Morjens Enppa!
Kyllä, kostaminen on Jumalan yksinoikeus. Raamattu antaa yksiselitteisen ohjeen:
Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan
osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen
mukaan" - näin sanoo Herra. (Room. 12:9)
Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: - Minun on kosto, minä olen maksava,
sekä myös: - Herra on tuomitseva kansansa. (Hepr. 10:30)
Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan
rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra. (3. Moos. 19:18)
Ajatellaan nyt vaikka jääkiekko-ottelua, jossa pelaaja rikkoo toista pelaajaa vastaan väärällä taklauksella. Varsin luonnollista on, että tämä rikottu pelaaja haluaa kostaa. Hän saattaa aloittaa tappelun tai taklata takaisin kovemmin ja vielä pahemmin rikkoen. Ajatus on: Koska minua taklattiin väärin, niin minäkin saan tehdä väärin toiselle pelaajalle. Mutta se ei kuulu pelin sääntöihin. Pelissä on tuomari, joka jakaa rangaistuksia. Tämä asetelma sopii hyvin Raamatun kuvaan kostosta.
Ihmisen kosto on kiellettyä, koska ihminen ei ole oikeudenmukainen. Ihminen kostaa tunteella ja hän maksaa samalla mitalla tai vähän pahemmin.
Jumalan kosto ei ole pikkumaista kiukuttelua vaan hän toimii kuin erotuomari. Hän antaa oikeutetun rangaistuksen. Puhekielessä kosto tarkoittaa usein tunteista nousevaa samalla-mitalla-takaisin –kostoa. Raamatussa Jumalan kosto voidaan ymmärtää hyvin sanojen ”rangaistus” tai ”tuomio” synonyymeinä. Jumala sanoo tai Jumalasta sanotaan, että hän kostaa. Se tarkoittaa sitä, että hän antaa oikeudenmukaisen rangaistuksen.
Tietäkää siis, että vain Herra, teidän Jumalanne, on Jumala. Häneen voi luottaa,
hän pitää voimassa liittonsa. Tuhansien sukupolvien ajan hän on uskollinen niille,
jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä, mutta niille, jotka häntä uhmaavat
ja vihaavat, hän kostaa tuhoamalla heidät. Hän kostaa viipymättä sille, joka häntä vihaa.
Pitäkää siis huoli siitä, että noudatatte lakia, niitä käskyjä ja säädöksiä,
jotka minä teille nyt annan. (5. Moos. 7:9-11)
Minä lähetän teidän kimppuunne vihollisen kostamaan teille liiton rikkomisen,
ja jos vetäydytte kaupunkeihinne, minä lähetän ruton teidän keskuuteenne ja te
joudutte vihollistenne armoille. (3. Moos. 26:25)
Raamatussa kosto liittyy oikeudenmukaisuuteen. Ihmisen kosto ei ole oikeudenmukaista tai puolueetonta. Ihminen kostaa tunteella ja siitä on kaikki oikeudenmukaisuus kaukana. Raamattu kyllä puhuu Jumalan vihasta, mutta Jumalan viha ei ole niin kuin ihmisen vihaa. Jumalalta ei mene järki päästä niin kuin vihaiselta ihmiseltä menee. Hänen vihansa on oikeutettua ja harkittua vihaa. Ja parasta on, että Jumalan kostoon sisältyy myös aina rakkaus ihmisiä kohtaan, erityisesti Jumalaan turvautuvia kohtaan:
Herra puolustaa omiaan, hän on Jumala, joka kostaa vihollisilleen. Herra kostaa,
hän on täynnä vihaa, Herra kostaa vastustajilleen. Vihollisiaan hän ei lakkaa
vihaamasta. Herra on kärsivällinen, mutta hänen voimansa on suuri, ei hän jätä
rankaisematta. Myrskyssä ja rajuilmassa kulkee hänen tiensä, pilvet ovat hänen
askeltensa pöly. (Nah. 1:2-3)
Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille,
jotka sydämessään hätäilevät: "Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän
Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät."
(Jes. 35:3-4)
Ylistäkää Herran kansaa, te vieraat kansat! Herra kostaa palvelijoittensa kuoleman,
hän rankaisee vihollisiaan, hän puhdistaa synnin kirouksesta kansan ja maan.
(5. Moos. 32:43)
Minä kostan heille kovalla kädellä, ankarasti minä rankaisen heitä, ja silloin,
kostoni kohdatessa heidät, he tietävät, että minä olen Herra." (Hes. 25:17)
Monissa kohdissa Raamattua Jumalan kosto liittyy joko siihen, että Jumala rankaisee niitä, jotka hylkäävät Jumalan liiton tai siihen, että Jumala puolustaa omiaan ja rankaisee niitä, jotka ovat hänen omiaan vastaan tehneet väärin.
Joskus Jumala kostaa ja laittaa asioita järjestykseen jo tämän elämän aikana. Joskus kosto tapahtuu vasta sitten, kun kaikki vääryys ja epäoikeudenmukaisuus korjataan. Näissä ilmestyskirjan kohdissa kosto viittaa siihen tuomioon, joka annetaan kaikkein viimeiseksi, maailman lopussa:
Ne huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi,
ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?"
(Ilm. 6:10)
Oikeat ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa. Hän on tuominnut suuren porton,
joka turmeli maailman iljetyksillään, hän on kostanut portolle palvelijoidensa
veren. (Ilm. 19:2)
Vanhassa testamentissa ihmiset usein rukoilivat, että Jumala kostaisi. Se on suomalaiselle kristitylle kovin vierasta kieltä ja tulee helposti olo, että miten ihmeessä kukaan voi sellaista rukoilla. Mutta Raamatun maailmassa se on hyvä rukous. Kun pyydetään, että Jumala kostaa, pyydetään sitä, että Jumala antaisi oikeudenmukaisuuden toteutua. Jumalan kostoa rukoileva ihminen pyytää sitä, että Jumala voisi järjestää hänen asiansa kuntoon ja päästäisi hänet eroon väärin tekevistä ihmisistä. Kun rukoilee Jumalaa kostamaan, itse ei ehkä niin helposti ota oikeutta omiin käsiinsä. Ja kostoa rukoillessa ajatus saattaa helpommin kääntyä myös siihen, että on hyvä rukoilla anteeksiantoa itselle ja sitä, että itse voisi elää toisia kohtaan niin, että Jumalan ei tarvitse kostaa myös rukoilijan toisia kohtaan tekemiä vääryyksiä.
Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo! Nouse, maailman tuomari,
maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan. (Ps. 94:1-2)
Kosto kuuluu siis Jumalalle. Vanhassa testamentissa on kyllä esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset ovat toimineet kostajina Jumalan käskystä. Mutta siinä tapauksessa Jumalan käsky onkin se ratkaiseva asia. Silloin kostaja ei ole itse asiassa ihminen vaan Jumala. Ihminen vain toimii Jumalan koston välineenä:
Herra sanoi Moosekselle: "Kosta midianilaisille heidän pahat tekonsa, joita he
ovat tehneet Israelia vastaan. Sitten sinut otetaan isiesi luo." (4. Moos. 31:1-2)