Istuskelin eilen kuuntelemassa Antti Laaton luentosarjaa "VT haltuun yhdessä päivässä". Mielenkiintoinen oli kokonaisuudessaan, mutta yksi jae jysähti tajuntaani ja vaikutti ajatteluuni tosi paljon. Olen lukenut sen elämäni varrella erittäin monta kertaa, ja muistan jotenkin reagoineenikin siihen, mutten loppujen lopuksi ole tajunnut, mitä kaikkea se merkitsee. Tämä yksittäinen jae liittyy luomiseen, joten oivallukseni sopii tämän ketjun jatkoksi täydentämään edellisiä vastauksiani.
Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin,
ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt.
(1. Moos. 2:8 )
Samalla tavalla kuin opetetaan "Raamatullisena totuutena", että hyvän ja pahan tiedon puu oli omena ja itämaan tietäjiä oli kolme, myös aina opetetaan, että maailma oli alunperin paratiisi. Mutta mitään näistä asioista Raamattu ei sano. (Jouduin editoimaan tämän ketjun ensimmäistä vastaustani, kun itsekin olin tämän viimeisen kohdan mukaisesti sinne kirjoittanut.)
Raamatussa kerrotaan, että Jumala loi erilaisia asioita. Hän katseli kaikkea luomaansa, ja totesi, että se on hyvää. Vaikka kaikki oli hyvää, se ei ollut sama asia kuin paratiisi. (Ja ihan hyvä niin, koska sitä suuremmalla syyllä on lupa uskoa Raamatun sana siitä, että edelleen kaikki, mitä Jumala on luonut, on hyvää.) Jumala loi ensin kasvit, puut, eläimet ja ihmisen. Ja kun kaikki oli valmista, vasta sen jälkeen hän istutti Edenin puutarhan, jonne hän asetti ihmisen, jonka oli jo aikaisemmin luonut. Kuluiko tässä välissä aikaa päiviä, viikkoja vai vuosia, sitä ei voida sanoa.
Huomionarvoista toki on, että 1. Mooseksen kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa on kaksi luomiskertomusta, joissa on eri näkökulma. Ensimmäinen on meille tutumpi, jossa luominen etenee päivien mukaan tietyssä järjestyksessä. Toisessa luvussa on ensimmäiseen verrattuna vertauskuvallisempi kertomus, koska se alkaa ihmisen luomisesta ja sen jälkeen puhutaan kaikesta muusta. Edenistä puhutaan vain siinä jälkimmäisessä luomiskertomuksessa, joka alkaa ihmisestä. Joka tapauksessa Eden esitellään erillisenä paikkana. Koko luomakuntaa ei missään vaiheessa kuvata paratiisiksi.
Sen lisäksi, että koko luomakunta ei ollut paratiisi, Raamatun valossa ei voida edes väittää, että ihminen luotiin kuolemattomaksi. Käytännössä tilanne toki oli lähellä sitä, kun Jumala teki aivan erityisen paratiisin, jossa oli muun muassa elämän puu. Paratiisissa Jumalan yhteydessä ja elämän puun äärellä ihmiselle tarjottiin mahdollisuutta elää ikuisesti. Mutta ihminen ei käyttänyt tätä mahdollisuutta, vaan lankesi syntiin ja joutui ulos paratiisista.
Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää
sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta
hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!" Niin Herra Jumala ajoi
ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään
maata, josta hänet oli tehty. Hän karkotti ihmisen ja asetti
Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan
miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä. (1. Moos. 3:22-24)
Tämä oivallus selvensi minulle myös luomiskertomuksen ja tieteellisen maailmankuvan välejä. Edelleenkään tämä oivallus ei muuta sitä, että esimerkiksi ihmisen ainutlaatuisuus ja Jumalan ihmiseen asettama henki erottavat ihmiset eläinkunnasta. Kehitysoppi ei siinä mielessä ole täysin istutettavissa luomiskertomukseen. Mutta esimerkiksi rippikoulussa saa usein vastailla kysymyksiin dinosauruksista. Ja olen raapinut päätäni puhki, mihin kohtaan ne luomiskertomuksessa istuvat, olivatko ne jotain paratiisin kasvissyöjiä vai mitä. Ja kuinka kuolevaisuutta on voinut olla luomakunnassa, jos kaikki luomakunta on ollut aluksi paratiisia?
Tuo yksittäinen jae auttoi tajuamaan uuden näkökulman. Selvänä olen pitänyt sitä, ettei Jumalan luomisprosessin kestoa voida tarkasti tietää. Sen ovat tienneet jo luomiskertomuksen kirjoittaneet ihmisetkin, koska vasta neljäntenä luomisen päivänä kerrotaan, että Jumala loi auringon, kuun ja tähdet osoittamaan aikoja ja merkkejä. Kolmen ensimmäisen päivän pituuden ei siis ole mikään pakko edes äärimmäisen tiukan tulkintalinjan mukaan olla nykyisten päivien mittaisia. Mutta ajatus paratiisin paikallisuudesta ja ehkä muuhun luomakuntaan nähden myöhäisemmästä synnystä ovat mielenkiintoisia. Luomisprosessin vaiheisiin ovat aivan hyvin voineet kuulua tieteen tuntemat aikakaudet. Ja sinne voivat sijoittua myös sellaiset eläimet ja eliöt, joita paleontologia mielenkiinnolla tutkii.
Tämä oivallus on minulle sen verran uusi, että ehkä se hioutuu vielä melkoisesti ajan saatossa. Mutta jotain ratkaisevaa se silti muutti siitä, mitä Raamattu sanoo ja ei sano.
