Ehtoollinen

[Eero H.]

Tässä lueskelin yo-kirjoituksiin ja uskonnon kirjassa oli tällainen virke "Keskeinen(kristinuskon) rituaali on Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi nautittu ehtoollinen." s.68 Theo, pyhät piirit,Otava, Keuruu 2002. Olenko väärässä jos sanon että ehtoollista vietetään Jeesuksen muistoksi. Miksi ehtoollista vietetään?

[Nettipappi Marko]

Hei Eero!

Kysymyksesi on erittäin tärkeä ja melkoisen laajakin. Jonkin verran aihetta on sivuttu jo Nettipapin palstalla sakramenteista esitetyn kysymyksen ohessa. Tästä linkistä löydät viestin, jossa kirjoittelen jotain yleistä sakramenteista, siis myös ehtoollisesta. Ja tästä linkistä löydät viestin, jonka liitteenä on kirjoitukseni kasteesta. Kasteen ymmärtäminen on tärkeää, jos haluaa ymmärtää myös sen, mistä ehtoollisessa on kyse.

Kaste ja ehtoollinen ovat toisiinsa sidoksissa oleva pari. Kummatkin ovat Jeesuksen käskemiä asioita. Ja hän vielä sanoi kummatkin asiat erittäin tärkeissä kohdissa. Jeesus antoi kastekäskyn aivan viimeisimmäksi ennen kuin hän astui taivaaseen. Ja ehtoollisen hän asetti silloin, kun oli viimeistä kertaa maanpäällisen elämänsä aikana koolla opetuslastensa kanssa. Sellaiset jutut, jotka Vapahtaja haluaa jättää kaikkein päällimmäisiksi seuraajiensa mieleen, eivät voi olla kovin vähäpätöisiä. Ja ne ovatkin kirkkomme pyhiä toimituksia eli sakramentteja.

Tiivistetysti voisi sanoa, että kaste ja ehtoollinen ovat sama asia. Ehtoollisessa tapahtuvat samat asiat yhä uudelleen, jotka kasteessa tapahtuivat ensimmäistä kertaa. Raamattu ei opeta uudelleen kastamisesta, mutta ehtoollisen vietto on tavallaan uudelleen kastamista. Käsittelen nyt kolme kasteelle ja ehtoolliselle yhteistä asiaa:


1. IHMINEN PYSYY KIINNI JEESUKSESSA

Kaste: Ihminen liimataan kiinni Jeesukseen.
Ehtoollinen: Tarkistetaan, että liima pitää.

Roomalaiskirjeen 6. luvun alussa on pitkä Paavalin opetus siitä, kuinka kasteessa ihminen liimataan kiinni Jeesukseen. Sen seurauksena ihminen menee perässä sinne, minne Jeesuskin menee. Kasteessa siis lahjoitetaan ikuinen elämä. Sen saa uskossa ottaa vastaan. (Aiheesta enemmän em. kastekirjoituksessa. Tässä nyt vain tiivistetysti.)

Ehtoollisessa ihmiselle muistutetaan, että tämä Jumalan suorittama liimaaminen on todella pysyvä ja ihminen saa luottaa siihen. Usko Jeesukseen vahvistuu, kun ihmiselle annetaan Jeesuksen ruumis ja veri, ja hänelle vakuutetaan, että ne ovat annettu juuri hänen puolestaan. Jeesuksen sanat ehtoollisesta ovat mielestäni Raamatun merkittävin ja valaisevin opetus ehtoollisen merkityksestä:

     "Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa,
     ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se,
     joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta,
     ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan,
     on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää." Tästä sukeutui
     kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies
     voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?" Jeesus sanoi heille:
     "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan,
     teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
     on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani
     on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun
     lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.
     Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä,
     niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on
     tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne
     söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."
     (Joh. 6:48-58)

Kerron nyt mielikuvan, joka on aika roisi, mutta tehokas. Kuvittele, että sinä olet loinen. Loinen ei elä koskaan yksinään. Se tarvitsee jonkun elollisen olennon, joka toimii hänen isäntänään. Esimerkiksi lapamato tarvitsee elääkseen ihmisen tai eläimen. Isännästään se saa ruokaa, jotta se pysyy hengissä. Kaste on sitä, että sinusta tehdään Jeesuksen loinen. Ehtoollinen on sitä, että sinä syöt isäntääsi, jotta pysyt hengissä.

Usko voi kestää hengissä vain, jos ihminen on kiinni Jeesuksessa. Kasteessa ihminen liitetään Jeesukseen. Ehtoollinen on ruokaa, joka ruokkii sinun uskoasi. Ehtoollinen on kaikkein näkyvin vakuutus Jumalan pelastuksesta. Sinulle annetaan Jeesuksen ruumis ja veri. Sinä saat kaikilla aisteillasi sen kokea. Sinä näet leivän, haistat sen, tunnet sen ja maistat sen. Samalla sinä kuulet: "Jeesuksen Kristuksen ruumis on annettu sinun puolestasi." Ja samoin tapahtuu viinin kohdalla. Ei ole olemassa enää mitään suurempaa vakuutusta ja vahvistusta uskolle kuin se, mitä ehtoollisessa tapahtuu. Ehtoollinen vakuuttaa, että sinä todella pysyt Jeesuksessa. Jeesuksen vertausten sanoja käyttääkseni: sinut on kiinnitetty oksaksi viinipuuhun, jonka runko on Jeesus.

     Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen?
     Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?
     Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta,
     sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. (1. Kor. 10:16-17)


2. SYNNIT ANNETAAN ANTEEKSI

Kaste: Synnit saadaan anteeksi ensimmäistä kertaa.
Ehtoollinen: Synnit saadaan anteeksi yhä uudelleen.

Kasteessa ihminen pestään puhtaaksi synnistä ja hänelle puetaan pyhä Jeesus ylleen. (Tästäkin tarkemmin siinä kastekirjoituksessa.)

Ehtoollisessa ihmiselle vakuutetaan, että juuri Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi - siksi, että Jeesus antoi ruumiinsa ja verensä - meille annetaan aivan kaikki synnit anteeksi.

     Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen
     sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan,
     kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni,
     liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
     (Matt. 26:26-28)

Totta kai syntejä saa rukoilla anteeksi milloin vain. Mutta uskolle on erittäin tärkeää, että saa nauttia ehtoollisen ja oikeasti ottaa vastaan Kristuksen. Silloin saa luottaa, että aivan varmasti tämä syntien anteeksiantaminen koskee myös minua. Jeesushan itse on luvannut syntien anteeksiantamisen oman verensä kautta ja luvannut, että se, joka häntä syö, pysyy hänessä ja saa ikuisen elämän.


3. PYHÄ HENKI TOIMII

Kaste: Pyhä Henki lahjoitetaan.
Ehtoollinen: Pyhä Henki vaikuttaa sydämessä.

Raamattu opettaa, että kasteessa ihmiselle lahjoitetaan Pyhä Henki. (Tästäkin aiheesta enemmän siinä kastekirjoituksessa.)

Ehtoollisen ja Pyhän Hengen yhteyttä ei mainita suoraan Raamatussa, mutta jos me ehtoollisen kautta olemme yhtä Jeesuksen kanssa, niin olemme varmasti yhteydessä hänen Henkeensäkin - Pyhään Henkeen. Ja koska ehtoollinen on asetettu meille uskon vahvistukseksi ja hoitamiseksi, on Pyhän Hengen välttämätöntä toimia ehtoollisessa, koska usko ei voi syntyä tai pysyä hengissä muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.


KUKA SAA KÄYDÄ EHTOOLLISELLA?

Ehtoollinen kuuluu niille, jotka ovat uskossa ja kastettuja. Ihmisen, jota ei ole kastettu, on tärkeämpi mennä ensin kasteelle kuin ehtoolliselle. Kasteessa tehdään ensimmäistä kertaa se, mikä myöhemmin ehtoollisessa toistetaan. Ja ihmisen, joka ei usko Jeesukseen, ei pidä mennä muuten huvikseen ehtoolliselle. Raamattu antaa väärästä ehtoollisenvietosta ankaria ohjeita:

     Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille:
     Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa,
     mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän
     puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian
     jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin
     usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." Niin usein kuin te
     syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran
     kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se, joka arvottomalla tavalla
     syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja
     verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää
     ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on
     Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. (1. Kor. 11:23-29)

Toivottavasti kukaan herkällä tunnolla oleva ihminen ei koskaan tämän raamatunkohdan vuoksi jätä menemättä ehtoolliselle ajatellen, että hän on kelvoton ehtoollisvieras. Hyvä nyrkkisääntö on, että ehtoollinen kuuluu sille, joka tietää tarvitsevansa Jeesusta pelastajakseen. Sellainen ihminen menee automaattisesti nauttimaan ehtoollista pelastuksekseen eikä tuomiokseen. Kelvollinen ehtoollisvieras on sellainen, joka tietää, että ilman Jeesusta hän olisi täysin kelvoton Jumalalle. Ehtoollinen on syntisten ja kurjien ateria.



Lopuksi: Minulle tärkeimpiä oivalluksia ehtoollisesta on ollut se, kun tajusin, miten iso ja tärkeä asia kaste on. Kasteen ja ehtoollisen vertailu on auttanut minua oivaltamaan, kuinka suuret lahjat ehtoollisessa on tarjolla. Jotakuta saattaa auttaa myös rippikoulukirjoissa käytetty viisijako. Minulle sitä ei rippikouluaikana osattu selittää sillä tavoin, että se olisi ollut jotenkin valaiseva kokemus, vaikka periaatteessa siinä onkin paljon samoja asioita, joita olen jo tässäkin kirjoitellut. Jokainen ymmärtää asioita vähän eri tavoilla selitettynä, joten tässä myös toinen malli tiivistetysti.

Ehtoollinen on:

1. Muistoateria - Jeesus käski viettää ehtoollista muistokseen.
2. Anteeksiantamuksen ateria - Ehtoollisella saadaan synnit anteeksi.
3. Yhteyden ateria - Ehtoollisessa ollaan yhteydessä Jeesukseen ja toisiin uskoviin.
4. Kiitosateria - Ehtoollisessa kiitetään Jumalan hyvyydestä ja anteeksiannosta.
5. Tunnustusateria - Ehtoollinen julistaa Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Ehtoollisella kävijä myös tunnustautuu julkisesti ihmiseksi, joka tarvitsee Jeesusta.

[Moottorisaha]

Uskossa olon ymmärrän. Mutta haluan tarkoituksellisesti provosoida asiaa josta on ennenkin puhuttu eli missä se usko on saatu sit kun sanan järjestys on usko ja kaste. Jos puhutaan ihan kirkon piiristä niin vauva ei usko koska ei ymmärrä vaikka tästäkin on esitetty hataria vastaväitteitä jotka ei päde. Vapaat suunnat on asia erikseen.

[Nettipappi Marko]

Hei Moottorisaha!

Tämä asia löytyy myös kastekirjoituksestani, joka puolestaan on liitetiedostona tässä viestissä. Mutta pistän pienen tiivistelmän tähän. Katso laajemmat selitykset tuosta linkistä.

Viittaat siis tähän raamatunkohtaan:

     Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa
     evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen,
     on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
     (Mark. 16:15-16)

Tällä jakeella ei voida perustella sitä, että ensin pitää uskoa ja sitten kastaa. Alkukielessä käytetään tässä partisiippimuotoja, joten sanatarkka suomennos kuuluu: "Joka on uskossa ja kastettu". Eli kyse ei ole järjestyksestä vaan siitä, että kummankin pitää olla voimassa. Ihmisen pitää olla uskossa ja hänen pitää olla kastettu. Kun lauseessa on kaksi sanaa, niin niiden pitää olla väistämättä jossain järjestyksessä, mutta tässä jakeessa järjestys ei pyri ilmaisemaan sitä järjestystä, jossa asioiden pitää tapahtua.

Jos kuitenkin sanajärjestystä halutaan pitää merkittävänä, niin kyseisestä kastekirjoituksesta löydät muutaman raamatunkohdan, jossa sanajärjestys on toisinpäin. Esimerkiksi lähetyskäskyssä käsketään ensin kastaa ja sitten vasta opettaa. Ja kuinka kukaan voi uskoa mihinkään, jos ei ole ensin opetettu...

Pienen lapsen uskosta emme voi sanoa mitään, mutta voimme luottaa siihen, että kasteessa Jumala tekee liiton ja aloittaa hyvän työnsä lapsen elämässä. Luterilaisessa kirkossa opetetaan, että kasteessa lahjoitetaan kaikki, mitä pelastukseen tarvitaan. Siis myös usko pienelle lapselle. Mutta jotta tämä usko voisi kasvaa ja olla pelastukseksi hänelle isompanakin, hän tarvitsee opetusta, kun hän sitä kykenee ottamaan vastaan.

Ehtoollinen on sitten yksi tärkeimmistä tavoista hoitaa tätä uskoa.

[Moottorisaha]

Joo sanan sakramentti etymologinen tausta on sanassa mysterion eli salaisuus. Kuitenkin jotain historiasta tietävänä väitän ja sanon tietona, että sen ajan kulttuurissa jossa elivät ei mitään tehty ellei ihminen sitä ymmärtänyt. Esim kummi kysymyksen tausta on toisaalla. Raamattu ei tue sellaista käytäntöä.
Mutta siis usko on teko ja jumalahan sen uskonkin viime kädessä lahjoittaa sillä luonnollinen ihminen ei usko. Mutta siltikin eikös ole sanan linja ,että henkilö uskoo itse ei kukaan hänen puolestaan. Ketään muuta ei uskosi pelasta ellei uskosi pelasta ja saa jotakuta uskomaan. Jännä eräänlainen paradoksi. Raamatun linjahan on oli asia kuin asia jos sitä ei pidä minään ja usko siihen ei se sulle merkitse mtään ja näin ollen vaikuta. Itse kastehan ei pelasta ketään
Mat 21:25  Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'
Pidän kaikkineen tärkeänä kyseisen ajan kulttuurin ja tapojen tuntemusta. Kunhan muistaa että oli kumpi vaan ensin tai missä vaan sanajärjestys niin kumpaakin tarvitaan. Entäs jos henkilöstä tulee ateisti? Missä vaiheessa henki hänestä poistuu? Jos saa hengen kasteessa niin se tarkoittaa hengen hedelmiä.
Gal 5:22  Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Tutkinpa tossa useemman käännöksen kasiasta ja konkordanssin ja kommentaarin. Mutta toisaalta ei tässä ole tarpeen väitellä näin koska netissä kirjoittelu ja ehkäpä joskus tökeröt heitot ei aina palvele. Paremman tuloksen antaa face to face puhuminen.

Liittyen ehtoolliseen miten se varsinaisesti poistaa itsellisenä tekona synnit? Eikö niitä poista jumala kun uskoo Jeesukseen?

Tässä muutama kommentti ja kysymys otsikon asiasta ja asian vierestä. Pakko myöntää, että inhoan tätä kun joutuu pakosta preferoimaan ja siksi asia aina kärsii, mutta jos kirjoittaisin kaiken niin siitä tulis kauhee tekstimäärä. Kieltämättä näistä olis joskus hauska jutella nähden.

[Nettipappi Marko]

Moron Msaha!

Mielenkiintoisia asioita kirjoittelit. Mukava tosiaan olisi kasvotustenkin jutella, mutta toivottavasti osaan jotain vastailla myös näin kirjallisessa keskustelussa. Seuraavat kysymykset tai väitteet löysin viestistäsi ja niitä tässä kommentoin:

Esim kummi kysymyksen tausta on toisaalla. Raamattu ei tue sellaista käytäntöä.

On totta, että Raamatussa ei ole mitään mainintoja kummeista. Mutta itse pidän kummi-käytäntöä erittäin hyvänä ja kristillisenä. En missään tapauksessa ainakaan Raamatun vastaisena. Kehotetaanhan meitä aina pitämään huolta toisistamme ja nimenomaan kristityistä veljistä ja sisarista. Siksi kummi on erittäin hyvä asia. Kummihan tarkoittaa - tai sen ainakin pitäisi tarkoittaa - ihmistä, joka on erityisesti asetettu auttamaan vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa ja rukoilemaan tämän puolesta.

Mutta siis usko on teko ja jumalahan sen uskonkin viime kädessä lahjoittaa sillä luonnollinen ihminen ei usko. Mutta siltikin eikös ole sanan linja ,että henkilö uskoo itse ei kukaan hänen puolestaan.

Pitää tasan paikkansa. Mutta tietyllä tavalla on perusteltua puhua kirkon yhteisestä uskosta. Vaikka jokainen ihminen pelastuu nimenomaan vain omakohtaisesti uskomalla, ei kukaan uskova ole yksin uskonsa kanssa. Kristillinen seurakunta tukee toisiaan uskon tiellä. Ehtoollinen on yksi tällainen tukimuoto parhaimmillaan. Se on Jumalan teko ja Jumalan lahja, jossa itse Vapahtaja koskettaa yksittäistä uskovaa. Ja samalla se on kristillisen seurakunnan kokoontuminen, jossa tuetaan toinen toistaan ja saadaan virvoitusta yhteisestä uskosta.

Itse kastehan ei pelasta ketään. Mat 21:25  Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'

Pitää paikkansa ja ei pidä paikkaansa. (Tästäkin on enemmän siinä kastekirjoituksessa, joka on tullut jo useampaan kertaan tässä viestiketjussa mainittua, mutta jotain jälleen tiivistetysti sanon.) Minä en esimerkiksi voi pakottaa ihmisiä kasteelle ja todeta, että he pelastuivat. Mutta toisaalta kaste on perusta uskomiselle. Se on Jumalan tekemä liitto. Ilman sitä ihmisellä ei ole mihin uskoa, ja Jeesuksen kuolema on vain joku tapahtuma 2000 vuotta sitten. Kasteessa Jumalan suuret pelastavat teot lahjoitetaan ihmisen henkilökohtaiseksi ominaisuudeksi.

     Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä
     luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän
     omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus
     (1. Piet. 3:21)

Edelleen on voimassa se, että "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu". Uskoa korostamalla emme saa väheksyä kastetta. Ne kummatkin kuuluvat Jumalan pelastussuunnitelmaan. Kaste ei ole vain joku symboli, vaan tärkeä Jumalan tekemä liitto yksittäisen ihmisen kanssa. Emme voi sanoa: "Kyllä minun uskoni riittää. En minä mitään Jumalan tekemää liittoa tarvitse." Vasta sitten, kun Jumala on tehnyt jotain, meillä on mihin uskossa turvautua.

Johanneksen kaste ei ole täysin käypäinen vertailukohta, koska se ei ole kristillinen kaste. Apostolien tekojen 19. luvun alusta käy ilmi, että Johanneksen kaste ei lahjoita Pyhää Henkeä. Siksi siihen pitää suhtautua eri tavalla kuin Jeesuksen asettamaan kasteeseen.

Entäs jos henkilöstä tulee ateisti? Missä vaiheessa henki hänestä poistuu?

Tähän minä en osaa sanoa mitään. Tilannehan on sama olipa ihminen kastettu lapsena tai aikuisena. Jos uskova ihminen päättää tietoisesti kääntää selkänsä Jumalalle, Pyhä Henki ei ilmeisesti enää hänessä vaikuta. Mutta missä vaiheessa muutoksia on tapahtunut, se on vain Jumalan (ja ehkä henkilön itsensä) tiedossa oleva asia.

Liittyen ehtoolliseen miten se varsinaisesti poistaa itsellisenä tekona synnit? Eikö niitä poista jumala kun uskoo Jeesukseen?

Ehtoollisen tapauksessa nämä esittämäsi asiat liittyvät toisiinsa. Paavalihan sanoi, että joka nauttii ehtoollista eikä usko, että se on Kristuksen ruumis ja veri, nauttii sen tuomiokseen. Eli ehtoollinen ei siis anna syntejä anteeksi sellaiselle, joka ei turvaudu ehtoollisen Herraan. Ehtoollinen on samalla syvää uskoa ja turvautumista Jeesukseen - ja samalla se on suurin mahdollinen uskon vahvistus. Ei ehtoollista suotta kutsutakaan mysteeriksi. Jumala toimii siinä salatulla tavalla.

Jeps. Toivottavasti osasin vastailla niin, että siitä oli apua.

[Moottorisaha]

Kelpaa kyllä. Olen vain ilmeisen (sarkasmia) rasittava toisinaan näine juttuineni.
Apt 19:1  Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
Apt 19:2  Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan".
Apt 19:3  Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".
Apt 19:4  Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".
Apt 19:5  Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
Apt 19:6  Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.

Johanneksen kastehan oli ja on se vesikaste. Sitten on Jeesuksen antama henkikaste. Se on kristillinen koska Jeesuskin meni sille
Mat 3:13  Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.
Mat 3:14  Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!"
Mat 3:15  Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Silloin hän salli sen hänelle.

Jos se ei olis ollut ei hän olisi sitä niin tärkeänä pitänyt ja en missään tapauksessa kastetta väheksy.
Tuossa yhteydessä on sana vanhurskas. Sekä sanan hurskas että vanhurskas pohjana on ollut sama sana tsaddig. Se tarkoittaa parhaiten kääntäen oikamielistä, oikein elävää. Sillon siitä tulee "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki (oikeamielisyys) oikein eläminen.

Että tällästä tuli vastauksestasi mieleen.

[Nettipappi Marko]

Mortonki!

Et sinä rasittava ole. Nämä ovat mielenkiintoisia asioita, vaikka kohta aletaankin olla jo aika kaukana tuosta ehtoollisesta. Mutta jatketaan vielä tämän otsikon alla, koska kaste ja ehtoollinen liittyvät niin kovasti toisiinsa.

Johanneksen kastehan oli ja on se vesikaste. Sitten on Jeesuksen antama henkikaste.

Merkittävin ero ei ole kasteen ulkoisessa ilmenemismuodossa. Johanneksen kaste oli vesikaste, kuten myös Jeesuksen käskemä kaste on vesikaste. Ero on siinä, että Johanneksen kasten oli parannuksen kaste - osoitus siitä, että ihminen haluaa tehdä parannuksen ja kääntää uuden lehden elämässään. Jeesuksen käskemä kaste on samalla Pyhän Hengen kaste, joka on uudestisyntymisen kaste - siinä ei ole kyse ihmisen omasta parannuksesta vaan Jumalan teosta.

Se on kristillinen koska Jeesuskin meni sille

Huomaan käyttäneeni edellisessä viestissä sanaa kristillinen määrittelemättä sitä tarkasti. Johanneksen kaste on kristillinen siinä mielessä, että sana kristillinen voidaan suomentaa esim. "Jumalan tahdon mukainen". Ja tätä Johanneksen kaste oli omana aikanaan. Hänhän oli Jeesuksen edelläkävijä. Ja ylipäätään kaikki parannuksen tekeminen on aina kristillistä, eli Jumalan tahdon mukaista. Johanneksen kaste ei kuitenkaan ollut sama kuin Jeesuksen käskemä kaste. Eli Jeesuksen asettaman kasteen jälkeen Johanneksen kaste ei ollut kristillinen siinä mielessä, että se olisi ollut se kaste, joka liittää meidät Kristukseen ja on koko maailman laajuisen Kristuksen kirkon perusta. Johanneksen kaste jäi vanhaksi Jeesuksen kasteen myötä.

Jukka Norvanto selittää Jeesuksen käyntiä Johanneksen kasteella siten, että se oli teko, joka ei ollut meille tarkoitettu esimerkki. Jeesus ei ollut syntinen, joten hänen ei tarvinnut tehdä parannustakaan. Mutta aloittaessaan julkisen toimintansa hän samastui syntiseen ihmiseen. Hän otti syntisen ihmisen osan mennessään parannuksen kasteelle. Ristillä hän sitten kantoi syntisten ihmisten syntien rangaistuksen. Johanneksen kaste oli aikanaan tarpeellinen ja Jeesuksen täytyi käydä siellä, jotta hän täyttäisi kaiken Jumalan tahdon. Mutta niin kuin ristinkuolemakaan ei ole meidän tehtävämme, ei myöskään Johanneksen kaste. Siksi Jeesuksen asettama kaste on se oikea kristillinen kaste nykyään.

[Mirjam]

Eivätkö katoliset käsitä ehtoollisen jotenkin niin, että leipä ja viini muuttuvat oikeasti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi?
Voisitko selittää?

Muutenkin kohta on yksi oudoimmista Raamatussa. Ei voi mitään, mutta aina kun luen sen, niin mietin mitä opetuslapset on miettineet Jeesuksesta, kun hän on puhunut oman verensä juomisesta. 

[Nettipappi Marko]

Moi Mirjam!

Joo. Ehtoollinen on todella salaperäinen asia. Toisaalta se on maailman yksinkertaisin asia: ota vastaan Jeesus. Mutta kun alkaa pienessä päässään sitä pohtia, niin välillä ei tunnu älli riittävän. Opetuslapset eivät ymmärtäneet ennen pääsiäistä edes sitä, kun Jeesus sanoi selvin sanoin, että hän menee Jerusalemiin ristiinnaulittavaksi ja nousee kuolleista. Joten porukalla saattoi pää hieman pyöriä, kun viimeisenä yhteisenä iltana Jeesus jakaa leipää ja väittää sitä ruumiikseen. Ei ihme, että ensimmäisiä kristittyjä syytettiiin vainojen aikana ihmissyönnistä. Oven takana kyttäillyt desantti oli todennäköisesti vielä enemmän pihalla ja sai kyllä todella oudon käsityksen, kun hän kuuli seurakunnan paimenen asettavan ehtoollista: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini..."

Toisaalta uskon ja Raamatun hienous on siinä, että sanomassa riittää sopivasti pohdittavaa koko elämän ajalle. Minullekin kaste ja ehtoollinen ovat kirkastuneet vasta muutamia vuosia sitten. Nyt ne tuntuvat valtavan hienoilta ja loppujen lopuksi todella yksinkertaisilta asioilta. Mutta muistan vielä elävästi, kuinka ennen "valaistumista" näin ei ollut.

Mutta siihen katoliseen oppiin...

Katolilaisten ehtoolliskäsitykseen kuuluu niin sanottu muuttumisoppi eli transubstantiaatio-oppi. He opettavat, että tietyllä hetkellä ehtoollisliturgian aikana - jonka merkiksi soitetaan kelloa - ehtoollisaineet muuttuvat aivan todellisesti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi. Leipä jää sen muutoksen jälkeen muodoltaan leiväksi (maku, haju, näkö), mutta olemukseltaan se muuttuu Jeesuksen ruumiiksi. Samoin viinissä muoto säilyy, mutta olemus muuttuu. Tämän lisäksi katolisen opin mukaan ehtoollisella uhrataan Kristus uudelleen. Tosin se uhri tapahtuu ilman verenvuodatusta.

Jo uskonpuhdistuksen aikana Luther älähti tuosta transubstantiaatio-opista. Sen jälkeen luterilaisuus yleensäkin on sitä kritisoinut. Erityisesti ongelmallista on väittää, että Kristus uhrataan uudelleen ehtoollisessa. Ehtoollinen on toki Jeesuksen uhrin muistoateria ja siinä tullaan aivan todellisesti osalliseksi Jeesuksen uhrista, mutta Jeesus on uhrattu vain yhden kerran:

     Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla,
     kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. Jokainen pappi seisoo joka
     päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen
     samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä. Kristus sitä
     vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi
     istuimelleen Jumalan oikealle puolelle. (Hepr. 10:10-12)

Huom! Tässä papit tarkoittavat Vanhan testamentin temppelipappeja, eivät nykyisiä ehtoollista asettavia seurakunnan paimenia.

Leivän ja viinin muuttuminen todelliseksi Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi ei itsessään ole millään tavoin ongelma. Emmehän me luterilaisuudessakaan väitä tarkasti tietävämme, miten asia on. Tiedämme vain sen, että Jeesus leipää jakaessaan sanoi: "tämä ON minun ruumiini", ja viiniä jakaessaan: "tämä ON minun vereni." Ehtoollinen on siis paljon enemmän kuin vain muistelemista. Se on Jeesuksen vastaanottamista. Mielestäni sillä ei siis ole väliä, muuttuvatko ehtoollisaineet jossain välissä. Jeesus on sanonut, että ehtoollisleipää syödessämme syömme hänen ruumiinsa ja ehtoollisviiniä juodessamme juomme hänen verensä. Se on outoa, eikä kukaan tämän elämän aikana pysty lopullisesti selvittämään, mikä on Jeesuksen ruumiin ja veren suhde ehtoollisaineisiin. Mutta Jeesus onkin kertonut meille sen, mikä tästä asiasta on tarpeen tietää: otamme Jeesuksen vastaan ihan oikeasti. Ja se on kyllä aika upeaa.

[Tomi]

Hei!

Ehtoollisopissa luterilaisille ovat tärkeitä Kristuksen itsensä asetussanat: Tämä on minun ruumiini, teidän puolestanne annettu, tämä on minun vereni, teidän puolestanne vuodatettu syntien anteeksisaamiseksi. Erotuksena roomalaiskatoliseen teologiaan ei lähdetä filosofisesti pohtimaan ehtoollisaineiden olemuksellista muuttumista. Luther tosin sanoo, että Kristus on läsnä ehtoollisaineiden alla, niiden kanssa ja niissä (lat. sub, cum, in pane, saks. unter dem Brot, mit dem Brot, im Brot), vaikka leipä pysyy leipänä ja viini viininä. Sakramentissa Jumalan sana liittyy aineeseen; siksi leipää ja viiniä nautittaessa nautitaan Kristuksen ruumis ja veri, kun se uskon luottamuksella vastaan otetaan. Kasteessa liitetään seurakunnan  eli Kristuksen ruumiin yhteyteen ja ehtoollinen vahvistaa tätä yhteyttä kaikkein kokonaisvaltaisimmalla tavalla. Siinä myös ruumis pääsee osalliseksi sanan vaikutuksesta aineellisiin elementteihin liittyneen sanan kautta.

Luterilaisuus on ehtoolliskäsitykseltään lähellä vanhoja suuria kirkkokuntia eli katolista ja ortodoksista kirkkoa korostaessaan Kristuksen todellista läsnäoloa eli reaalipreesenssiä, joka perustuu ehtoollisen asetussanoissa annettuun lupaukseen. Kysymys ehtoollisesta oli varsin keskeinen vedenjakaja uskonpuhdistusaikana esimerkiksi reformoituihin ja muihin päihin, jotka korostavat ehtoollista pelkkänä muistoateriana tai vain Kristuksen spirituaalista läsnäoloa siinä. Tosin reformoiduissakin tunnustuksissa puhutaan myös ehtoollisesta "vaikuttavana merkkinä".

Ehtoollinen on syntien anteeksiantamuksen ateria; siihen perustuu sen luonne myös kiitos-, yhteys-, muisto- ja rakkauden ateriana. Se lujittaa yhteyttä kolmiyhteiseen Jumalaan ja toinen toiseemme kristittyinä eli ruokkii uskoa, toivoa ja rakkautta. Saatuamme siinä nauttia pelastuksen lahjat, viime kädessä itsensä Jeesuksen Kristuksen, saamme kiittää ja meidät lähetetään palvelemaan arkeen.

Katekismus sanoo tämän: "Ehtoollisen leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Vaikka emme voi ymmärtää tätä salaisuutta, voimme luottaa Vapahtajan omiin sanoihin, jotka on talletettu pyhään Raamattuun. ... Kristuksen ruumiin ja veren sakramentissa ristillä uhrattu Kristus lahjoittaa itsensä meille. Ehtoollisen lahja, syntien anteeksisaaminen, annetaan meille niissä sanoissa, jotka meille sakramentin saadessamme lausutaan: 'sinun puolestasi annettu'. Kun uskomme nämä sanat ja otamme vastaan leivän ja viinin, nautimme hengellisen aterian, joka uudistaa elämämme ja lisää meissä rakkautta lähimmäiseemme."

Lännestä muuten ns. liturginen paasto on liki hävinnyt viimeistään 1900-luvun kuluessa, mutta ortodoksikirkot pitävät kiinni vanhasta perinteestä, jonka mukaan sinä päivänä, jona nautitaan ehtoollinen, ei syödä ennen ehtoollista mitään, korkeintaan terveydellisistä syistä. Tavoitteena esimerkiksi ekumeenisessa liikkeessä on se, että kaikki voisivat käydä samaan ehtoollispöytään. Se edellyttäisi kuitenkin pitkälle menevää yksimielisyyttä monissa kysymyksissä, mm. virkakysymyksessä, ei pelkästään ehtoolliskysymyksessä.

[KokoDino]

Mitäs jos on uskovainen joka ei ota ehtoollista?? Esim niiku minä? Mulla on monesti se, että haluisin mennä ja ottaa, mutta koen tupakanpolton niin suureksi esteeksi... vaikka ei pitäisi koska jokanen on yhtä syntinen...

[Aani]

Entäs onko ehtoollinen yhtä pätevä, vaikkei ottaisi jompaa kumpaa, leipää tai viiniä? esim. jos tarjolla ei ole gluteenitonta leipää tai alkoholitonta viiniä niitä tarvitseville.

[Nettipappi Marko]

Hei TinoPappa!

Mitäs jos on uskovainen joka ei ota ehtoollista?? Esim niiku minä? Mulla on monesti se, että haluisin mennä ja ottaa, mutta koen tupakanpolton niin suureksi esteeksi... vaikka ei pitäisi koska jokanen on yhtä syntinen...

Mielestäni tarvitset kovasti rohkaisua. Ehtoollisen idea ei ole siinä, että vastaanottajan pitäisi olla riittävän hyvä. Itse asiassa on Jumalan armon halveksimista, jos ajatellaan, että ihmisen pitäisi osata tehdä jotain hyvää saadakseen pelastuksen. Armo on lahjaa. Ja ehtoollinen on Jeesuksen asettama sakramentti, pyhä lahja - anteeksiantamuksen ateria. Jeesus sanoi:

     Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
     En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.
     (Luuk. 5:31-32)

Jeesuksen sanojen idea ei ollut siinä, että on olemassa syntisiä ja synnittömiä. On olemassa
a) syntisiä, jotka tajuavat olevansa syntisiä = omasta mielestään sairaat
b) syntisiä, jotka eivät tajua olevansa syntisiä = omasta mielestään terveet

Ehtoollisen voi ottaa kelvottomasti vastaan, jos kuvittelee olevansa terve. Ehtoollisen vastaanottajan vaatimus on se, että hän tietää olevansa syntinen ja tarvitsevansa anteeksiantamusta.

     Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille:
     Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa,
     mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän
     puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian
     jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.
     Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." Niin usein
     kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte
     Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se, joka arvottomalla
     tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran
     ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin
     syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta,
     että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.
     (1. Kor. 11:23-29)

Raamattu sanoo, että on yksi vaatimus, joka ehtoolisen vastaanottajan kuuluu täyttää. On uskottava, että kyse on Jeesuksen ruumiista ja verestä. Miksi? Siksi, että Jeesuksen ruumiissa ja veressä meillä on syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä:

     Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan
     lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö
     minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä
     päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun
     vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
     pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut
     lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta
     elämän se, joka minua syö. (Joh. 6:53-57)

Sinä uskot, että Jeesuksen tähden saat syntisi anteeksi. Miksi et siis menisi ehtoollispöytään, jossa sama anteeksiantamus vakuutetaan oikein konkreettisesti? Raamattu sanoo, että Kristuksen ruumis ja veri antavat sinulle synnit anteeksi ja ikuisen elämän. Jos pidät itseäsi "liian syntisenä" ehtoollispöytään, niin olet liian syntinen myös taivaaseen. Mene ehtoolliselle, ota vastaan Jeesuksen ruumis ja veri, ja usko sanat, jotka sinulle sanotaan: "Kristuksen ruumis ja veri on annettu syntien anteeksi antamiseksi."

Lopuksi vielä haluan liittää tähän virren 222 sanat. Ne sopivat mielestäni sinulle erinomaisesti. Erityisesti säkeistöt 3-7 ovat todella hyvät.

1. Jeesus Kristus, elämämme, lunastaja synneistämme, suostui ristinkuolemaan, kuoleman voitti kuollessaan.
2. Vapahtajaa muistaaksemme saamme jälleen ruoaksemme Herran ruumiin leivässä, verensä kalliin viinissä.
3. Lohduttaen pöydässänsä vakuuttaa hän Hengellänsä: Minussa on lunastus, syntien täysi sovitus.
4. Kukin tänne käydessänsä koetelkoon itseänsä. Itsevarman mahdoton turvata Herran armoon on.
5. Vaan ken saapuu syntisenä, nääntyvänä, nälkäisenä, Herran luokse tulla saa. Heikkoa Kristus armahtaa.
6. Sille kuuluu lupaukset, armahduksen vakuutukset, joka nöyrtyy turvaamaan Jeesuksen ristinkuolemaan.
7. Synnit kaikki Kristus kantoi, lupauksen meille antoi: Syntinen, käy luokseni, anteeksi saat sä syntisi.
8. Astun ääreen armopöydän, tässä kiitän, armon löydän. Herra, anna riemulla lahjaasi suurta nauttia.
9. Herra, joka itselläsi ruokit tässä ystäväsi, sinulle nyt kunnia kaikilta sukupolvilta!


PS. Tupakoinnin sanominen synniksi on Raamatun valossa kyseenalaista. Olen pohtinut kyseistä aihetta seurakunnan tupakointiohjesäännössä, joka löytyy tämän viestin liitteestä. Jos haluat keskustella aiheesta laajemmin, avaa uusi aihe vaikkapa Pohdintapalstalle.

[Nettipappi Marko]

Moi Aani!

Entäs onko ehtoollinen yhtä pätevä, vaikkei ottaisi jompaa kumpaa, leipää tai viiniä? esim. jos tarjolla ei ole gluteenitonta leipää tai alkoholitonta viiniä niitä tarvitseville.

Ehtoollisessa otamme vastaan Jeesuksen Kristuksen. Kristus on läsnä yhtä lailla leivässä kuin viinissäkin. En siis usko, että ehtoollinen olisi ikään kuin kaksikomponenttiliima, joka toimii vasta, kun kummatkin osat on nautittu.

En tarkoita kuitenkaan sitä, että ihminen voisi olla välinpitämätön ehtoollisen suhteen. Tottakai sakramentti on toimitettava niin kuin Jeesus käski. Siihen kuuluu leipä ja viini. Tästä ei saa poiketa, jos ei ole mitään pakottavaa syytä. Mutta jos joku ehtoollisvieras ei voi ottaa alkoholillista viiniä (esim. entinen alkoholisti) tai tavallista leipää (paha keliakia), hän ei saa luulla olevansa Kristuksesta osaton.

Onneksi kuitenkin aika usein on tarjolla ehtoollisaineita, jotka sopivat kaikille. Näin ehtoollisvieraan on helpompi uskoa ehtoollisen suureen anteeksiantamuksen vakuutukseen, kun ei tule mietittyä, jäikö jotain puuttumaan.