Morjens, Jukka ja Pyrski!
Miksi enkeli antoi käskyn nimittää pojan Jeesukseksi, eikä Immanueliksi?
Oivallinen kysymys. En ole varsinaisesti Raamatun nimiin liittyviä asioita vielä vastaillutkaan, mutta hieman aihepiiriä olen sivunnut tässä kysymyksessä:
Nimen vaihtaminenRaamatussa nimi ei ole vain merkkijono, jolla toinen ihminen tunnistetaan. Nimellä kuvattiin usein sitä, millaisena ihminen itse tai ulkopuoliset näkivät nimen kantajan. Nimi kertoi jotain tiivistettyä nimen kantajan olemuksesta. Erityisesti näin oli silloin, jos Jumala antoi jollekulle ihmiselle nimen tai kun hän ilmoitti itsestään eri nimiä. Tässä muutama esimerkki:
Lapseton vanhus Abram ("korkea isä") sai Jumalalta nimen Abraham ("kansojen paljouksien isä"), mikä kertoi Jumalan lupauksesta, jonka mukaan hänestä tulee suuren kansan esi-isä. 99-vuotiaan lapsettoman miehen oli varmaan pakko luottaa Jumalaan, että hän suostui tuollaista nimeä käyttämään. Ja niin Abraham luottikin. Jumala oli hänelle ilmestyessään kertonut omaksi nimekseen "Kaikkivaltias". Jumalan nimi kertoi lapsettomalle vanhukselle, että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.
1. Moos. 29:31-30:24 kertoo Jaakobin poikien syntymästä. Kaikki pojat saivat nimen sen mukaan, mitä syntymän hetkellä lapsen ajateltiin vaikuttavan perheessä tai millaiset olivat äidin tunnelmat uudesta lapsesta.
Paavali oli saanut saman nimen kuin hänen sukukuntansa kuuluisimmalla miehellä, kuningas Saulilla, oli. Nimi oli suureellinen ja varsin mahtipontisesti hän käyttäytyikin kristittyjä vainotessaan. Kääntymyksensä jälkeen hän sai Jeesukselta uuden nimen Paavali (kreik. Paulus = pieni, vähäinen). Jo pelkkä nimen muutos osoitti, että Jumala laittoi seurakunnan vainoajan aivan uudelle paikalle.
Jatketaan Pyrskin näkökulmalla:
oliko juutalaisilla tapana tämän jälkeen kastaa lapsiaan Immanueleiksi? Tai siis luulisi, että monikin olisi halunnut tuon nimisen lapsen kun siihen kerran liittyi profetiakin.
Toisaalta voisi näin ajatellakin. Mitään tilastotietoahan meillä ei ole olemassa. Mutta tuohon aikaan profetia kuultiin eri tavalla kuin nykyinen länsimainen ihminen sen kuulee. Meille profetia sanoo: "Tulevan Messiaan nimi kirjoitetaan Im-ma-nu-el". Vanhan testamentin ajan ihmiselle profetia sanoi: "Tulevan Messiaan olemuksen ydin on: Jumala on meidän kanssamme." Itse veikkaisin, että mitään Immanuel-villitystä ei syntynyt laisinkaan. Ihmiset tajusivat, että se profetia ei täyty sillä, että annetaan oikea nimi, vaan sillä, että Jumala tulee ja on meidän kanssamme. Muutenhan fariseuksetkin olisivat voineet vastustaa Jeesusta tosi helposti. He olisivat vain sanoneet: "Sinun nimesi ei ole Immanuel, joten et voi olla Messias". Kaikenlaisia juonia Jeesusta vastaan kehiteltiin ovelastikin Raamattuun vedoten, mutta tätä ei käytetty, koska se olisi ollut naurettava syytös.
Immanuel-profetia toteutui kirjaimellisesti Jeesuksessa. Jumala syntyi ihmiseksi ja oli meidän kanssamme. Kun Jeesuksesta vasta ennustettiin, hänen nimekseen sanottiin "Jumala on meidän kanssamme". Kun tämä osa oli toteutunut, voitiin siirtyä seuraavaan vaiheeseen ja annettiin uusi nimi: "Jumala pelastaa". Jos tämä asia ei olisi ollut kirkkaana mielessä myös Matteuksella, hän tuskin olisi kirjoittanut sitä, mitä hän kirjoitti:
Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän
pelastaa kansansa sen synneistä." Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen,
mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut: - Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja
synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel - se merkitsee:
Jumala on meidän kanssamme. Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran
enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan koskenut
vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen
Jeesus. (Matt. 1:21-25)Jos nimi tarkoittaa vain merkkijonoa, tämä on todella epälooginen kirjoitus. Mutta Matteus on Vanhan testamentin tuntija ja julistaakin, kuinka kirjoitusten ennustukset ovat hienosti toteutuneet.
