Kirjoittaja Aihe: Miten kristityn kuuluu suhtautua kaupallisuuteen?  (Luettu 7866 kertaa)

Mietteliäs

  • Vieras
Kaupallisessa tarkoituksessa käytetään usein superlatiiveja ja muita korkeita käsitteitä kuten: paras, täydellinen, ikoninen jne. Nämä kuulostavat raflaavilta ja valheellisilta sanavalinnoilta tuotteiden markkinoinnin yhteydessä. Materiaa kuvataan turhan ylistäen. Markkinoinnissa luvataan myös valheellisesti liikoja.

Mikä on kristityn asema ja vastuu näin mainostettujen tuotteiden ostamisessa? Onko ostopäätös eräänlainen statement, jossa ostaja allekirjoittaa olevansa sanaa mieltä kuvauksen tuotteesta. Tai ostoksillaan osoittaa kannattavansa kaksimielisillä alekamppanjoilla herkuttelevaa kauppaketjua?  Tai näin joulun alla yhtyy mainoslauseeseen ”_ kuuluu jouluun”?

Aihetta voisi jatkaa pitkään, jos tarkastellen  vielä esim. liikkeiden eettisiä taustoja. Tai jos mietitään, voiko kristitty tukea kauppaketjua, jonka taustaan on yhdistetty tietyn ryhmän vastaisuutta?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Hei Mietteliäs,

Esitit todella mielenkiintoisen kysymyksen. Eettisten valintojen äärellä on osattava joskus esittää vähän syvemmällekin meneviä kysymyksiä. Esimerkiksi varastetun tuotteen ostaminen ei muutu hyväksi asiaksi toteamalla: "Vaikka tiedän, että tuo ihminen varasti tämän tuotteen, minä olen kuitenkin omalta osaltani ostanut sen rehellisesti." Varastetun tuotteen ostaja tekee teknisesti rehellisen teon, kun ei itse varasta, mutta todellisuudessa hän silti tukee varastamista.

Vaikka tuollaisia sudenkuoppia ja räikeitä virheitä kuuluu yrittää välttää, ei silti koskaan voida saavuttaa täydellisyyttä. Täysin virheettömän täydellisyyden tavoittelija voisi teoreettisesti päätyä vaikkapa tällaiseen tilanteeseen: "Nämä vaatteet ovat itse viljellystä pellavasta käsityönä tehtyjä tuotteita, joista valmistajat saavat reilun korvauksen, mutta en voi ostaa niitä, koska olen kuullut, että he pesevät käsiään saippualla, joka saattaa vahingoittaa vesieläimiä." Käytännössä ei siis pystytä sanomaan, missä menee tarkalleen ottaen se raja, jolloin omalla toiminnalla välillisesti tukee liian paljon jotain väärää toimintaa. Ehkä lopulta ainoa täysin virheetön teko on sellainen, josta ei tiedä kaikkia puolia.

Joulun aika on kaupallisuuden kulta-aikaa. Ihmiset kuluttavat ja ostavat huomattavan paljon. Ja samalla markkinamiehet tekevät parhaansa vedotakseen ostajien tunteisiin. Törmäsin jokin aika sitten minun mielestäni ällöttävän imelään henkivakuutusmainokseen, jossa lähimmäisenrakkaus ja henkivakuutuksen ostaminen nidottiin tarpeettoman vetoavasti toisiinsa. Jos olisin sitä mieltä, että minun olisi hyvää ja viisasta ottaa henkivakuutus, toimisin liian kulmikkaasti, jos ainoastaan tuon mainoksen takia jättäisin sen ottamatta.

Hyvä perusohje on, että jonkun asian "väärinkäyttö ei kumoa oikeaa käyttöä". Jos jätän jonkun tarpeellisen ja hyvän tuotteen hankkimatta siksi, että sitä on mainostettu virheellisesti, annan mainostajien hallita minua ihan yhtä paljon kuin sellaisessa tilanteessa, jossa ostan tuotteen vain siksi, että mainostajat niin sanovat. Jos menen taas esimerkeissäni äärimmäisyyksiin, niin samalla logiikalla minun pitäisi lopettaa kaikkien niiden raamatunkohtien lukeminen, joista kuulen harhaanjohtavaa opetusta.

Vastasin tällä erää todella lyhyesti, mutta toivon, että olisin osunut siihen ytimeen, jota mielessäsi pyörität. Olet selvästi omantunnontarkka ihminen, mikä on jaloa ja oikein. Sinun ei tarvitse muuttaa tuosta totuuteen pyrkivästä asenteestasi mitään. Saat kuitenkin rauhallisemman mielen, kun keskität tuon vilpittömyytesi ostoskäyttäytymisten suhteen enemmänkin siihen, mitä se tuote on etkä siihen, mitä tuotteesta kerrotuissa mainoksissa sanotaan.

Paavali rohkaisi kristittyjä elämään tätä elämää suoraselkäisesti ja rohkeasti mutta samalla nöyrästi ja Jumalaa kuunnellen:

Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2:20-23)
Marko Sagulin

Anniina

  • Vieras
Hei Marko, itselleni tuli mieleen tätä lukiessa sekin raamatunkohta, missä Paavali puhuu epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Minusta se oikeastaan aika tavalla painottaa sitä, että tavaran väärä käyttö (epäjumalille uhraaminen) ei pilaa itse tavaraa (liha). Ja tässä ei kyseessä ole edes mikään niin "viaton" asia kuin vain itse tuotteen ylikehuminen tai virheellinen mainonta, vaan suoraan uskonasiat (epäjumalien palvonta). Vai voiko mielestäsi tätä Paavalin kehotusta suhtautumisesta epäjumalille uhrattuun lihaan soveltaa nykyään myös "kaupallisuuden epäjumalaan"?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Hei Anniina,

Hymyilytti tämä sinun kysymyksesi. Minä näet olin aloittanut edellisen vastaukseni juuri tuon samaisen teeman ympärille. Pyyhin tekstini kuitenkin pois ja valitsin toisen lähestymistavan. Halusin vaihtaa näkökulmaa vain siksi, että olen mielestäni viimeisimmissä vastauksissani niin monesti lähestynyt eettisiä kysymyksiä noiden epäjumalille uhrattua lihaa koskevien raamatunkohtien kautta. Olen siis täysin samaa mieltä kanssasi, ja otankin innoittamanasi vielä täysilaidallisen epäjumalille uhrattua lihaa.

Paavali kirjoittaa tästä teemasta Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille. Luku 8 käsittelee kokonaan epäjumalille uhratun lihaan suhtautumista ja luvussa 10 hän puhuu epäjumalien palvomisesta. Otan tähän kokonaan luvun 8 ja jälkimmäisen puoliskon 10. luvusta. Lisään väliin kommentteja yleispätevästi eettisiä valintoja ajatellen.

Epäjumalille uhrattu liha

Paavali aloittaa viittaamalla siihen, että vaikka epäjumalat ja niiden palveleminen on todellista pahuutta, johonkin on vedettävä raja. Muuten äärimmillään joudutaan tilanteeseen, että epäjumalan temppelin ohi ei voi kävellä eikä voi käydä edes samassa kaupassa, jossa epäjumalille uhrattua lihaa on joskus myyty.

1. Sitten on puhuttava epäjumalille uhratusta lihasta. Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. 2. Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. 3. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee. 4. Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. 5. Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta 6. meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.

Kristitty on Jumalan lapsi, joten hän on kaikkein suurimman voiman omaisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että kristityn ei tarvitse kulkea joka puolella peläten, että jokin paha "tarttuisi" häneen ulkopuolelta. Luomiskertomuksen näkökulmasta sanottuna kristitty on maailman ruhtinas, jolle tämä maailma on annettu iloittavaksi ja hallittavaksi.

Uskon määrä ei ole kuitenkaan kaikilla kristityillä sama. Kasvun alkuvaiheissa olevaan uskoon kuuluu, että rajalinjoja on piirrettävä vähän paksummalla maalipensselillä ja jätettävä vielä neutraali rajavyöhykekin väliin, jotta oikean ja väärän ero tulee selväksi. Kristittynä kasvamisen myötä Jumalan ja oman itsen tunteminen lisääntyy. Tällöin osaa tehdä eron sen välille, milloin nauttii vain lihan syömisestä ja milloin se on omassa mielessä osa epäjumalanpalvelusta.

7. Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa. 8. Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme.

Eri kasvuvaiheessa olevien kristittyjen välillä pätee "heikon veljen sääntö". Se on suunnilleen sama, jota vanhemmat ovat sisarusten riidellessä toistaneet isommille sisaruksille: "Sinä olet vanhempi, joten ole sinä viisaampi." Vaikka tuo lause voi kuulostaa epäoikeudenmukaiselta, niin siinä on se viisaus, että kasvuvaihe vaatii oman aikansa, eikä ketään voida pakottaa seuraavaan vaiheeseen. Pahimmillaan se saa epävarman omantunnon kääntymään väärään suuntaan.

9. Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan. 10. Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? 11. Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. 12. Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. 13. Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni. (1. Kor. 8:1-13)

Mutta yhtä aikaa myös vahvempien pitää olla tarkkana. Vahvuuteen voi sokaistua ja omissa valinnoissaan voi alkaa pikkuhiljaa sysiä itse Jumalaa sääntöjen laatijan paikalta pois. Liian tiukka raamatuntulkinta on rajalinjojen piirtämistä ihan liian leveiksi. Silloin kiellettyjen asioiden listaan tulee sellaista, mikä oikeasti ei ole kiellettyä. Mutta yhtä lailla liian löysä raamatuntulkinta on väärin. Se on rajalinjojen hävittämistä. Uskossa vahva ei voi epäjumalille uhratun lihan lisäksi hyväksyä myös epäjumalia.

Varoitus epäjumalien palvelemisesta

14. Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta. 15. Puhun teille kuin järkeville ihmisille ainakin. Harkitkaa mitä sanon. 16. Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? 17. Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. 18. Ajatelkaa Israelin kansaa! Eivätkö papit, jotka syövät uhrilihaa, joudu läheiseen yhteyteen alttarin kanssa? 19. Mitä tällä tarkoitan? En sitä, että epäjumalille uhrattu liha sinänsä olisi jotakin tai että epäjumalat olisivat jotakin todellista. 20. Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. 21. Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään. 22. Emme kai halua herättää Herran kiivautta? Olemmeko muka häntä vahvempia? (1. Kor. 10:14-22)

Epäjumallille uhratun lihan teema sopii valtavan hyvin eettisten rajalinjojen piirtämiseen. Epäjumalat eivät ole kristitylle joku marginaalinen asia. Pahempaa tekoa ei ihminen voi hengellisesti tehdä kuin kääntyä pois ainoan oikean Jumalan luota. Yhtä aikaa kristityn on kuitenkin voitava elää pää pystyssä valon lapsena pelkäämättä kaikkea, mikä liittyy epäjumaliin. Eli tiivistetysti: epäjumalia ei saa palvoa, mutta epäjumalille uhrattua lihaa saa syödä. Teoriassa tämä on yksinkertaista, mutta jokaisen elämän valinnan kohdalla on tehtävä arvioinnit tilannekohtaisesti Raamatun sanaan ja oman uskon määrään peilaten.
Marko Sagulin

Luovija

  • Vieras
Kaupallisuuteen liittyen kysymys. Nykyään päätään on kovasti nostamassa woke-kulttuuri, aborttien tukeminen ja sukupuolen kyseenalaistaminen. Esimerkiksi lelufirma voi kannattaa alaikäisten sukupuolenvaihdosleikkauksia ja joku firma taas kustantaa naisille matkoja aborttiin. Voiko kristitty ostaa näiltä isoilta kansallisilta firmoilta, vaikkei kannata kyseisiä arvoja? Kyllähän jokaisesta ostosta kai jonkun verran menee saatanallisten agendojen tukemiseen. Oli se sitten miten pienen pieni summa tahansa. Tosi harmillista. Toisaalta onko puhtaita firmoja olemassakaan ja kuinka kauan sellainen etsimiseen lie menisikään.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Hei Luovija,

Kysymyksesi jatkaa oivallisesti aikaisempien viestien linjaa. Erilaiset elämän ilmiöt kytkeytyvät aina toisiinsa. Jokaisen kaupasta ostetun tuotteen kohdalla on valtava määrä ihmisiä, joilla on erilaisia arvoja ja suunnaton määrä prosesseja, joissa on voitu valita eettisesti kestäviä tai kestämättömiä vaiheita.

Hedelmien kasvattajalla voi olla kyseenalaisia arvoja. Rahtilaivan kapteeni voi olla rikoskierteessä. Laivan polttoaine voi olla boikotoitua venäläistä öljyä. Kauppias voi tukea taloudellisesti sinun vastustamiasi arvoja... Listaa voi jatkaa todella pieniin yksityiskohtiin asti.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei millään ole mitään väliä. Kristillistä on omilla valinnoilla viedä asioita oikeaan suuntaan. Mutta se ei tarkoita myöskään sitä, että virheettömyys ja täydellisyys olisi mahdollista saavuttaa joka yksityiskohdassa. Paavali kirjoitti jämäkän ohjeen Korinton seurakunnalle:

Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." (1. Kor. 5:9-13)

Tässä ei puhuta kaupallisuudesta. Rohkenen kuitenkin pitää ohjetta sillä tavoin yleispätevänä, että siveettömyyden näkökulmasta annettu ohje on sovellettavissa laajemminkin. Kristitty ei elä maailmasta, vaikka hän elää maailman keskellä. Yksi ihmisyyden kivuista on se, että parhaatkin yritykset jäävät vajaiksi ja keskeneräisiksi. Monissa eettisissä valinnoissa - erityisesti kaupallisuuden suhteen - on täydellisen vaihtoehdon sijasta etsittävä sitä, mikä on eniten oikein. Ja joskus on tyydyttävä siihen, mikä on pienin paha. Lähelle täydellisyyttä on mahdollista pyrkiä vain sellaisten kesken, jotka jakavat samat arvot.

Kristitty ei saa olla "silmänpalvelija" eikä hän saa harrastaa "viherpesua" tai tehdä eettisiä valintojaan sen vuoksi, että näyttäisi hyvältä. Toisaalta joskus on pakko miettiä valintojaan myös siitä näkökulmasta, miltä ne näyttävät. Edellisessä vastauksessani olen puhunut epäjumalille uhratusta lihasta. Vaikka lainasin pitkiä pätkiä, tämä kohta ei vielä lainauksiin kuulunut:

Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä teille tarjotaan. Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on uhrilihaa", jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia. (1. Kor. 10:27-28)

Paavali oli opettanut, että kristityn ei tarvitse miettiä, onko joku liha uhrattu epäjumalille vai ei. Se riitti, että kristitty itse ei uhrannut eikä palvellut epäjumalia. Mutta sen ohjeen Paavali myös antoi, että jos joku ihminen tekee numeron siitä epäjumalille uhratusta lihasta, niin silloin on tyylikkäämpää valita siinä asiassa tätä loukkaamaton vaihtoehto.

Sinun esittämääsi kysymykseen liittyen ajattelen, että jos joku kauppias tukee ei-kristillisiä arvoja, joita et voi allekirjoittaa, niin mieti ensin itse, koetko sinä ostokäyttäytymiselläsi tukevasi niitä samoja arvoja. Jos koet, että sinulle kyse on kahdesta eri asiasta, niin ole rauhallisin mielin. Mutta jos joku kristitty pahastuu sinun toiminnastasi ja ajattelee sinun tukevan vääryyttä, niin silloin mieti, voisitko ottaa tämän ihmisen herkemmän omantunnon huomioon.
Marko Sagulin

Jaana

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 7
  • Henkisiä mietteitä ja keskustelua vailla
    • Profiili
Entä miten kaupallisuuteen liittyy jotain lopunaikojjen osalta milloin ei saa ostaa eikä myydä mitään?
Jaana Tuominen

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Hei Jaana,

Itse en liittäisi tuota Ilmestyskirjan kohtaa suoraan kysymykseen kaupallisuudesta. Mainitsemasi kohta liittyy pedon merkkiin ja kuuluu kokonaisuudessaan näin:

Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku. (Ilm. 13:16-17)

Olen käsitellyt tätä aihepiiriä esimerkiksi Ilmestyskirjaa käsittelevässä luentosarjassani, joten vedän nyt mutkia suoraksi, enkä kovin perusteellisesti avaa Ilmestyskirjan vertauskuvia ja kielenkäyttöä. Hyppään suoraan valmiiseen tulkintaan:

Nämä jakeet liittyvät laajempaan kokonaisuuteen, jossa puhutaan kahdesta pedosta. Ensimmäinen peto kuvaa väärää maallista vallankäyttöä ja toinen peto kuvaa väärä hengellistä vallankäyttöä. Sanat ostamisen ja myymisen mahdottomuudesta puolestaan liittyvät siihen, että väärä vallankäyttö pyrkii vainoamaan kristittyjä ja tekemään heidän elämästään hankalaa. Jakeet eivät siis ole kannanotto kaupallisuuteen ylipäätään.
Marko Sagulin

Just asking

  • Vieras
Hei ja pahoittelut jos on epäsopivaa ängetä suoraan samaan ketjuun lisäkysymään.

Tuosta väärästä vallankäytöstä vielä kysymys, että voiko vallankäyttö kaupallisuudessa näkyä vaikka siinä, että tavaroiden tuotenumerot, viivakoodit ja kuittien tositenumerot ovat -666- vai onko tuo numerosarja yhdentekevä ja sinällään neutraali asia? Eli ostat 666:lla merkityn asian tai elintarvikkeen ja se on tähän liittyen paha asia?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Hei Just asking!

Foorumin ideaan nimenomaan kuuluu, että olemassa oleviin ketjuihin saa esittää lisäkysymyksiä. Älä siis ollenkaan pahoittele. Päinvastoin minä pahoittelen sitä, että vastaan kysymykseesi hyvin tiiviisti ja lyhyesti.

Peto ei ole siellä, missä esiintyy numero 666. Raamatussa ei sanota: "Kai nyt tyhmäkin näkee, että kolme kutosta tarkoittaa paholaista". Siellä sanotaan: "Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi." (Ilm. 13:18 KR38)

Huolimatonta Ilmestyskirjan tulkintaa on vaikkapa sellainen opetus, jonka nuoruudessani kuulin, että kaikissa viivakoodeissa on kolme kutosta - ei peräkkäin, vaan siellä seassa. Se on suunnilleen samaa tasoa kuin se, ettei kristitty saa asua osoitteessa, jonka postinumero on 26400, jos asunnossa on kuusi huonetta ja talon numero on 16. Silloinkin saadaan kolme kuutosta.

Ilmestyskirjan oikea tulkinta vaatii kokonaisvaltaista lukemista, apologisen kirjallisuuden tyylilajin ymmärtämistä, johdonmukaisen loogista vertauskuvallisuuden tasoa ja muun Raamatun hyvää tuntemusta. Pedon luvun kohdalla erityisesti painotetaan sitä, että jos lukija on tähän asti pitänyt Ilmestyskirjaa itsestään selvänä, niin nyt täytyy viimeistään tajuta, että on oltava erityisen varovainen sanomaan, mistä on kyse.

Olen omassa Ilmestyskirjaa koskevassa luentosarjassani pyrkinyt olemaan maltillinen ja mahdollisimman johdonmukainen. Kannattaa perehtyä siihen muiltakin osin kuin pedon lukua koskien. Niinpä en nyt lähesty tästä näkökulmasta kaupallisuuden teemaa sen tarkemmin. Totean vain kovin suoraviivaisesti, että viivakoodit, tuotenumerot tai hintalaput eivät liity millään tapaa Ilmestyskirjan pedon lukuun eikä siihen, kuinka kristityn pitäisi suhtautua tällaisten tuotteiden ostamiseen.
Marko Sagulin

Somettaja

  • Vieras
Pride-meno taitaa olla taas valloillaan näin kesäkuussa. Kuten yhteistyökumppaneissa lukee, mukana on joukko merkittäviä yrityksiä. Jos tavaratalon pihalla liehuu sateenkaarilippu, kannattaako kauppaa välttää suosiolla vai päteekö tässäkin epäjumalille uhratun lihan-periaate? Jokuhan voi luulla, että tarkoituksella lähden sponssaamaan ja karkeloimaan asian puolesta. Kai nuista jokunen euro lähtee lahjoituksina myös ko. toiminnalle.

Desiring God-sivuston pastori esimerkiksi taisi välttää erästä hampurilaispaikkaa, sillä paikan mainosfilmillä näkyi kahden äidin perhe. Hän viittasi kokemuksellaan siihen, että videon näkyminen rinnastuu siihen, että joku kertoisi hampurilaisten olevan epäjumalalle uhrattua lihaa. Voisiko tuo pride-lippu olla vähän samaa kategoriaa?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Hei Somettaja!

Otat esille esimerkin, jota ei ole tässä ketjussa tarkalleen ottaen käsitelty. Kuitenkin asiasisällöltään kysymyksesi menee täysin samaan sarjaan kuin tämän ketjun viesti #5. Siellä nostin esiin raamatunkohdan, jonka laitan näkyviin vielä uudelleen:

Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." (1. Kor. 5:9-13)

Jumalan käskyjä ei voida noudattaa sen mukaan miltä itsestä tuntuu. Mutta yhtä lailla kaikki Jumalan käskyt voidaan viedä pikkutarkkuudessaan mahdottomuuksiin - erityisesti kysymys siitä, mitä asioita omalla toiminnallaan tukee tai ei tue. On selvää, että meidän on maksettava veroja, vaikka esivaltakin liputtaa välillä sellaisten asioiden puolesta, joita kristittynä ei haluaisi tukea. Siksi tällaisissa sinun esittämissäsi kysymyksissä on ajateltava konkreettisesti. Voit jatkaa asian teoreettista pohtimista sitten, jos joku ihan oikeasti tulee kertomaan sinulle, että hän ajattelee sinun tukevan kristillisen vakaumuksen vastaista toimintaa.
Marko Sagulin

Anniina

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 40
    • Profiili
Hei Marko,

suhtautumisesta maailmassa esiintyviin ilmiöihin minulle tuli mieleen (sen lempikohtani epäjumalille uhratun lihan lisäksi  ;D ) tämä Apostolien tekojen luku 28:11: Kolmen kuukauden kuluttua lähdimme merelle laivassa, joka oli talvehtinut saarella. Laiva oli aleksandrialainen, ja sen keulassa oli Castorin ja Polluxin kuvat.

Epäjumalanpalvelukseen hyvin jyrkästi suhtautunut Paavali ei nähnyt ongelmaa matkustaa laivassa, jonka keulassa oli kreikkalaiseen mytologiaan ja uskontoon liittyvien puolijumalien kuvat. Olisi tosin ehkä ollut vaikea löytää tuohon aikaan laivaa, jossa ei olisi ollut mitään merenkäynnin suojelijajumaluuksiin liittyviä koristeluja. Mutta minusta kyse on tässä taas siitä, voiko kristitty asioida paikoissa tai käyttää palveluita (kuten tässä tapauksessa laivakyytiä), joihin liittyy jotakin omassa kristityn elämässä vältettävää tai kiellettyä. Ainakin ilmeisesti Paavalin mielestä voi.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Hei Anniina!

Apostolien tekojen luku 28:11: Kolmen kuukauden kuluttua lähdimme merelle laivassa, joka oli talvehtinut saarella. Laiva oli aleksandrialainen, ja sen keulassa oli Castorin ja Polluxin kuvat.

Epäjumalanpalvelukseen hyvin jyrkästi suhtautunut Paavali ei nähnyt ongelmaa matkustaa laivassa, jonka keulassa oli kreikkalaiseen mytologiaan ja uskontoon liittyvien puolijumalien kuvat.

Periaatteessa hauska havainto, joskin Paavali oli tuolloin vankina ja häntä kuljetettiin Roomaan. Keisarin sotilaat tuskin kauheasti kuuntelivat, vaikka Paavali olisikin toivonut jotain muuta kulkupeliä. Mutta en myöskään usko, että hän koki asiaa missään määrin ongelmaksi. Pakanoiden keskellä antiikin aikana eläessä ei käytännössä törmännyt mihinkään muuhun kuin kaikkialla näkyvään taikauskoon. Merenkulku kun on jopa sivistyneissä länsimaissa se elämän osa-alue, joka sisältää yhä edelleen uskomuksia ja taikauskoisia tapoja.
Marko Sagulin