Hei Aani!
Luther aloittaa kirjansa "Puhe hyvistä teoista" seuraavalla lauseella: "Ennen muuta meidän on oltava selvillä siitä, että ei ole olemassa mitään muuta hyvää tekoa kuin se, minkä Jumala on käskenyt, eikä mitään muuta syntiä kuin se, minkä Jumala on kieltänyt." (Tämä ei ole sanatarkka lainaus. Kirjoitin sen ulkomuistista, kun en pystynyt tässä tilanteessa sitä mistään tarkistamaan.)
Minä itse allekirjoitan tuon ajatuksen hyvin mielelläni. Koska synti on Jumalan käskyjen rikkomista, synniksi ei voi sanoa jotain, mitä Jumalan sana ei sano synniksi. Jumala on ilmaissut sanassaan sen, mitä hän ei halua ihmisten tekevän. Jos alamme arvailla, mitä muuta Jumala ei halua tai haluaa meidän tekevän, olemme täysin oman mielikuvituksemme varassa. Ainoastaan kaksi erityistapausta tulee mieleeni.
Ensinnäkin joku asia saattaa itsessään olla täysin sallittua, mutta jos sillä pahoitetaan lähimmäisen mieltä tai loukataan hänen omatuntoaan, tehdään syntiä. Kyseistä tekoa ei ole silloinkaan sanottu synniksi, mutta Raamattu kieltää tekemästä pahaa lähimmäiselle tai loukkaamasta toisen omatuntoa:
Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse",
samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta
lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Room. 13:10)
Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette
saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen
luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta
jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. Jos
veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia.
Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. ...
Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin,
mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen
se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka
epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella.
Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä. (Room. 14:13-15, 21-23)
Lähimmäisen rakastamisen vaatimus saattaa tehdä synniksi sellaisen asian, mikä ei itsessään olisi syntiä. Mutta sekin on siis Raamatussa sanottu.
Toisaalta tuossa jälkimmäisessä raamatunkohdassa sanotaan myös hyvin siitä, että jos joku pitää jotain asiaa epäpuhtaana, niin sitten on elettävä sen mukaan. Voi olla joku asia, jota Raamattu ei sano synniksi, mutta ihminen kokee sen vääräksi. Ihmisen kokemus ei tee jostain asiasta syntiä Raamatun valossa, mutta sitä ei ole myöskään hyvä tehdä, jos siitä tulee huono omatunto. Ymmärrän tuon viimeisen lauseen siten, että Raamatun mukaan omantunnon loukkaaminen tarkoituksellisesti on syntiä.
