sitä tekemään, on eri juttu. Yleensä kasteasioissa ihmiset ovat omien näkemystensä poteroissa niin syvällä, että saadaan aikaiseksi vain sota, jos sitä lähdetään tonkimaan. Aikuiskaste on minun näkökulmastani erittäin hyvä asia. Niin kuin tuo saarnamies sanoi: jos et ole kastettu, niin kiireesti kasteelle. Ainoa miinus on, että hänen tapansa vastustaa lapsikastetta vähättelee Jumalan työtä kasteen kautta ja jättää lapset kasteen armosta osattomiksi, kun ihmisen omasta työstä tehdään pätevyyden kriteeri.
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Morjens KokoDino!

Nyt on käynyt tosi hassusti. Sinun kysymyksesi jälkeen oli tullut toinen kysymys, johon olin vastannut - ja aikaisempi kysymys oli jäänyt huomiotta. Se on jo ehtinyt muumioituakin. Anteeksi. Ei ollut tarkoitus. Asia on tietysti aina ajankohtainen.

Onko siis niin, että lapsikaste on teoilla pelastumista? Koska monet uskovat, että Jumala heittää lapsen helvettiin, jos hän ei ota kastetta vastaan. Harmillista kyllä jos näin on, sillä lapsi ei voi itse vaikuttaa tähän tilanteeseen mitenkään.

Mielestäni asia on juuri päinvastoin. Hyvin usein kuulen lapsikastetta vastustavia kastenäkemyksiä, joissa ihmisen teoilla on suurin merkitys. Juuri edellä on vastaus, jossa ruodin kastekäsitystä, jonka mukaan kaste ei ole pätevä, jos ihminen ei itse ole tehnyt tarpeeksi. Kastettavalla ihmisellä pitää sen mukaan olla riittävä muistikuva siitä, että on ollut itse oikeassa uskossa ja on itse halunnut mennä kasteelle. Lapsikaste on kastettavan näkökulmasta enemmän lahjaa kuin mikään koskaan. Lapsi ei tee mitään sen eteen, että hänelle lahjoitetaan kaste.

Jos puolestaan tarkoitat teoilla niitä tekoja, jotka kastaja tekee, niin niitähän kuuluu valtava määrä muutenkin evankeliumin julistamiseen:

     Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran
     nimeä, pelastuu." Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen
     sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta
     eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?
     Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan
     kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!"
     Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja
     sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?"
     Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää
     Kristuksen sana. (Room. 10:13-17)


Evankeliumi sisältää hurjan määrän ihmisten tekoja: Raamatun kääntäjät, Raamattujen painajat, Raamattujen jakajat, evankeliumin julistajat, kirkkojen ja seurakuntien tilojen rakentajat, mainostajat, tilan valmistajat jne. Ne kaikki ovat ihmisten tekoja samalla tavalla kuin se teko, että pappi kastaa lapsen. Mutta julistuksen kohde tai kasteen saaja ottavat ne lahjana vastaan.

Lainaus
Entäs, vastaako lapsi vanhempien virheistä? Jos vanhemmat eivät kasta lastaan ja lapsi kuollessaan joutuisi helvettiin, niin lapsihan vastaa siinä vanhempien tekemistä virheistä?

Hyvin moni kirkkokunta, joka vastustaa lapsikastetta, opettaa, että uskovien ihmisten lapset syntyvät pelastettuina. Joten se tarkoittaa, että ei-uskovien ihmisten lapset vastaavat vanhempiensa virheistä, ja joutuvat helvettiin.

Raamattu opettaa, että ihmisten tehtäväksi on jätetty julistaminen ja kastaminen. Jeesus lähetyskäskyssään sen antoi tehtäväksi. Jotain jumalallista viisautta siinä on, vaikka meidän mielestämme se vastuu tuntuu joskus ihan liian raskaalta kantaa. Mutta Jumala ihan oikeasti on jättänyt omilleen paljon vastuuta. Ei Jeesus muuten olisi sanonut mitään siitäkään, kuinka viettelijöille ja lankeemukseen johdattajille olisi parempi pistää myllynkivi kaulaan ja heittää heidät mereen.

Ristin ryövärin tapaus osoittaa, että Jumala voi itse poiketa säännöistä. Jeesuskin sanoi, että usko ja kaste pelastavat, mutta jos ei usko, joutuu kadotukseen. (Mark. 16:16). Hän ei mainitse mitään siitä, mitä käy kastamattomalle, mutta uskossa olevalle. Sellaista vaihtoehtoa ei ihmisille anneta. Jumala toimii itse varmasti oikeudenmukaisesti niissä tilanteissa.

Lainaus
Ajatellaan, että lapsi joutuisi helvettiin jos häntä ei kasteta, eikä hän kykene uskomaan, niin olisiko Jumala luonut tästä avuttoman silloin, ettei pystyisi itse menemään ja ottamaan kastetta vastaan?

En tiedä, ymmärsinkö pointtisi oikein. Ajattelen, että juuri siksi kasteen lahjan antaminen lapsellekin on niin upea asia. Kun tämä on niin pieni, ettei hän ymmärrä mitään - tai jos hän olisi niin vaikeasti vammainen, ettei aikuisenakaan ymmärrä mitään - niin silti kirkko on täyttänyt sille annetun tehtävän kastaa hänet. Jumalan tehtäväksi jää puhuminen hänen sydämelleen Hänen tavallaan.

Lainaus
Entä miten Jumala tuomitsee lapset? Raamatussa puhutaan täysin selvästi kyllä niiden tuomiosta, jotka ovat tahallaan rikkoneet Jumalaa vastaan, tai eivät ole kuulleet omantuntonsa ääntä.

Raamattu puhuu hyvin selvästi siitä, että kukaan ihminen ei osaa tuomita. Siksi tuomiovalta on annettu Jeesukselle. Jeesuksen oma opetus viimeisestä tuomiosta (Matt. 25) kertoo, kuinka pelastetut ja kadotetut tuomitaan sen mukaan, ovatko he syntyneet lampaiksi vai vuohiksi. Lampailta katsotaan vain heidän hyviä puoliaan, vuohilta heidän laiminlyöntejään ja huonoja puoliaan. Ja tässä uudestisyntymisessä kristillisen kirkon täytyy tehdä oma tehtävänsä:

     Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny
     vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.
     Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt
     Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin
     sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli puhaltaa
     missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
     mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen
     Hengestä syntyneen laita." (Joh. 3:5-8)


Ihminen ei voi määrätä Pyhää Henkeä. Mutta kirkko voi täyttää tehtävänsä vedellä kastamisen suhteen. Jumala hoitaa oman Henkensä asiat niin kuin hyväksi näkee.

Lainaus
Onko siis aivan pienillä lapsilla omatunto?

En tiedä. Voi olla, että joku orastava taju elämän lainalaisuuksista löytyy mutta tuskin mitään varsinaista omatuntoa. Omatunto on asia, joka kasvaa ja kehittyy ihmisen mukana elämänkokemusten ja opetusten myötä. Sillä ei kuitenkaan ole pelastumisen kannalta merkitystä. Raamattu käskee elää hyvällä omallatunnolla ja puhuu kasteestakin hyvän omantunnon liittona, mutta pelastus ei perustu hyvään omaantuntoon vaan Jeesuksen ristinkuolemaan. Usko on Jumalan lahja, ja ihmisen on mahdotonta sanoa, millainen usko voi olla ihmisellä, joka ei pysty sitä kuvailemaan meille tutuilla sanakäänteillä.

Lainaus
Sitten opetetaan, että Pyhä Henki johdattaa ja neuvoo tuntemaan totuuden. Jos Raamatussa on kerran lupaus tästä johdatuksesta ja huolenpidosta, niin miksi nämä lapset eivät yhtä-äkkiä enään tunnekkaan Jumalaa, vaan alkavat elää maailman elämää.

Raamattu on pullollaan kertomuksia siitä, kuinka myös hurskaasti uskovat ihmiset ovat luopuneet Jumalasta. Jopa Salomosta sanotaan, että hän kaiken Jumalan antaman Hengen ja viisauden vaikutuksesta huolimatta luopui vanhoilla päivillä Jumalasta ja alkoi palvoa epäjumalia. Myös opetuksen ja kristillisen kasvun asioissa Jumala on jättänyt ihmiselle hurjasti vastuuta. Uuden testamentin kirjeissä yhä uudelleen muistutetaan seurakuntia pitämään huolta, ettei kukaan kristitty kääntyisi pois Jumalasta - ei lapsi eikä aikuinen. Lankeamisen mahdollisuus on kaiken ikäisillä ihmisillä.

Lainaus
Entäs minne se armo katosi?

Asian voi varmaan nähdä niin monelta kantilta. Minulle lasten kastaminen nimenomaan julistaa Jumalan suurta armoa.
Marko Sagulin