Kirjoittaja Aihe: Abortti  (Luettu 17011 kertaa)

Jukka^^

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 195
    • Profiili
Siis, tää asia koskee itseäni niin hullusti ja siks mä tästä oonki huolissani. No ei. Juteltiimpa vaan erään immeisen kanssa abortista, ja tultiin monissa asioissa erilaisiin mielipide-eroihin, joihin haluaisin itse nettipastorin, saati muun foorumoijan näkemystä.

Eli siis..
Ystäväni tukee aborttia näissä tapauksissa:
 A) Teini-raskaus
 B) Raiskauksen uhriksi tulemisen takia.
 C) Äidin oman turvallisuuden uhka. Esim. mahdollisuus menettää oma henki.

Hänen mielestään on parempi jättää tekemättä yksi elämä, kuin tuhota kaksi elämää. Itse sanoin näkemykseni esim. adoptiosta, mutta hän kieltäytyi. Ja tästä voiskin jatkaa, että mitä mieltä ootte adoptiosta. Toinen missä asiassa tuli eriäviä mielipiteitä oli se, että milloin sikiö on saanut ns. elämän hengen .. Onko kellään syvempää tietoa, vai onko kaikki ns. arvailujen varassa?

Kiittää.
« Viimeksi muokattu: 03.08.2006 - klo:17:38 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Saarn. 3:11 "Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua."

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 152
    • Profiili

Morjens Jukka!

Ei mikään helppo ja kevyt aihe tämä sinun kysymyksesi. Vaikeutta lisää monesti se, että aborttia omakohtaisesti (ei koske siis sinua) miettivä ei joudu miettimään vain teoreettisia kysymyksiä, vaan hänellä on paljon paljon muita tunteita ja kokemuksia, joiden kanssa hänen on selvittävä. Minun vastaukseni ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole sielunhoidollinen kannanotto, vaan vastaus kysymyksiisi. Kommentoin jokaista esittämääsi kolmea kohtaa erikseen.


A) Teiniraskaus

En tue aborttia tässä tapauksessa yhtään. Abortti on silloin ”jälkiehkäisyä”, jolla halutaan varmistaa, että sukupuoliyhteyttä saa harrastaa ilman vastuuta. Jokainen abortin läpi käynyt kyllä tietää, että kevytkenkäisesti sitä ei tehdä ja abortti ei heistä tunnu todellakaan miltään pikkujutulta. Mutta jos minä kirkon työntekijänä hyväksyisin abortin teiniraskauksien tapauksessa, niin silloin minä en pelkästään hyväksyisi yhden elämän menettämistä, vaan opettaisin myös, että Raamatun vastaiset esiaviolliset suhteet ovat OK. Ja kun ne eivät ole. Raskaus on vain yksi monista asioista, jotka tuovat vastuun näkökulman seksiin. Eikä todellista vastuunkantamista ole olemassa ainakaan ennen kuin ollaan sitouduttu toisiinsa avioliitolla.


B) Raiskauksesta aiheutunut raskaus

Raiskaus on hirveimpiä asioita, mitä ihmiselle voidaan tehdä. Ja jos siitä seuraa raskaus, on tilanne käsittämättömän vaikea. Oman yksityisyyden ja ruumiin loukkaaminen, häpeä, kipu, mahdolliset syyllisyyden tunteet, nykyisen tai tulevan puolison ristiriitaiset tunteet ja monet muut lukemattomat asiat pyörivät mielessä. Ja sen päälle pitäisi vielä osata miettiä, mitä tehdä ei toivotun lapsen suhteen.

Kirkon historiassa on väännetty kättä kovasti siitä, milloin ihmisen elämä alkaa. Jotkut koulukunnat ovat sitä mieltä, että elämä alkaa hedelmöittymisestä, joidenkin mielestä syntymästä. (Joidenkin mielestä elämä alkaa, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun pääsee eläkkeelle...) Tarkkoja rajoja ei kukaan osaa sanoa. Mutta mielestäni Raamattu kuitenkin opettaa, että elämä alkaa jo ennen ihmisen syntymää, äidin kohdussa. Viimeksi tänään luin kastetilaisuudessa seuraavan Psalmin kohdan:

     Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.
     Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
     minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin
     syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi
     näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin
     elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. (Ps. 139:13-16)


Samoin Psalmissa 51 Daavid kirjoittaa, kuinka hän oli syntinen jo syntyessään ja syntisenä hän sikisi äitinsä kohtuun. Onhan se selvä, että 7 kuukauden ikäinen keskonen on valmis ihminen. Mihin siis raja vedetään? En osaa sanoa. Ainakin yhden aborttivideon olen nähnyt, jossa lapsi näytti reagoivan (ikään kuin säikkyvän ja "väistelevän") lääkärin aborttityökaluun.

Siksi minä kannatan lähes poikkeuksetta (ks. kohta 3) sitä vaihtoehtoa, että lapsen elämää ei keskeytetä edes ei toivotuissa tapauksissa. Minä pidän adoptiota hyvänä vaihtoehtona. Lapsen kannalta se on aina parempi kuin se, että hänen elämänsä keskeytetään ennen aikojaan. En ole varma, mutta minulle on väitetty, että Suomessa on enemmän niitä ihmisiä, jotka haluavat adoptiolapsen, kuin niitä, jotka haluavat antaa lapsen adoptoitavaksi. Siksi raiskauksen uhrina raskaaksi tulleellekin voisi olla helpompi vaihtoehto antaa lapsi adoptoitavaksi, kuin että kaikkien muiden kipujensa lisäksi tulisi mietittäväksi kysymys siitä, riistikö hän elämän lapseltaan. Jos asiaa hengellistää, niin kyllähän Jumalan ihme on se, että ihminen saa elämän. Sitä ei kannattaisi ottaa ihmisen päätöksellä pois. Sitä vastoin adoptio ei ole väärä vaihtoehto, jos se tehdään nimenomaan lapsen parasta ajatellen esim. juuri raiskauksessa alkaneen raskauden vuoksi, jolloin äidillä ei ole ehkä mitään mahdollisuutta toimia kasvattajana.


C) Äidin oman turvallisuuden takia

Käsitykseni on, että esimerkiksi katolinen kirkko, joka kaikissa muissa tapauksissa hyvin selvästi kieltää abortin, hyväksyy sen tilanteessa, jossa valittavana on äidin tai lapsen henki. Itse pidän tätä ”hyvänä” mallina (eli siis pienimpänä pahana). Jos raskauden tai nähtävissä olevien synnytyksen ongelmien vuoksi äidin henki on vaakalaudalla, niin on pienempi paha valita lapsen hengen menettäminen. Ei liene itsestään selvää, että lapsi muutenkaan pääsisi elämän alkuun noin riskialttiissa tilanteessa.



Toivottavasti tästä oli jotain apua kysymyksiisi. Yritin olla lyhytsanainen, joten ymmärrän, jos tarkennettavaa jäi.
Marko Sagulin

Anunen

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 166
    • Profiili
Mä haluaisin tarkennusta ihan siitä että mitä mieltä Raamattu on abortista? onko se missään tapauksessa hyväksyttyä? entä muut kirkot? (etiikan esitelmää varten kyselen). jos jollain vain on jotain tietoa, niin oisin kiitollinen.
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 1.Joh. 4:7

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 152
    • Profiili
Terve taas!

Heittelen näitä sinun aiheitasi palstalta toiselle. Toivottavasti pysyt perässä ...  :D Esitit kysymyksen laajemmalle joukolle, niin ajattelin, että pohdintapalsta olisi silloin hyvä alue sellaiselle keskustelulle. Mutta kannan itse myös korteni kekoon.

Abortti on aihe, josta Raamattu ei suoraan puhu mitään. En ainakaan muista, että raskauden keskeyttämisestä olisi jotain mainintoja. Ja jos jostain asiasta ei suoraan puhuta, on oltava varovainen, kun aletaan käsitellä aihetta läheltä liippaavan aineiston valossa. Liian usein törmään "Raamatun hengellä" perusteltuihin väitteisiin. Lainaan seuraavassa kuuluisaa norjalaista pappia, filosofian tohtoria ja kirjailijaa, Olav Valen-Sendstadia:

Jeesushan sanoo: "Minun sanani ovat henki ja ovat elämä" (Joh. 6:63). Hän ei halua tietää mistään "hengestä", joka on enemmän kuin se, mikä sanotaan selvin, hengellisin sanoin. Ellei voi vedota Jeesuksen ja apostolien yksinkertaisiin sanoihin, ei saa vedota heidän "henkeensäkään". Sellainen "henkeen" vetoaminen selvien sanojen ohitse osoittaa vain, että tällaisen ihmisen tahto on paatunut ja hän haluaa panna omat mielipiteensä Raamattuun.

Olen siis riskialttiilla alueella, koska minulla ei siis ole osoitettavana jotain Raamatun kohtaa, joka selvästi sanoo jotain raskauden keskeytyksestä. Näen kuitenkin kahden asian yhdessä puhuvan tästä teemasta:

1. Raamattu puhuu jo äidin kohdussa olevasta ihmisestä niin kuin "oikeasta" ihmisestä.

     Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut
     punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä
     ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni
     näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta
     ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
     sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
     olivat kaikki päiväni jo luodut. (Ps. 139:13-16)


Raamattu sanoo, että Jumala punoo ihmisen äidin kohdussa. Hän on aloittanut työnsä ihmisen valmiiksi tekemisessä. Olisi vähän hassua todeta Jumalalle: "Koska et ole vielä saanut työtäsi synnytyskuntoon, niin työsi on lupa keskeyttää."

2. Yksityisellä ihmisellä ei ole oikeutta päättää, keskeytetäänkö toisen ihmisen elämä.

     Älä tapa. (2. Moos. 20:13)

Raamatussa on kohtia, joissa Jumala käskee lähtemään sotaan tai langettamaan kuolemantuomion. Lisäksi Raamattu antaa esivallalle oikeuden "kantaa miekkaa". Yksityisellä ihmisellä ei kuitenkaan ole tätä oikeutta. Näen sen koskevan myös aborttia.

Näiden näkökulmien lisäksi vähän väliä Raamatussa puhutaan siitä, miten lapsettomuus on ollut suuri suru ihmisille. Joissain tapauksissa se nähtiin selvästi Jumalan rangaistuksena (esim. 2. Sam. 6:16-23). Lasten runsaus on sitä vastoin ollut suuri Jumalan siunaus:

     Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa.
     Kuin nuolet soturin kädessä ovat nuorena saadut lapset.
     Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä!
     Hän ei jää tappiolle, kun hän kaupunginportissa käräjöi
     vihamiestensä kanssa. (Ps. 127:3-5)


Minun mielestäni Raamatussa ei juurikaan käsitellä aborttia siksi, että se ei ole teknisesti ollut silloin turvallisesti mahdollinen. Ja toiseksi siksi, että esiaviolliset suhteet eivät olleet julkisesti hyväksyttyjä ja ei-toivottuja raskauksia ei tullut varmasti samassa määrin kuin nykyään. Kolmanneksi lapsi oli erittäin toivottu asia, joskus jopa naimattomille (1. Moos. 19:31-38). Toimenpide, jota ei ollut olemassa (ehkä joitain satunnaisia puoskareita lukuunottamatta), ei antanut syytä aiheen käsittelyyn. Ja minun mielestäni ei olekaan mitään syytä erottaa syntymättömän ja syntyneen ihmisen arvoa toisistaan, niin kuin syntymättömän lapsen surmaaminen olisi jotenkin vähemmän elämän riistämistä. Oma keskustelunsa saataisiin toki siitä, miten pitää toimia tilanteissa, joissa ei ole olemassa hyvää vaihtoehtoa, vaan pitää valita kahdesta pahasta. Mutta en aloita sitä nyt...

Minulla ei tähän hätään irronnut tuon järeämpiä raamattuperusteluja, ja muiden kirkkojen kannanotoista en juuri tiedäkään.
« Viimeksi muokattu: 15.04.2012 - klo:16:54 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Mirkku

  • Vieras
Siksi raiskauksen uhrina raskaaksi tulleellekin voisi olla helpompi vaihtoehto antaa lapsi adoptoitavaksi, kuin että kaikkien muiden kipujensa lisäksi tulisi mietittäväksi kysymys siitä, riistikö hän elämän lapseltaan. Jos asiaa hengellistää, niin kyllähän Jumalan ihme on se, että ihminen saa elämän. Sitä ei kannattaisi ottaa ihmisen päätöksellä pois. Sitä vastoin adoptio ei ole väärä vaihtoehto, jos se tehdään nimenomaan lapsen parasta ajatellen esim. juuri raiskauksessa alkaneen raskauden vuoksi, jolloin äidillä ei ole ehkä mitään mahdollisuutta toimia kasvattajana.
Minusta olet totaalisen väärässä tässä asiassa, anteeksi vain. Lapsi ei ehkä välttämättä kärsi siitä,
että hänet on saatettu alulle raiskauksessa, mutta lapsi tulee varmasti vanhempana käsittelemään alkulähdettään ja syyllistämään itseään syntymästään. Koska kukapa tervejärkinen ihminen haluaisi aiheuttaa äidilleen henkistä kärsimystä ja kipua?
Ja jo yksistään se, että äiti joutuu synnyttämään raiskauksessa alulle tuodun lapsen on hirveä tragedia,
jota ei voida velvoittaa kenenkään tekemään. Minun Jumalani on inhimmillinen, mutta onko sinun?...
Nim. raiskauksen kokenut

orpo

  • Vieras
Lainaus
Siksi raiskauksen uhrina raskaaksi tulleellekin voisi olla helpompi vaihtoehto antaa lapsi adoptoitavaksi, kuin että kaikkien muiden kipujensa lisäksi tulisi mietittäväksi kysymys siitä, riistikö hän elämän lapseltaan. Jos asiaa hengellistää, niin kyllähän Jumalan ihme on se, että ihminen saa elämän. Sitä ei kannattaisi ottaa ihmisen päätöksellä pois. Sitä vastoin adoptio ei ole väärä vaihtoehto, jos se tehdään nimenomaan lapsen parasta ajatellen esim. juuri raiskauksessa alkaneen raskauden vuoksi, jolloin äidillä ei ole ehkä mitään mahdollisuutta toimia kasvattajana.

Olen tuossa Markon kanssa samaa mieltä.Itse olisin halunnut  pitää lapsen, jota alioin odottamaan raiskauksen yhteydessä, mutta ei minulta kukaan mitään kysynyt. Abortti tehtiin ilman minun lupaani ja suostumustani.

EDIT: Lainaus korostettu. Marko
« Viimeksi muokattu: 15.04.2012 - klo:16:41 kirjoittanut Nettipappi Marko »

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 152
    • Profiili
Viestiketjua editoidessani huomasin, että nimimerkkien Mirkku ja Orpo viestejä en ole itse aikoinani kommentoinut. Varsinaisia kysymyksiähän viestit eivät sisällä, joten enkä ehkä aikoinaan ole mitään lisäämisen tarvetta kokenutkaan. Nyt viestit lukiessani ajattelin lyhyen kommentin sanoa.

Abortti ja erityisesti raiskauksesta seuranneen raskauden keskeytys ovat tunne-elämän suhteen jotain käsittämättömän suurta myllerrystä. Sitä ei voi tajuta koskaan kukaan muu kuin sellaisen kokenut ihminen. Nämä kaksi vastakkaista mielipidettä kertovat minulle siitä, että mitä tahansa uhri valitseekaan parhaan ymmärryksensäkin mukaan, on tuska silti niin suuri, että jäljelle jää aina kysymys, olisiko tuska hieman pienempi, jos olisi valinnut sen toisen vaihtoehdon.

lapsi tulee varmasti vanhempana käsittelemään alkulähdettään ja syyllistämään itseään syntymästään. Koska kukapa tervejärkinen ihminen haluaisi aiheuttaa äidilleen henkistä kärsimystä ja kipua?

Tästä minulla on hyvin vahva mielipide. Lapsi ei koskaan voi itse vaikuttaa syntymäänsä. Lapselle tehdään kauheaa vääryyttä, jos hänen annetaan edes hetken pyöritellä mielessään sitä, että hänen syntymänsä ja siitä seuranneet äidin vaikeat ajatukset ovat jotenkin hänen itsensä syy. Sellaiset ajatukset tulee karsia lapsen mielestä järkähtämättömän määrätietoisesti. Miten suuren trauman äiti onkaan joutunut käymään läpi, pitää silti pystyä tekemään ero sen välillä, että lapsi on ainutlaatuinen elämän ihme, mutta pahanolon aiheuttaja on vain ja ainoastaan raiskauksen tehnyt rikollinen.
Marko Sagulin

epävarma

  • Vieras
Hei! voisitko kertoa mitä tarkoitetaan eettisellä ydinongelmalla? luin tota aborttikeskustelua ja yritin etsiä sieltä eettistä ydinongelmaa mutten itse löytänyt...  voisitko siis hieman valaista tätä abortin ydinongelmaa?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 152
    • Profiili
Hei epävarma!

Eettinen ydinongelma on ennen kaikkea etiikan esitelmien termistöä - eli sillä tarkoitetaan kunkin esitelmän aiheen keskeisintä kysymyksenasettelua. Kirjoittelen näitä vastauksiani Raamatun ohjeita ja kristinoppia silmällä pitäen, joten siksi en vastaa ihan valmiiden esitelmien muodossa. Aborttia koskien ydinongelma voidaan määritellä hyvin monella eri kysymyksellä. Lähtökohtaisesti varmaan ensimmäiseksi on vastattava pariin kysymykseen:

1. Kumpi on suurempi arvo: naisen itsemääräämisoikeus vartalostaan vai kohdussa olevan lapsen elämä?
2. Onko kohdussa oleva sikiö yhtä arvokas kuin syntynyt lapsi?

Lisäksi kristinuskon alueella tulee mukaan kysymys:

3. Mitä Raamattu sanoo? Mikä on Jumalan tahto?

Kun näihin kysymyksiin on vastattu, saadaan erilaisten elämäntilanteiden ja tapauskertomusten yhdistelmänä valtava vyyhti lisäkysymyksiä, joiden perusongelma on:

4. Voiko abortti olla tilanteesta riippuen a) välttämätön, b) oikeutettu tai c) väärin?

Nämä lienevät eettisesti kaikkein suurimpia kysymyksiä. Aika paljon olen niihin edellisissä viesteissä vastannut.

Abortin läpi käyneet ihmiset sen sijaan eivät pyörittele eettisiä teorioita mielessään. Heillä on keskimäärin paljon kipeämpiä ja syvempiä kysymyksiä tunne-elämän puolella. Ne ovat todellisuudessa abortin ydinongelmat ja todelliset kysymykset, mutta niihin ei ole olemassa teoreettisia vastauksia. Niissä tarvitsee kohdata ihminen.
Marko Sagulin

Anniina

  • Vieras
Moi, nostan tätä vanhaa ketjua, koska kysyisin sinulta yhtä asiaa. Lainaan ensin tekstiäsi tuosta ylempää:

Onhan se selvä, että 7 kuukauden ikäinen keskonen on valmis ihminen. Mihin siis raja vedetään? En osaa sanoa. Ainakin yhden aborttivideon olen nähnyt, jossa lapsi näytti reagoivan (ikään kuin säikkyvän ja "väistelevän") lääkärin aborttityökaluun.

Nykyiselläni vastustan itsekin aborttia, joten tällä seuraavalla en yritä puolustella itse asiaa. Mutta vastustan sitäkin, että aborttia (tai mitä tahansa muutakaan asiaa) tuodaan esiin väärillä mielikuvilla. Minullekin on tullut esiin näitä "kauhuvideoita" ja valokuvia, joissa lasta ns. revitään pois kohdusta. Kyse on niissä kuitenkin yleensä melko myöhäisen vaiheen aborteista, ei mistään seitsenkuisista. Suomessa tehdään suurin osa aborteista lääkkeellisesti, siis aiheuttamalla hormonaalinen keskenmeno. Ne kauhuvideot on otettu kaavinnasta, jossa oikeasti mennään välineiden kanssa kohtuun. Kaavintaa yritetään välttää, koska siinä on isompi tulehdusriski kuin jos kohtu vain hormonien seurauksena vuotaa tyhjäksi.

Koska naiset nykyään osaavat tehdä raskaustestejä ajoissa, iso osa aborteista tehdään ennen 12. raskausviikkoa, jolloin sikiö on noin 3 sentin pituinen. Vaikka tässäkin vaiheessa jouduttaisiin tekemään kaavinta (hormonikeskeytys ei toimi aina), siitä ei saisi mitään paloiteltu sikiö -kauhuvideoita. Sikiö on niin pieni, että kyllä se sieltä tulee vähän vähemmälläkin.

Mutta siis se, mitä halusin kritisoida on tämä. Jotkut kristityt (en tarkoita sinua, huom) haluavat ajaa hyvää asiaa vaikka sitten valheellisin tai ainakin liioitelluin keinoin. On siis hyvän asian nimissä sallittua väittää, että kaikki abortit ovat kauheita sikiönpaloittelutapahtumia, tai että sikiö surmataan iskemällä sen vartaloon kipua aiheuttava tapporuiske, kuten eräässä vastikään näkemässäni kirjoituksessa kristillisellä palstalla satuin näkemään. Minusta hyvältäkin asialta vie pohjan pois, jos perustelut ja argumentit ovat virheellisiä. Jos suurin osa Suomen aborteista tehdään lääkkeellisesti ennen 12. viikkoa, kun sikiö on hyvin pieni, niin ei kannata pelotella ihmisiä kauhuvideoilla ja kuvauksilla lapsen repimisestä ja paloittelusta sun muusta, koska ne eivät ole oikeastaan nykypäivää ainakaan meillä.

Itse arvostan sitä, että kerrotaan tosiasioita, siis esimerkiksi abortin kohdalla se, miten homma oikeasti hoituu. Siis siitä huolimatta, että vastutettaisiin itse asiaa eli aborttia. Liian usein kristityt kuitenkin menevät siihen lankaan, että ei kerrota faktoja vaan esitellään värittynyttä tietoa tai suoraan väärääkin asiaa siinä toivossa, että kuulija pelästyy pois pahanteosta. Tällä kuitenkin vedetään matto pois omien jalkojen alta, kun kuulija pystyy tarkistamaan, olivatko faktat kunnossa. Abortin tekotavan voi tarkistaa esimerkiksi Terveyskirjastosta, eikä ole mitenkään kunniakasta, jos kristitty kosahtaa valehtelusta. Olipa tarkoitus ollut miten hyvä tahansa.

Anniina

  • Vieras
Tulipahan tuohon kummallinen lause: Kyse on niissä kuitenkin yleensä melko myöhäisen vaiheen aborteista, ei mistään seitsenkuisista.

Meni vähän ajatus sekaisin. Tarkoitin sanoa, että Suomessa ei kyllä abortoida enää noin isoja eli seitsenkuisia, ja kuten seuraavassa lauseessa sanoinkin, suurin osa aborteista tehdään alle 12. raskausviikolla. Hyvin myöhäisiä abortteja tehdään meilläkin kyllä, mutta lähinnä tilanteissa, jossa sikiön todetaan olevan elinkyvytön (kuten joka tapauksessa synnytyksen jälkeen kuolemaan johtava kehitysvamma). Ja nämäkin tehdään lääkkeellisesti jos vain mahdollista, eli käynnistetään synnytys.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 152
    • Profiili
Hei Anniina,

Olemme hyvin samoilla linjoilla kokonaisuudessaan tässä kysymyksessä. Ensimmäinen vastaukseni, josta otit lainauksen, oli äärimmäisen tiivissanaisesti vastattu. En tajunnut ollenkaan, että se lainaamasi lause voitaisiin tulkita niin kuin ajattelit. Otan sen vielä tähän:

Onhan se selvä, että 7 kuukauden ikäinen keskonen on valmis ihminen. Mihin siis raja vedetään? En osaa sanoa. Ainakin yhden aborttivideon olen nähnyt, jossa lapsi näytti reagoivan (ikään kuin säikkyvän ja "väistelevän") lääkärin aborttityökaluun.

Tuo lainaus on siis ensimmäisen vastaukseni kohdasta B, jossa keskityn pohtimaan sitä, missä vaiheessa ihmisen elämän ajatellaan alkavan. En siis kuvitellutkaan, että sikiöitä abortoitaisiin enää seitsemän kuukauden ikäisenä. Tuo lausahdukseni liittyy siis siihen, että ihmisten on pakko ottaa jollain tavalla kantaa siihen, milloin kohdussa olevassa elämästä puhutaan ihmisenä. Otin vain esimerkisi seitsemän kuukauden ikäisen vauvan, joka on niin kehittynyt, että vaikka vauva olisi syntyessään keskonen, olisi vaikea löytää ketään, joka ei näkisi häntä oikeana ihmisenä. En siis tarkoittanut, että missään abortoitaisiin sen ikäisiä.

Samaan pohdintaan liittyi myös se maininta näkemästäni videosta. Mitä lähemmäs synnytystä aikajanaa siirretään, sitä useampi pitää kohdussa olevaa elämää yhtä arvokkaana kuin syntynyttä vauvaa. Mielipiteet jakautuvat sitä enemmän, mitä kauemmas synnytyksestä kohti sikiämisen hetkeä tullaan. Tuollaiset videot ovat vaikuttaneet monen ihmisen kohdalla siihen, että oma mielipide ihmiselämän alkamisesta on siirtynyt aikaisemmaksi.

Oikein hyvä, että esitit tarkentavan kysymyksen. Et ole varmasti ainoa, joka on noin ajatellut. Toivottavasti osasin olla nyt selkeäsanaisempi.

En tiedä, johtuiko jatkokysymyksesi tuosta edellä sanotusta vai oliko se mielessäsi muutenkin. Joka tapauksessa olen hyvin samaa mieltä siitä, että liioittelu tai suoranainen valehtelu ei ole koskaan toimivaa kristinuskon puolustamista. Se saa lopulta paljon enemmän vahinkoa aikaan kuin hiljaa oleminen. Tästä on Raamatussakin varsin varhainen esimerkki.

Jumala antoi ihmisille käskyn: Siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma. (1. Moos. 2:17) Eeva kuitenkin lisäsi käskyyn joko Aadamilta kuulemansa tai itse kehittelemänsä tiukennuksen: Siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: "Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi." (1. Moos. 3:3) Paholaisen oli helppo tehdä alkuperäinen käsky naurettavaksi tökkäämällä hedelmää ja kysymällä: "Siis koskettamisestako kuolee?"

"Pienellä valheella ei osteta suurta totuutta" on varsin hyvä ohjenuora. Vaikka tarkoitus olisi miten hyvä tahansa ja tavoite aivan oikea, niin matkan varrella paljastuvat valheet saavat ihmisen kääntymään takaisin. Jos on yhdeltä kauppiaalta ostanut ensin kolme viallista auton varaosaa, ei enää halua kuullakaan, kun sama tyyppi kauppaa kokonaista autoa.

Näppituntumani on, että tuollaisissa tilanteissa harva kristitty tajuaa levittävänsä väärää tietoa. Ainakin minä olen aina ollut niin mustavalkoinen ihminen, että olen ollut valtavan innostunut kaikista kristillistä uskoa ja etiikkaa puolustavista näkökulmista. Olen halunnut uskoa ne todeksi tarkistamatta faktoja. Välttämättä silloin ei mieleen ole edes juolahtanut, että se tieto on ollut virheellistä ja ainoastaan tarkoitushakuista. Lisäksi monet erityistietämystä vaativat materiaalit tai faktat vaativat alansa asiantuntijan, jotta voi sanoa, onko se totta. Jumalan lapsi, joka on oppinut tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuuden, ei valitettavasti ole samalla ja automaattisesti oppinut tuntemaan kaikkia arkisen elämän salaisuuksia.
Marko Sagulin