Morjens Emila!
En tiedä, kuinka hyvissä ajoin ennen esitelmäsi tekoa olet kysymyksen esittänyt. Pahoin pelkään, että en ole ehtinyt vastaamaan ennen kuin esitelmän on pitänyt olla valmis. Joskus on parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten toivottavasti myös nyt.
Kysymys eutanasiasta pitäisi varmaan aloittaa selvittämällä, mitä eutanasialla tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Raamattu ei pohdiskele sitä, milloin ihminen on riittävän kuollut, jotta hänet voidaan irrottaa sairaalan koneista. Tällainen kysymyksenasettelu on noussut tapetille vasta nykyaikaisen lääketieteen myötä, kun on tullut mahdolliseksi pitää ihmistä hengissä koneiden avulla. Siksi vasta meidän aikoinamme on osattu esittää kysymyksiä siitä, missä vaiheessa hoidon lopettaminen on sallittua ilman, että sitä pidetään tappamisena. Tässä mielessä eutanasiaan Raamattu ei ole omana aikana voinutkaan ottaa kantaa.
Mutta toki aina ihmisten historian ajan on ollut tilanteita, joissa ihminen itse tai toiset hänen rinnallaan ovat pohtineet sitä, onko parempi elää vai kuolla. Ja varmasti on ollut tilanteita, joissa toinen ihminen on avustanut toista kuolemaan. Yhden kertomuksen muistan Raamatustakin, joka tässä mielessä on hyvin selvästikin rinnastettavissa eutanasiaan:
Taistelu kävi kiivaana myös Saulin ympärillä. Jousimiehet keksivät hänet, ja hän
haavoittui pahoin heidän nuolistaan. Silloin Saul käski aseenkantajaansa: "Tartu
miekkaasi ja lävistä minut! Muuten nuo ympärileikkaamattomat tulevat ja lävistävät
minut ja häpäisevät minut." Mutta kun aseenkantaja ei uskaltanut sitä tehdä, Saul
otti itse miekan ja heittäytyi siihen. (1. Sam. 31:3-4) ... Viestintuoja vastasi: "Osuin
sattumalta Gilboanvuorelle, ja Saul nojasi siellä haavoittuneena keihääseensä, ja
vihollisen sotavaunut ja ratsumiehet olivat jo tulossa häntä kohti. Saul kääntyi
katsomaan taakseen, näki minut ja kutsui minua. Sanoin: 'Mitä voisin tehdä?'
Hän kysyi: 'Kuka sinä olet?' Minä vastasin: 'Olen amalekilainen.' Saul sanoi: 'Tule
tänne ja tapa minut. Silmissäni pimenee jo, vaikka minussa vielä on henki.' Menin
hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä ymmärsin, ettei hän voisi niin pahasti
haavoittuneena jäädä henkiin. Otin sitten otsarivan hänen päästään ja renkaan
hänen käsivarrestaan ja toin ne tänne sinulle, herra." ... Daavid kysyi viestintuojalta:
"Mistä sinä olet kotoisin?" Hän vastasi: "Olen amalekilaisen siirtolaisen poika."
Daavid sanoi hänelle: "Kuinka rohkenit kohottaa kätesi surmaamaan Herran voidellun?"
Hän kutsui yhtä miehistään ja sanoi: "Tapa hänet!" Mies löi nuorukaisen hengiltä,
ja Daavid sanoi: "Olet itse syypää kuolemaasi. Oma suusi todisti, kun sanoit: 'Minä
surmasin Herran voidellun.'"(2. Sam. 1:6-10, 13-16)Amalekilainen mies avusti Saulia kuolemaan. Daavid reagoi langettamalla kuolemantuomion, joka toisen ihmisen surmaamisesta oli juutalaisten laissa määrätty. Tässä tapauksessa lieventävä asianhaara ei ollut se, että Saul olisi kuollut aivan pian saamiinsa vammoihin tai lähestyvän vihollisen käsiin. Näyttäisi siltä, että Raamattu ajattelee hyvin selkeästi: ihminen on joko elossa tai kuollut. Vaikka ihminen olisi kuinka huonossa kunnossa tahansa, hän on elossa. Ja jos toisen ihmisen vaikutuksesta tilanne muuttuu, se on surmaamista.
Seuraavat kohdat liittyvät ehkä enemmän itsemurhaan, mutta en näe valtavasti eroa ajatuksellisesti eutanasian ja itsemurhan välillä:
Ota nyt, Herra, minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää." (Joona 4:3)
Auringon noustua Herra pani kuuman itätuulen puhaltamaan, ja aurinko paahtoi
Joonan päähän, niin että hän oli nääntymäisillään. Silloin Joona olisi tahtonut kuolla,
ja hän sanoi: "Parempi minun on kuolla kuin elää." (Joona 4:8 )
Itse hän meni autiomaahan päivänmatkan päähän. Hän istuutui kinsteripensaan
juurelle ja toivoi itselleen kuolemaa. Hän sanoi: "Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni.
En minä ole esi-isiäni parempi." (1. Kun. 19:4)Elia ja Joona toivottivat itselleen kuolemaa. Koska tällaiset lausahdukset ovat päätyneet Raamattuun, niitä ei ole kovin kevyin perustein lausuttu. He aivan oikeasti halusivat kuolla. Mutta silti he eivät tehneet sitä itse, vaikka se olisi ollut mahdollista, eivätkä kyllä pyytäneet ketään muutkaan avuksi. He vetosivat Jumalaan, jolla oli valta päättää elämästä ja kuolemasta. Raamatussa hän on antanut selkeästi ohjeen, että yksittäisellä ihmisellä ei ole lupa päättää sitä, milloin jonkun elämä päättyy:
Älä tapa. (2. Moos. 20:13)Eutanasia (niin kuin abortti ja itsemurhakin) kuuluu mielestäni asioihin, joissa yksityinen ihminen ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Siksi se ei ole oikein. Mutta tämä linjanvetokaan ei kuitenkaan ratkaise kaikkia eutanasiaan liittyviä kysymyksiä. Onko pelkän koneen avulla elintoimintoja pyörittävä ruumis elävä ihminen? Onko siitä tilanteesta herääminen verrattavissa kuolleista nousemiseen? Jos aivokuolema on sama kuin kuolema, niin silloinhan on ihan sama, herättääkö Jumala tämän ihmisen kuolleista sairaalassa, ruumishuoneessa vai haudassa. Jos puolestaan on esimerkkejä siitä, että täydellisesti aivokuollut voi herätä, niin silloin on hyvä noudattaa Saarnaajan pohdintoja:
Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa. "Elävä koira on parempi kuin
kuollut leijona." (Saarn. 9:4)Raamatun pohjalta en osaa sanoa tätä enempää. Ja tuossakin osa oli jo filosofista pohdintaa, joka vaatisi vähän parempaa lääketieteen tuntemusta taustalle.
Käytännön elämässä vaikeimpia kysymyksiä eutanasiasta ovat ne, joissa ihminen on hädin tuskin hengissä ja suurissa tuskissa ilman, että kukaan voi antaa toivoa parantumisesta. Kaikin puolin järkevältä tuntuisi, että rakkaudellista olisi toteuttaa silloin tämän ihmisen toive päästä tästä ajasta pois. Mutta jos tälle linjalle lähdetään, joudutaan tosi suuriin ongelmiin rajanvedon kanssa. Missä menee tarkka raja kahden ääripään välillä: aivokuolleen pistokkeiden irrottaminen tai perillisten kontolle lankeavien hoitomaksujen välttäminen. Henkilön oma toive, suuret kivut, arvokas kuolema tai joku muu vastaava muuttuja on aina tuomarilaji. Selvää rajaa on vaikea tehdä. Siksi ainoa asia, jota en pidä toisen surmaamisena, on tilanne, jossa ihminen on todettu kuolleeksi, mutta hänen elimistönsä saadaan toimimaan koneilla. Ajattelen, että silloin tässä ihmisessä ei enää ole elämää, ainoastaan ruumis.
Vaikean aiheen olet esitelmälle ottanut. Tämäkin oli aika vajavainen vastaus, mutta enpä kyllä enempää osaa tähän lähtöön sanoakaan. Joitain virikkeitä voit saada lisää Nettipapin palstan vastauksista seuraavista aiheista:
Itsemurha,
Abortti
