Kirjoittaja Aihe: Jumala luonnossa  (Luettu 3887 kertaa)

Clubman

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Moi. Minusta yksi tapa saada viitteitä Jumalan olemuksesta on tarkkailla luomakuntaa. Mutta miksi Jumala sallii luonnonkatastrofit? Miksi luonnon kiertokulku on yhtä julmaa taistelua olemassaolosta - täysin ristiriidassa meidän aikojen humanismin kanssa? Luulisi että Jumala olisi luonut kaikki eläimet vegaaneiksi.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Tervehdys, Clubman!

Ensimmäisen kysymyksesi: "Miksi Jumala sallii luonnonkatastrofit" jätän tällä erää vähemmälle huomiolle. Olen sivunnut aihetta jonkin verran jo otsikoissa Pahan ongelmasta ja ihmisen valintakyvystä sekä Pahan alkuperä. Toivottavasti noiden linkkien alta löydät vastauksia. Vaikka jo etukäteen varoitan: kysymykseen ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Siihen ihmisen ymmärrys ei yksinkertaisesti yllä.

Miksi luonnon kiertokulku on yhtä julmaa taistelua olemassaolosta - täysin ristiriidassa meidän aikojen humanismin kanssa? Luulisi että Jumala olisi luonut kaikki eläimet vegaaneiksi.

Lähtökohtaisesti nykyaikainen humanismi ja kristinusko lyövät toisiaan korville. Minun ymmärrykseni mukaan tämä johtuu siitä, että humanismi perustuu jossain määrin toivoon paremmasta ihmisestä. Mielestäni nykyaikaisessa humanismissa uskotaan siihen, että ihminen voi pohjimmiltaan olla hyvä ja löytää valon ja totuuden, kun sitä oikein etsii. Raamatun kuva ihmisestä on päinvastainen. Ihminen on pohjimmiltaan paha, ja jos hänellä ei ole mitään rajoja eikä Jumalaa, pahuus vain yltyy. Tätä asiaa olen käsitellyt otsikossa Miksi Jumala kurittaa niitä keitä rakastaa? Ketjun seitsemännessä ja tällä hetkellä viimeisessä vastauksessa olen käsitellyt sitä, kuinka syntiinlankeemuksen jälkeenkin Jumala asetti rajoja, jotta syntinen ihminen voisi saada parempaa jälkeä aikaan maailmassa.

Luonnon kiertokulku on taistelua. Mutta jos ei olisi hyönteisiä syöviä lintuja ja nisäkkäitä, olisimme kohta valtavissa ongelmissa, kun hyönteiset kansoittaisivat maapallon. Sen jälkeen tarvitaan myös isompia nisäkkäitä ja petolintuja, jotka pitävät nämä hyönteissyöjät kurissa. Ihminen on puolestaan pitänyt kurissa petoeläimiä. Raamatussa mainitaankin yksi mielenkiintoinen sivulause siinä vaiheessa, kun israelilaiset olivat tulossa Egyptin orjuuden jälkeen erämaavaellukselta luvattuun maahan:

     Silti minä en karkota heitä yhtenä ainoana vuotena, ettei maa autioituisi
     ja etteivät villieläimet lisääntyisi ja tulisi sinulle vaivaksi, vaan minä ajan
     heidät pois vähä vähältä, kunnes teitä on niin paljon, että voitte ottaa
     haltuunne koko maan. [2. Moos. 23:29-30]


Tämä päättelyketju ei kuitenkaan anna vastausta siihen, miksi Jumala alunperin sääti säännön, että syntinen ihminen on katoava ja kuolevainen. Eikä se vastaa siihenkään, miksi syntiinlankeemuksen vuoksi myös koko luomakunta joutuu kärsimään katoavaisuudesta:

     Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.
     Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen,
     ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut.
     Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran
     pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja
     kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa
     ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta, vaan myös
     me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen,
     huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä,
     ruumiimme lunastamista vapaaksi. [Room. 8:19-23]


Lopputulos nyt vain on se, että syntiinlankeemuksen vuoksi ihminen ja koko luomakunta joutui katoavaisuuden alle. Katoavaisessa maailmassa on säännöt, jotka Jumala rakkaudessaan ja huolenpidossaan on säätänyt tätä elämää varten. Paratiisissa oli ihmisille ja eläimille annettu ohje:

     Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää
     ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja,
     taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."
     Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit,
     joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat
     hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan
     linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan
     ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea
     tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes
     päivä. [1. Moos. 1:28-31]


Paratiisissa eläimetkin olivat vegaaneja. Mutta se sääntö ei sopinut enää syntiinlangenneeseen maailmaan. Tänne tarvittiin uudet ohjeet. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala käsittelee samat asiat kuin edellä, mutta sävy on kummasti muuttunut:

     Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa
     hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. Kaikki villieläimet
     ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren
     kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne.
     Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat.
     Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit.
     [1. Moos. 9:1-3]


Koko Raamattu on kertomusta ja tienviittoja siitä, miten ihminen voisi päästä takaisin Jumalan yhteyteen. Taivaassa elämä palaa monilta osin paratiisin onneen. En ole aivan varma, mistä seuraava ennustus kertoo. Siinä puhutaan ehkä vertauskuvallisesti Messiaan rauhanvaltakunnasta tai paratiisista. Myös tuhatvuotisen valtakunnan ajatukseen se on sovitettu. Joka tapauksessa siinä katsotaan tulevaisuuteen, jossa jokin asia on samalla tavalla kuin paratiisissa:

     Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan
     viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on
     niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella,
     yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö
     heinää kuin härkä. Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään
     vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa.
     Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani,
     sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.
     [Jes. 11:6-9]


En siis osaa vastata täsmällisesti kysymykseesi. Raamattu ei sitä kerro. Kokonaisuudesta vain jää se kuva, että Jumalasta eroon joutunut syntinen ihminen tarvitsee pärjätäkseen erilaiset olosuhteet kuin paratiisissa. Myös luonnon kiertokulun näen liittyvän tähän.
Marko Sagulin