Hei Eetu!
Etiikan tehtävässäsi saatat joutua käsittelemään kysymääsi aihepiiriä erilaisten uskontojen näkökulmista. Minä en tunne muiden uskontojen perinteitä samalla tavalla kuin omani. Siksi keskityn vastaamaan sinulle Raamatun tarjoamasta kristinuskon käsityksestä lähtien.
Raamattu kertoo meille luomakunnasta, jolla on alku ja loppu. Luomiskertomuksessa ei oteta kantaa siihen, kuinka vanha maailma on. Kaikki on saanut syntynsä "alussa", jolloin "Jumala loi taivaan ja maan". Siitä alkaa maailman historian jana tai kaari, joka sisältää kaiken hengellisen opetuksen lisäksi näkemyksenmaailman tulevaisuudesta. Maailmalla on alkamisensa lisäksi loppu.
Maailman luomisen jälkeen ihminen eli paratiisissa. Siellä ihmisen ja Jumalan suhde oli nykyistä konkreettisempaa ja läheisempää. Yhteys oli kunnossa. Paratiisi ei silti ollut vain henkinen todellisuus. Ihminen oli luotu olento, jolla oli paratiisissa tehtävä:
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset,
lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.
Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea,
mikä maan päällä elää ja liikkuu." (1. Moos. 1:28)
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan
viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)
Matkaan tuli mutkia, koska ihminen ei osannut elää Jumalan yhteydessä niin kuin olisi pitänyt. Ihminen rikkoi Jumalan käskyjä ja joutui ulos paratiisista.
Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta
ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.
(1. Moos. 3:23)
Yhteys Jumalaan särkyi. Samalla harmonia luomakunnan kanssa tuli hankalammaksi. Tehtävät lisääntymisestä sekä maailman viljelemisestä ja varjelemisesta säilyivät edelleen, mutta synnin särkemässä maailmassa niistä tuli vaikeampia.
Naiselle hän sanoi: - Minä teen suuriksi sinun
raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä
lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän
pitää sinua vallassaan. Ja miehelle hän sanoi:
- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta,
josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa
sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on
hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa
sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista
joudut ottamaan ravintosi. (1. Moos. 3:16-18)
Hyvin tiiviisti sanottuna Raamattu on kertomus siitä, miten ihmisen ja Jumalan välit särkyivät - ja miten ne saadaan jälleen kuntoon. Tähän sisältyy kristinuskon näkemys maailman menneisyydestä ja maailman tulevaisuudesta.
Keskuksessa on Jeesus, joka ristinkuolemallaan korjasi ihmisen ja Jumalan välit. Silti tilanne ei ole vielä sama kuin paratiisissa. Raamattu kertoo, että tätä elämää eletään niin kauan kuin Jumala näkee hyväksi aikaa antaa. Mutta tulevaisuudessa odottaa muutos: maailmanloppu. Sen jälkeen vasta asetelma palautuu ennalleen.
Maailman tulevaisuutta ajatellen siis elämme kahden näkökulman mukaan. Ensinnäkin hengellisesti ihminen saa uskoa, että Jeesuksen ansiosta yhteys Jumalaan on kunnossa. Toisaalta fyysisesti ero Jumalasta on vielä olemassa. Häneen ollaan yhteyksissä Raamatun ja rukouksen kautta, mutta silmin nähtävästi tai käsin kosketeltavasti Häntä ei voi tavata. Vielä ei eletä kuin menneisyydessä elettiin paratiisissa tai tulevaisuudessa eletään taivaassa.
Tätä hetkeä ajatellen Raamattu maalailee välillä hyvin pessimistisiä kuvia. Itse asiassa Raamattu antaa ymmärtää, että syntiset ihmiset eivät ainakaan paranna tilannetta, vaan mitä lähemmäs maailmanloppua mennään, sitä enemmän kaikkea tuhoa saadaan aikaiseksi. Kärjistetysti sanottuna Raamatun mukaan ihmiskunta ei kehity paremmaksi, vaikka tekninen kehitys etenee hurjaa vauhtia.
Vaikka Raamattu puhuu tällaisia pessimistisiä asioita, yhtä aikaa on voimassa toinen näkökulma tulevaisuudesta. Ihmisten - erityisesti Jumalan luomistyötä kunnioittavien kristittyjen - on edelleen tarkoitus pitää huolta luomakunnasta. Ja samalla Jeesukseen uskovan seurakunnan tehtävä on viedä eteenpäin sanomaa pelastuksesta, joka on tarjolla Jeesuksessa.
Niiden, jotka käyttävät hyödykseen sitä mitä tässä
maailmassa on, on oltava kuin eivät saisi siitä mitään
hyötyä. Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.
(1. Kor. 7:31)
Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee
Jumalan tahdon, pysyy iäti. (1. Joh. 2:17)
Raamattu opettaa, että maailma loppuu. Jotkut kristityt ajattelevat, että Jumala puuttuu asioihin yliluonnollisesti. Eli ennen kuin Jeesus maailman lopussa tulee takaisin, Jumala tekee ihmeitä ja lähettää erilaisia tuhoja. Toiset Kristityt ajattelevat, että Jumalan ei tarvitse itse yliluonnollisesti puuttua asioihin. Hän vain on nähnyt kaiken ennalta, ja on siksi osannut sanoa Raamatussa, että maailma tulee tuhoutumaan ihmisten vuoksi. Nämä näkökulmat eivät ole ristiriidassa keskenään. Ajattelen, että kummatkin ovat voimassa yhtä aikaa.
Erityisesti Ilmestyskirjassa kuvataan maailmanloppua edeltäviä tapahtumia sanoilla, joista monet nykyajan kristityt ovat nähneet sotien ja teknologisen kehityksen mahdollistamia tuhoja. Merien saastuminen, ilmakehän turmeltuminen otsoonikatoineen ja muut vastaavat tuhot eivät ole nykyajan ihmisille enää ennustuksia. Näemme niitä joka puolella. Ja moni raamatunlukija näkee niitä myös Ilmestyskirjan sivuilla.
Toinen enkeli tyhjensi maljansa mereen. Meri muuttui
kuin kuolleen vereksi, ja kaikki meressä elävä kuoli.
Kolmas enkeli tyhjensi maljansa virtoihin ja vesien
lähteisiin, ja ne muuttuivat vereksi. ... Neljäs enkeli
tyhjensi maljansa aurinkoon, ja aurinko sai vallan
korventaa ihmisiä tulellaan. (Ilm. 16:3-4, 8 )
Millä tavalla maailmanloppu tuleekaan, Raamattu joka tapauksessa muistuttaa vahvasti, että joskus se tulee.
Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko
pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat
taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. ... Taivas ja
maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
(Matt. 24:29, 35)
Minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin.
Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin
suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi.
Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat
varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa. Taivas
hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon,
ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan.
(Ilm. 6:12-14)
Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat
katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat.
Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan
päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa,
millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa
oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja
jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat
liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan
kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa,
ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja
uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
(2. Piet. 3:10-13)
Vaikka tämä on asiana vakava, on tiedemiesten ja hengenmiesten yksimielisyys tässä asiassa selvä. Sekä luonnontieteilijät että hengelliset opettajat saarnaavat siitä, että maailmanloppu tulee. Tiedemiehet keskittyvät opettamaan, että ihmisten on tehtävä tälle maailmalle jotain nyt, kun se on vielä mahdollista. Hengelliset opettajat puolestaan julistavat, että ihmisten on tehtävä jumalasuhteelleen jotain nyt, kun se on vielä mahdollista.
Kukaan ei voi sanoa, millä tavalla Jumala on ajatellut maailmanlopun tapahtuvan. Se voi olla jotain yliluonnollista tai ihmeellistä. Toisaalta noissa edellä lainaamissani Raamatun jakeissa voi halutessaan nähdä vertauskuvia vaikka jostain ydinsodista. Joka tapauksessa Raamatun opetus on suurissa linjoissa hyvin selkeä.
1. Ihminen luotiin paratiisiin, jossa hän eli harmoniassa Jumalan ja luomakunnan kanssa.
2. Ihminen lankesi syntiin ja karkotettiin paratiisista.
3. Elämä syntiinlangenneessa maailmassa menee askel askelelta kauemmas Jumalasta.
4. Aikanaan maailma tuhoutuu joko ihmisen toiminnasta tai Jumalan vaikutuksesta johtuen.
Onneksi Raamatun opetus ei pääty tähän. Muuten se olisi äärimmäisen ahdistavaa ja masentavaa. Kaikkein tärkein pointti maailman tulevaisuutta silmällä pitäen on se, että vaikka syntinen ihminen tuhoaa itseään ja ympäristöään, pyhä Jumala tekee pelastavaa työtään. Jeesuksen ansiosta ihmisellä on lupa olla voittajan puolella. Siinä joukossa, jolla on oikeus palata Jumalan yhteyteen.
Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan.
Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen.
(Jes. 65:17)
Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen
taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta
ollut enää. (Ilm. 21:1)
Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon,
pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät
minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne.
(Jes. 66:22)
Toivottavasti tämä vastaus antaa sinulle riittävästi eväitä esitelmääsi varten. Esitä toki jatkokysymyksiä, jos niitä herää.