Hei Moottorisaha!
Esittämäsi kysymys on kovin laaja, mutta hyvin mielenkiintoinen. Olen kanssasi (ja lainaamasi Muroman kanssa) vahvasti eri mieltä ja yritän myös vastata tiiviisti. Toivottavasti tämä yhdistelmä ei saa vastaustani kuulostamaan liian tylyltä.
Tässä Urho Muroman teksti liittyen asiaan. Hän nyt oli rovasti joten ei pitäisi kenenkään voida väittää. että on jonkun pilipaliukon tekstiä. Kaikesta muusta mitä olen saanut selville opetuksistaan en kyllä ole samaa mieltä, mutta tämä on hyvin sanottu. Muutenkin aiheesta vielä tulen kirjoittamaan jahka saan aikaiseksi.
Moni muukin rovasti on sanonut asioita, joita ei voi allekirjoittaa. Ei kannata vedota rovastin arvovaltaan kasteasiassa ja samaan hengenvetoon sanoa, ettei itsekään allekirjoita sitä arvovaltaa toisissa kysymyksissä. Miksi kenenkään pitäisi siis olla hänen kanssaan samaa mieltä kastekysymyksessäkään?
Lainaamasi teksti oli suureksi osaksi hyvää parannussaarnaa. Mutta siinä on myös ongelmia. Muroma käyttää Raamattua ja sanoo aivan oikeita asioita. Mutta se, miten hän vähättelee kastetta ja erottaa sen oikeasta uskosta ja parannuksen teosta, on minun ymmärrykseni mukaan Raamatun vastaista.
Eli mitä vastakaneetteja nyt tähän on esittää? Raamattuun pohjautuvia eikä perinteisiin joita ei ole Raamatussa?
Lähden liikkeelle siitä, mitä kysyit tämän ketjun ensimmäisessä viestissäsi:
Itseä kiinnostaisi saada kantasi siihen miksi kirkolle on erinäiset sakramentit niin kovin tärkeitä.
Sakramentit eivät ole syntyneet siten, että kirkko on järjestänyt kokouksen jossa teemana on: "Mitäs kivoja riittejä me keksittäisiin, kun olisi kiva tehdä jotain mystisiä juttuja?" Jeesus itse määräsi ne. Viimeistä kertaa (maanpäällisessä ruumiissaan) opetuslastensa kanssa ollessaan Jeesus määräsi ehtoollisen. Viimeistä kertaa opetuslasten kanssa (ylösnousemusruumiissaan) ollessaan Jeesus asetti kasteen. Nämä eivät voi olla ihan pieniä asioita. Jumala syntyi ihmiseksi ja eli vähintäänkin vaikuttavan elämän ja kärsi suunnattoman tärkeän uhrikuoleman. Jeesus tuli ja ilmoitti kirkkaasti Jumalan tahdon koko ihmiskunnan pelastamiseksi. Olivatko kaste ja ehtoollinen siis vain loppukevennyksiä raskaan työsaran päätteeksi? Enpä usko. Ne ovat jotain, missä tiivistyy koko Hänen toimintansa sanoma. Kirkko - ja erityisesti luterilainen kirkko, jossa on vain kaksi sakramenttia - on tutkinut Raamattua ja huomannut, että nämä kaksi toimitusta ovat jotain hyvin tärkeää, kun Jeesus käski ne aivan lopuksi, jotta ne jäisivät opetuslapsille päällimmäiseksi mieleen. Koska Jeesus on pitänyt kastetta ja ehtoollista noin tärkeinä, kirkkokin on antanut niille erityisen nimen: sakramentti - pyhä toimitus.
Miksi sakramentit ovat sitten olleet Jeesukselle niin tärkeitä? Aikaisemmin olen kirjoittanut kasteesta perusteellisesti
tässä linkissä olevassa liitetiedostossa. Poimin sieltä nyt tärkeimpiä asioita ja kirjoittelen jotain lisää.
Raamatussa on sanottu ainakin viisi asiaa, jotka pelastavat ihmisen:
Armosta JUMALA on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole
lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin,
jottei kukaan voisi ylpeillä. (Ef. 2:8-9)
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin HÄN [Jeesus]. Mitään muuta nimeä, joka
meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. (Ap. t. 4:12)
Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen ARMO. (Ap. t. 15:11)
USKOSI on pelastanut sinut. (Luuk. 7:50)
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt KASTE. (1. Piet. 3:21)Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ihmisellä on viisi erillaista vaihtoehtoa pelastua. Nämä kaikki liittyvät toisiinsa. Mitään ei saa jättää pois, eikä mitään saa vähätellä.
Oletko koskaan kuullut kenenkään sanovan: "Ei Jumala pelasta, vaan usko pelastaa"? Kukaan ei myöskään sano: "Ei Jeesusta tai armoa tarvita pelastumiseen. Pelastumiseen tarvitaan uskoa." Näin ei sanota siksi, että Jeesus, Jumala ja armo ovat meidän uskomme kohteita. Niin on kastekin, mutta tosi monesti kuulen ihmisten sanovan: "Kaste on vain sellainen teko. Ei se pelasta. Usko pelastaa." Sellainen lausahdus vain osoittaa, että ihminen ei tiedä, mistä kasteessa on kyse. Tuolla tavoin sanovan ihmisen pitäisi loogisuuden nimissä kapinoida sitäkin vastaan, että Raamattu opettaa myös Jumalan, armon ja Jeesuksen pelastavan.
Kirkko ei opeta, että Jumala vie ihmiset väkisin taivaaseen. Kirkko ei opeta, että armo vie ihmiset väkisin taivaaseen. Kirkko ei opeta, että Jeesus vie ihmiset väkisin taivaaseen. Miksi sitten luullaan, että kirkko opettaa, että kaste vie ihmiset väkisin taivaaseen? Kaste kuuluu yhteen kokonaisuuteen, joka otetaan vastaan uskolla. Mitään näistä viidestä asiasta ei saa jättää pois ja opettaa, että pelastus on mahdollinen ilmankin.
Ilman Jumalaa ei voi pelastua. Ilman Jeesusta ei voi pelastua. Ilman armoa ei voi pelastua. Ilman uskoa ei voi pelastua. Mutta miksi "tosi uskovat" haluavat korostaa uskoa niin paljon, että kasteen voi jättää tästä kokonaisuudesta pois? Eikö Jeesuksen käskyllä sittenkään ole väliä?
Usein tällaiseen käyttäytymiseen vedotaan juuri tuolla Muromankin käyttämällä lausahduksella: Kaste ei pelasta ex opere operato ("tehtynä tekona"). Sanotaan, että kaste ei saa olla pelastava asia, koska siinä on ihminen välikappaleena. Mutta niinhän on uskossakin:
Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."
Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he
voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei
kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan
kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" (Room. 10:13-15)Ihminen on välikappaleen myös uskossa. Jumala on alentunut aivan käsittämättömän alas siinä, että hän on antanut pelastussanoman syntisten ihmisten eteenpäinviemiseksi. Siihen sanomaan kuuluu julistus JUMALASTA, ARMOSTA, JEESUKSESTA, USKOSTA ja KASTEESTA. Vaikka ihminen on välikappale, Jumala on silti se, joka tekee ja toimii. Muutenhan voidaan sanoa, että Marko Sagulin käy pelastamassa ihmisen, kun hän vierailee kastekodissa. Ei. Kasteessa Jumala toimii. Samoin Jumala toimii silloin, kun ihminen kuulee Sanaa ja alkaa uskoa, vaikka ihminen olisi Sanan julistajana.
Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu valtavia asioita:
1. Jumala loi maailmankaikkeuden ja antoi ihmiselle elämän.
2. Syntiin langenneelle ihmiskunnalle Jumala antoi elämänohjeita ja toistuvasti lupauksia tulevasta Messiaasta.
3. Lopulta Jeesus syntyi ihmiseksi ja kuoli koko maailman puolesta ristillä.
Tämä viimeisin asia tapahtui 3500 km päässä 2000 vuotta sitten. Mitä se minua liikuttaa? Millä minä pääsen osalliseksi tuosta Jumalan pelastavien tekojen sarjasta? Uskollako? Tarkalleen ottaen ei. Usko ei kuro 3500 km välimatkaa ja 2000 vuoden aikaeroa kiinni. Vain Jumala voi sen tehdä. Ja hän käyttää tähän kastetta. Jumala ei lopettanut pelastustekojaan Jeesuksen astuessa taivaaseen. Siinä hetkessä Jeesus kertoi, miten nämä Jumalan teot jatkuvat maailmassa hänen jälkeensäkin. Kasteessa Jumala henkilökohtaisesti kumartuu ihmisen puoleen ja sanoo: "Juuri sinunkin puolestasi nämä kaikki suuret pelastusteot on tehty." Tämä sanotaan hienosti esim. Roomalaiskirjeen kasteopetuksessa. Poimin siitä pari jaetta:
Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on
kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan
ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta
elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.
Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan,
me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. (Room. 6:3-5)Koska minut on kastettu, minulla on jotain, mihin uskoa. Se ei tarkoita sitä, että Jumala vie minut väkisin taivaaseen, vaikka eläisin miten vain. Totta kai ihminen voi hylätä kasteen lahjan. Ihminen voi hylätä Jumalan. Ihminen voi hylätä Jeesuksen. Ihminen voi hylätä armon. Ihminen voi hylätä uskon. Ja samalla tavalla ihminen voi hylätä kasteen. Mutta Raamatun valossa minä en ainakaan ikinä uskalla julistaa, että kyllä ilman kastettakin voi kuvitella kuuluvansa Jumalan pelastustekojen sarjaan. Ihminen kuuluu kastaa. Ja kaste edellyttää uskoa.
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:16)Ihminen liimataan Jumalan pelastustekoon kasteella ja sen ansiosta ihmisellä on ilo ja vapaus uskoa Jeesukseen. Joka haluaa uskoa Jeesukseen ilman kastetta, luottaa siihen, että hän itse on sen verran hyvä, että voi omalla uskollaan liittää itsensä kiinni Kristukseen. Se alkaa kuulostaa siltä, että ihminen voisi itse pelastaa itsensä. Kaste korostaa sitä, miten Jumala on subjekti ja tekee itse kaiken valmiiksi. Siksi Raamatussa korostetaan, että uskoon kuuluu kaste.
Muroman parannussaarna on hyvä parannussaarna. Mutta siitä tulisi erinomainen, jos hän ei halveksisi kastetta. Kaste kuuluu myös parannukseen. Ihmisen kuuluu tehdä parannus, ottaa kaste Jeesuksen nimeen ja uskoa Jeesukseen.
Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat
Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?"
Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen
nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän
Hengen. (Ap. t. 2:37-38)Jos ihminen on jo kastettu, parannus on palaamista kasteessa tehtyyn liittoon, koska Jumala ei koskaan hylkää tätä liittoa. Silloin ihmisen kuuluu tehdä parannus ja uskoa. Kurjaa, että Jumalan suurta tekoa vähätellään aivan tarpeettomasti. Parannuksen ja uskon arvo ei suurene sillä, että vähätellään kastetta. Niiden arvo pikemminkin laskee, koska kaste kuuluu uskoon.
Lopuksi vielä yhteenveto viidestä pelastavasta asiasta:
JUMALA lähetti poikansa JEESUKSEN maailmaan kuolemaan ihmisten puolesta. Tämän hän teki puhtaasta ARMOSTA ihmisiä kohtaan. Ihminen pääsee KASTEEN kautta osalliseksi tästä pelastusteosta, jonka saa turvallisin mielin ottaa USKOSSA vastaan.
Enpä uskaltaisi väheksyä yhtään osa-aluetta. Eikä mielestäni kyse ole siitä, että julistettaisiin innolla, että kaikki pääsevät taivaaseen.