Kirjoittaja Aihe: Jumala ja kauneus  (Luettu 5391 kertaa)

Maria

  • Vieras
Moi!

Olen pohtinut tässä jo pidemmän aikaa sitä, mitä Jumala ajattelee ihmisten ulkomuodosta. Usein kuulee sanottavan, että Jumalan silmissä kaikki ihmiset ovat yhtä kauniita. Olen halunnut aina uskoa tuohon väittämään, mutta viime aikoina olen alkanut hieman epäillä, sillä Raamatussa kehutaan joitakin tiettyjä naisia erityisen kauniiksi (esim. kohdassa 1. Moos. 24:16). Mikäli joku on erityisen kaunis, niin sehän tarkoittaa, että joku muu on sitten vähemmän kaunis, sillä eihän muuten pystyttäisi erottelemaan, kuka on erityisen kaunis ja kuka ei. Esimerkiksi kohdassa 1. Moos. 29:17 tavallaan vertaillaan kahden naisen ulkonäköä.
  Raamatun mukaan Jumala ei kiinnitä huomiota siihen, miltä ihminen näyttää ulkoisesti, vaan tärkeintä on se, millainen on sisäisesti. Silti Raamatussa on kohtia, joissa kiinnitetään nimenomaan huomiota ulkoiseen kauneuteen. Eikö tämä ole ristiriitaista? Voi olla, että tällaisissa kohdissa kuvataan sitä, mitä ihmiset näkevät eikä sitä, mitä Jumala näkee. Mutta silti tällaiset kohdat antavat ymmärtää, että Jumala on halunnut luoda toisista kauniimpia kuin toisista. Miksi?


Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Hei Maria!

Vastaat kysymyksessäsi lähes kaikkiin esittämiisi kysymyksiin itse. Ja taitavasti vastaatkin. Komppaan muutamia ajatuksiasi ennen kuin vastaan viimeiseen, avoimeksi jättämääsi ongelmaan.

Kauneus tai erityisesti kauniina olemisen kokemus on naiselle tärkeä asia. Miehenä en varmasti osaa tavoittaa aihepiiriä oikealla tavalla, ja pahoittelen, jos sanon seuraavassa jotain hassusti tai epäkohteliaasti.

Jotain kauneuden kaipuusta on nähtävissä jo facebookissa, kun lähes poikkeuksetta jokaiseen nuoren naisen profiilikuvaan tulee pitkä liuta ystävien kommentteja, joissa ylistetään kuvassa olevan kauneutta. Naiset ymmärtävät kauniina olemisen kaipuun, ja osaavat siksi huomioida ystävänsä sillä tavoin.

Kuvittelen, että jotain samaa on siinä, kun joku aika sitten kirkon varhaisnuorisotyössä oli teemana "Jumalan silmissä kaunis". Se vastaa jollain tavalla siihen kauniina olemisen kaipuuseen. Vaikka kukaan muu ei pitäisi kauniina, niin Jumala pitää. Jatkossa ruodin tätä asiaa tarkemmin, mutta mielestäni se ei ole väärin sanottu. On lupa sanoa, että ihminen on Jumalan silmissä kaunis. Onhan hän Jumalan luomus, eikä Jumala tee virheitä.

Ongelmallista tässä ajattelussa on kuitenkin se, että meillä ei ole Raamatun valossa mitään näyttöä siitä, millä tavalla Jumala katselee kenenkin ulkomuotoa. Äkkiseltään en muista ensimmäistäkään kohtaa Raamatusta, jossa Jumala arvioisi jonkun kauneutta. Päinvastoin:

     Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen kokoaan ja
     komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso
     kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra
     näkee sydämeen." (1. Sam. 16:7)

     Hevosen voima ei ole Herran silmissä mitään, miehen juoksu
     ei hänen katsettaan käännä. Herra katsoo niihin, jotka häntä
     palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon.
     (Ps. 147:10-11)


Minusta tuo jälkimmäinen kohta on omalla tavallaan vitsikäskin. Jumala ei katsele maailmaa ja yhtäkkiä ylläty: "Ohhoh! Kylläpä tuo Usain Bolt juoksee kovaa!" Ja samalla tavalla Jumala tuskin kääntää päätään: "Huh huh, mikä friidu!" Jumala katsoo sydämeen. Raamatussa "Jumalan silmissä kaunis" tarkoittaakin ihmistä, jonka sydän on kaunis ja joka turvaa Jumalaan:

     Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta,
     älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita.
     Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta:
     salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä
     henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.
     (1. Piet. 3:3-4)


Varsinainen kysymyksesi liittyi siis kahteen asiaan: 1. Miten Raamatussa voi olla sekä kauneutta ylistäviä että kauneuden merkitystä vähätteleviä kohtia? 2. Miksi Jumala on luonut toisista kauniimpia kuin toisista?

Raamatussa on kahdenlaisia kauneuteen liittyviä kohtia siksi, että Jumalan näkökulma ja ihmisten näkökulma ovat erilaisia. Joiltain osin niiden kuuluukin olla erilaisia. Jumala on henki, ihmisellä on ruumis. Ei Jumalan tarvitse huolehtia, mitä hän tänään söisi, mitä pukisi päälle ja milloin kävisi vessassa. Jumala ei myöskään ole kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, kun hänen tapauksessaan sellaista ei edes ole. Mutta on itsestään selvää, että Raamattu kuvailee ihmisille myös näitä luotuun maailmaan kuuluvia lainalaisuuksia. Jotkut kauneudesta puhuvat kohdat ovat Jumalan sanoja, toiset ihmisten kertomusta, mutta mielestäni kaikissa tapauksissa kauneus tarkoittaa ihmisten mielestä kauniita asioita tai ihmisiä. Kauneuden kriteerit näissä kohdissa tekee ihminen, ei Jumala:

     Naiselle tuo kauneus kunniaa,
     miehelle voima rikkautta. (Sananl. 11:16)

     Eikä koko maassa ollut kauniimpia naisia kuin
     Jobin tyttäret. Heidän isänsä antoi heillekin
     perintöosuuden niin kuin heidän veljilleen.
     (Job 42:15)

     "Minä todella luulin, ettet enää välitä hänestä,
     ja siksi annoin hänet vaimoksi sinun sulhaspojallesi.
     Mutta onhan hänen nuorempi sisarensa vielä
     kauniimpi kuin hän. Voit saada hänet vaimosi tilalle."
     (Tuom. 15:2)


Nämä edustavat sitä todellisuutta, jossa ihmiset elävät. Eri aikakausina esimerkiksi naisiin liittyvät kauneusihanteet ovat olleet erilaisia. Mutta lopputulos on se, että ihmiset näkevät toiset kauniimpina kuin toiset. Ei Raamattu voi kieltää tätä todellisuutta. Mutta samalla tavalla kuin Jumala ei pidä ulkoista kauneutta tärkeänä, myös Raamatun ohjeissa annetaan ihmisillekin oikeanlaista perspektiiviä ja viisautta, johon kannattaa kiinnittää huomio:

     Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen
     vailla ymmärrystä. (Sananl. 11:22)

     Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen
     se vaimo, joka pelkää Herraa! (Sananl. 31:30)


Tämän jälkimmäisen kohdan hienous korostuu, kun katsotaan, missä ympäristössä se on. Sananlaskujen kirjan 31. luvussa on pitkä kappale, joka on otsikoitu "Hyvän vaimon ylistys". Tuo kyseinen lause on ainoa kohta, jossa mainitaan sana 'kauneus'. Kauneus on asia, johon on luontevaa kiinnittää ensimmäisenä huomio, koska näköaisti nyt vain on se, jolla ensimmäiseksi tehdään havainto uudesta ihmisestä. Mutta yhtä lailla varoitetaan niin Raamatussa kuin suomalaisessa kansanviisaudessa, että ei ole järkevää arvioida ihmisiä ulkomuodon perusteella.

Miksi sitten Jumala on luonut kauneudeltaan erilaisia ihmisiä? Ainakin kahdesta syystä. Niin kauan kun Jumala ei tee ihmisistä ulkonäkönsä puolesta toistensa täydellisiä kopioita, ovat ihmiset kauneudeltaan erilaisia. Kauneus on katsojan silmässä. Jotkut ihmiset ovat useamman katsojan mielestä kauniita, toiset harvempien katsojien. Missikisoissa on vain erittäin kauniita naisia, mutta hyvin usein kuulen ihmisten kommentoivan: "Tuo on tosi kaunis. Ehdottomasti suosikkini. ... Ja tuo ei näytä yhtään miltään..." Ihmiset ovat yksilöitä, siksi he ovat erilaisia. Kauneus on onneksi makuasia. Ja onneksi kaikenlaisia makuja löytyy.

Toiseksi Jumala on vain viisaudessaan päättänyt antaa hyvin erilaisia lahjoja luomilleen ihmisille. Yksi on viisas. Toinen kätevä käsistään. Kolmas urheilullisesti lahjakas. Neljäs musikaalinen. Viides on kaunis. Kuudes sosiaalisesti lahjakas. Ja niin edelleen. Valitettavasti Jumalan lahjasäkin äärellä käy aina niin kuin suuressa lapsiperheessä jouluna. Vanhemmat valitsevat parhaan ymmärryksensä mukaan hyviä ja ilahduttavia lahjoja. Kun lapset avaavat paketit, he ilahtuvat. Mutta hetken päästä toisten saamia lahjoja katsellessaan he tulevat kateellisiksi. Toisen lahja vaikuttaa aina paremmalta.

Kauneuden suhteen on tärkeää, että jokainen kauniina olemisen kaipuuta kokeva ihminen saisi tuntea olevansa jonkun ihmisen silmissä kaunis. Ennen kaikkea sen itselle tärkeän ja rakkaan ihmisen silmissä. Ihanteellista olisi se, että se kaipuu saisi tyydyttyä niin hyvin, että ei tarvitsisi kadehtia sitä, joka omasta tai muidenkin mielestä on kauniimpi. Kaunis sydän on Jumalan silmissä kaunis. Eikä yksikään ulkomuoto ole Jumalan virhe. Silti on hyvä pitää erillään ihmisen ja Jumalan näkökulmat. Jos joku näet kokee, että on liian lyhyt tai epämusikaalinen, niin häntä tuskin lohduttaa, jos sanotaan: "Älä huoli, olet kuitenkin Jumalan silmissä pitkä ja musikaalinen."

Paavali kirjoittaa seurakuntaruumiista ja sen erilaisista tehtävistä. Hän on ensin kertonut pitkästi, kuinka Jumala on antanut erilaisia lahjoja, jotta kokonaisuus olisi hyvä ja kattava. Sen jatkoksi hän sanoo asian, joka sopii hyvin antamaan ajatuksia myös tähän kauneusteemaan.

     Juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme
     ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me
     verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat,
     joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme
     erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme.
     Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse.
     Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi
     vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian,
     jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan
     jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen
     toisestaan. (1. Kor. 12:22-25)


Kauneus puskee nykyään joka tuutista. Ehkä se kertoo siinä mielessä hyvää, että elämä on sen verran helppoa, että on mahdollisuus keskittyä elämän kannalta hyvin epäoleellisiin asiohin. Ja siksi on helpointa kadehtia juuri kauniita ja valovoimaisia ihmisiä. Muistan lukeneeni jonkun artikkelin, jossa Halle Berry kertoi olevansa tyytymätön ulkonäköönsä. Eikä mikään ihme. Hänhän oli vain toinen perintöprinsessa miss Universum -kisassa. Siellä oli kaksi tuomarien mielestä kauniimpaa tyttöä.
« Viimeksi muokattu: 13.08.2012 - klo:12:56 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin