Hei Mirjam!
Tämä kysymys on odottanut vastaamista enemmän kuin kauan. En ole suoranaisesti vältellyt kysymystäsi, mutta en ole oikein tämän alan ekspertti ja olen siksi vastannut aina ensin helpompiin kysymyksiin, joihin en ole tarvinnut penkoa kirjahyllyäni yhtä kovasti kuin tätä varten. Vasta nyt pääsin tänne asti. Anteeksi tämä viive. Kaiken odottamisen jälkeenkään vastaukseni ei ole kovin laaja. Eri kirjoja lukiessani löysin hyvin samantyyppisiä, yksinkertaisia vastauksia.
Perinteisesti on opetettu, että Uuden testamentin kirjakokoelma on koottu kolmen kriteerin perusteella:
1. Kirjojen tuli olla aitoja ja apostolisia. Niiden tuli olla Jeesuksen opetuslasten kirjoittamia tai ainakin heidän arvovaltansa suojissa syntyneitä.
2. Kirjojen tuli olla yleisesti hyväksyttyjä, eli niiden täytyi olla käytössä kaikkialla kristikunnassa.
3. Kirjojen tuli edustaa oikeaa kristillistä oppia.
Usein Uuden testamentin synty kuvataan siten, että kirkolliskokoukset istuvat vääntämässä kättä siitä, mitkä Raamatun kirjat täyttävät ihmisten laatimat määritelmät ja mitkä siten kelpaavat Jumalan sanaksi. Asia ei kuitenkaan mennyt näin. UT:n kirjojen apostolisuus merkitsi käytännössä sitä, että kirjoja oli luettu laajasti koko kristikunnassa heti niiden kirjoittamisen jälkeen. Nämä kolme määritelmää ovat ikään kuin jälkikäteen todettuja asioita, jotka yhdistävät UT:n kirjoja.
UT:n kirjat ovat siis olleet heti alusta asti laajasti käytössä. Myös virallinen kaanon oli alkanut muotoutua jo ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä. Vuodelta 160 on tiedossa ensimmäinen 4 evankeliumin yhteisteos. Vuosien 170-200 väliltä on peräisin ns. Muratorin kaanon, joka sisältää suurimman osan UT:n kirjoista. Vuonna 230 Origenes luettelee Uuden testamentin kirjoina lähes kaikki nykyiset UT:n kirjat. Ensimmäinen meille säilynyt täysin nykyistä UT:a vastaava luettelo on piispa Athanasioksen vuonna 367 kirjoittamassa kirjeessä. Kun Hippoksen synodissa - käsittääkseni ensimmäisessä kirkolliskokousessa - vuonna 393 määriteltiin Uuden testamentin kaanon, ei tehty mitään vallankumouksellista päätöstä. Silloin vain todettiin virallisesti jotain, mikä oli ollut olemassa jo apostolien ajoista lähtien.
Timo Junkkaala sanoo kirjassaan "Mitä tiedämme Jeesuksesta" niin hyvin, että lainaan sen aivan suoraan: "Kirkko ei valinnut Uuden testamentin kirjoja, vaan tekstit loivat kirkon. Niiden sanoma ja syntytausta vakuuttivat. Niillä oli Jeesuksen itsensä antama arvovalta: 'Joka kuulee teitä, se kuulee minua', hän oli sanonut opetuslapsilleen. Niissä kuului Jeesuksen oma ääni. Tuomaan evankeliumi ja muut epäperäiset evankeliumit ovat myöhemmin syntyneitä eikä niillä koskaan ole ollut mitään tekemistä UT:n kanssa. Kirkko ei ole koskaan karsinut Raamattua."
Edellä mainitsemani asiat ovat peräisin seuraavista kirjoista:
- Richard T France: Mitä tiedämme Jeesuksesta
- F.F.Bruce: Raamatun juuret
- Hugo Odeberg: Jumalallinen ja inhimillinen Raamattu
- Timo Junkkaala: Mitä tiedämme JeesuksestaNiistä löydät lisää, jos aihe kiinnostaa enemmän.
Voisitko kertoa myös hieman apokryfisistä kirjoista (vai mitä ne nyt olikaan)?
Kun kristityt "perivät" juutalaisilta Vanhan testamentin myös omaksi pyhäksi kirjakseen, he alkoivat käyttää siitä kreikankielistä käännöstä (Septuaginta). Syystä, jota minä en tiedä, kreikankielisessä versiossa oli kirjoja, joita ei ollut hepreankielisessä VT:ssa. Näitä kirjoja alettiin myöhemmin nimittää apokryfisiksi eli salaisiksi. Niitä ei ole pidetty aivan Raamatun veroisina kirjoina, mutta esimerkiksi Luther piti niitä kuitenkin erittäin hyödyllisinä teoksina. Suuressa osassa kristikuntaa nämä kirjat ovat edelleen Vanhan testamentin lopussa. Esimerkiksi katolisissa Raamatuissa kuten myös joissain suomalaisissa perheraamatuissa ne ovat mukana.
Apokryfikirjoihin kuuluvat seuraavat osat:
- Juuditin kirja
- Viisauden kirja
- Tobiaan kirja
- Siirakin kirja
- Baarukin kirja
- 1. ja 2. Makkabilaiskirja
- Lisäyksiä Esterin kirjaan
- Lisäyksiä Danielin kirjaan
- Manassen rukous