Moi Surku!
Miten minun tulisi suhtautua, kun kaksi todella hyvää ystävääni tulivat kertomaan minulle että seurustelevat. Kummatkin ovat tyttöjä, ja kummatkin uskossa. Asia tuli minulle aika yllättäen ja äkkiä, joten hieman sekaisin kieltämättä olen. Vieläkin eniten itseäni varmaan kummastuttaa se että molemmat henkilöt ovat uskossa. Molemmat olivat pitkään ahdistuneita, mutta ovat nyt onnellisia, joten tunnen kyllä olevani todella vaikeassa tilanteessa.
Eli siis alkuun palatakseni, miten minun tulisi suhtautua?
Kysymykset ovat vielä melko helpolla alueella, kun kysytään, mitä Raamattu sanoo jostain asiasta. Huomattavasti vaikeammaksi tilanne muuttuu, kun kysellään, kuinka tulisi jossain tilanteessa toimia. Silloin on tiedettävä Raamatun kanta, mutta myös osattava soveltaa sitä käytännössä viisaasti, rakkaudellisesti ja suoraselkäisesti.
Kun joku uskova ihminen tekee väärin, virhe ei ole jotenkin pienempi sen vuoksi, että hän sanoo olevansa uskossa. Pikemminkin asia on juuri päinvastoin. Ihminen, joka sanoo olevansa uskossa, mutta julkisesti elää toisin kuin hänen uskonsa kohde opettaa, vetää pahasti mattoa omien ja muiden uskovien jalkojen alta. Jos minä sanon olevani vegetaristi ja kieltäydyn siksi tillilihasta, mutta syön hyvällä halulla hampurilaisia, niin olen aika naurettava. Sen lisäksi teen koko kasvissyönnistä naurettavaa.
Lesbosuhteessa elävät uskovat ihmiset herättävät minussa monia kysymyksiä. Mihin he sitten loppujen lopuksi uskovat? Siihen Jumalaanko, joka sanoo, että heidän toimintansa on syntiä? Jos, niin miksi he pitävät asiaa oikeana? Tottakai uskova ihminen on syntinen ja lankeaa jatkuvasti kaikenlaisiin vääryyksiin, mutta on eri asia, jos tarkoituksellisesti ja julkisesti rakennetaan toisenlaista mallia kuin Raamattu opettaa.
Tämän vuoksi itselläni olisi kaksi toimintavaihtoehtoa riippuen siitä millaisena näiden lähimmäisteni tilanteen näkisin. Jos he vaikuttavat ihmisiltä, jotka aktiivisesti ja vahvasti elävät uskoaan todeksi, silloin heidän suhteensa tulisi toimia niin kuin Jeesus opetti:
Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua,
olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi
muuta, sillä "jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla".
Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele
seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. (Matt. 18:15-17)
Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi
ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen.
(Gal. 6:1)
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin, niin tietäkää
tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää
paljotkin synnit. (Jaak. 5:19-20)Raamattu toistuvasti kehottaa siihen, että kristityt pitäisivät huolta toisistaan. Ja se huolenpito ei voi aina olla pelkkää hymistelyä. Usko ei ole lupa tehdä väärin ja vastoin Jumalan tahtoa.
Mutta jos kyse on ihmisistä, jotka sanovat uskovansa, mutta eivät vielä ole kunnolla edes oivaltaneet, mitä usko Jeesukseen on ja miksi Jumalan tahtoa tulee kuunnella, ei nuhtelusaarna ole ehkä paras lähestymistapa. Riippuu tosi paljon tilanteesta, mikä on paras mahdollinen toimintatapa, mutta itse haluaisin jotenkin opastaa siinä, että usko ja homoseksuaalinen elämäntapa ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Jos sanoo olevansa uskossa, tulee ottaa vakavasti myös Jumalan ohjeet Raamatussa. Joka päättää itse, millainen Jumala on ja mikä Jumalalle kelpaa, tekee itsestään Jumalan. Ja joka tekee itsestään Jumalan, ohittaa sanoman Jeesuksesta, joka on syntisen ihmisen Vapahtaja.