Hei Anunen!
Esitit todella kiperän kysymyksen. Tällaisessa tilanteessa kun minun on asiasta mitään tietämättä vaikea sanoa mitään viisasta.
Luonnollisestikin kaikkein ensimmäiseksi kyselisin, onko sinulla mitään mahdollisuutta puhua tämän ihmisen kanssa. Mutta itse jo esititkin kysymyksessäsi vastauksen, kun pohdiskelit, että se ei onnistu tai et ainakaan koe, että uskaltaisit sen tehdä. Joskus rehellinen asioiden sanominen niin kuin ne ovat, on yllättävän tehokas apuväline kaikkeen. Mutta ymmärrän yhtä hyvin myös sen, että luottamuksen menettämisen jälkeen se on enemmän kuin vaikeaa.
Anteeksiantamista voisi nimenomaan helpottaa se, että saa sanoa katkeruutta aiheuttavan asian sille, jota kohtaan mieli on katkerana. Vaikka tilitykselleen ei saisikaan vastakaikua, olisi sen jälkeen ehkä kuitenkin helpompi mennä eteenpäin. Tällaisessa kuvailemassasi tilanteessa kun erityisen ongelmallista on se, että itselläkään ei ole sävelet selvillä. Toisaalta miettii, että pitääkö nyt vain väkisin taistella anteeksiantamuksen kanssa, vai voisiko kaikki olla helpompaa, jos toinen kuitenkin ymmärtäisi ja haluaisi anteeksiantoa. Eli anteeksiantaminen on vaikeaa, kun ei ole aivan varma, onko tämä se lähtökohta, josta anteeksiantamista aletaan työstämään.
En tiedä, minkä verran olet asiasta puhunut kenenkään kanssa. Jos asianomaiselle itselleen puhuminen on hankalaa, kannattaa varmaan jutella jollekin läheiselle ihmiselle, jonka kanssa voit puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Vaikka tässä ympäristössä olen nettipappi, minulle saa myös puhua ihan oikean papin asussa ollessani. Eli minua saa myös pyytää keskustelemaan, jos koet, että se olisi sinusta toimiva ratkaisu.
