Tervehdys Heli!
Olen samaa mieltä siitä, että täydellisessä luottamuksessa ei avioehtoa tarvita. Mutta elämä ei ole täydellistä, eivätkä parisuhteet varsinkaan ole sitä. Parin viimeisen sukupolven aikana sitoutuminen on etääntynyt todella kauas siitä, mitä Raamattu parisuhteista opettaa. Siksi on hyvä muistaa Jeesuksen sanat:
"Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset." (Luuk. 16:8 )
Lapsenomainen luottamus ja elämän arvaamattomuuden viisas ymmärtäminen eivät aina sovi yhteen. Avioliitossa pitää antaa ansaitsematonta rakkautta. Avioliitossa pitää antaa ansaitsematonta kunnioitusta. Mutta luottamus on asia, jota ei voi antaa, jos sitä ei oikeasti ole.
Kaikkein uskollisimmalla, rakastettavimmalla ja huolehtivimmallakin puolisolla voi olla jokin heikkous, johon hän tarvitsee tukea. Kaikesta päätellen sinun kumppanillasi on ongelma rahan suhteen. Mielestäni tällaisessa tilanteessa ei ole olemassa mitään muuta viisasta ratkaisua kuin avioehto. Et tee siinä mitään väärää, etkä toimi vastoin Jumalan tahtoa.
Jos tämä rahankäyttö on vain jäävuoren huippu, ja sinulla on luottamisongelmia hyvin laajalla rintamalla, ollaan paljon vaikeammassa tilanteessa. Silloin on pohdittava, voiko elämässä ylipäätään sitoutua tällaiseen suhteeseen. Mutta jos kaikki on muuten kunnossa, avioehto voi olla hyvä ja lempeä kannustin oikeanlaisen rahankäytön oppimiseen.