Kirjoittaja Aihe: Avoliitto uskoontulon jälkeen  (Luettu 13898 kertaa)

FaithHopeLove

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Onko kihlaus sitova, jos tulee sen jälkeen uskoon? Pitäisikö lähteä vai jäädä odottamaan avioitumista?
Elän avoliitossa ja tiedän sen olevan Jumalan silmissä väärin. Toisaalta meillä on kuitenkin selvät tulevaisuuden suunnitelmat avioitumisen suhteen enkä haluaisi hajottaa perhettämme (vaikkakin se on ns. uusioperhe). Asia mietityttää... Mitä sanoo asiaan nettipappi?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 158
    • Profiili

Hei FaithHopeLove!

Kysyit suuria kysymyksiä, jotka ovat varmasti ainakin osittain kipeitä. Eettisissä kysymyksissä vastauksia on helppo tarjoilla silloin, kun niitä päästään pohtimaan puhtaalta pöydältä. Esimerkiksi avoliitto / avioliitto -kysymys on erittäin helppo "normaalissa" tilanteessa. Jumala on antanut selvät sävelet seksuaalisuuden toteuttamisesta. Uskova ihminen osaa siis rakentaa elämäänsä pala kerrallaan oikeaan suuntaan. Mutta kuinka tehdään silloin, kun tullaan uskoon ja huomataan, että palikat eivät ole alusta asti menneet oikeille paikoilleen?

Kun ollaan tilanteessa, jossa ei ole selvää ainoaa oikeaa ratkaisua, on rukoiltava viisautta ja valittava se vaihtoehto, joka näyttäisi olevan "pienin paha". Sen perusteella, mitä sinä lyhyesti kuvasit tilanteestasi ja mitä kysymyksiä esitit, haluaisin antaa seuraavia ohjeita.

Onko kihlaus sitova, jos tulee sen jälkeen uskoon?

Kihlaus ei ole sitova. Se on kahden ihmisen välinen lupaus siitä, että aiotaan ottaa toinen puolisoiksi. Vasta vihkiminen on sitova ja siinä lupaudutaan olemaan yhdessä kuolemaan saakka.

Lainaus
Pitäisikö lähteä vai jäädä odottamaan avioitumista?

Miksi vain nämä vaihtoehdot? Mielestäni oikea ratkaisu ei ole hajottaa perhettä, joka on jo olemassa ja jonka kanssa on aikonut elää loppu elämänsä. Eikä mielestäni ole oikea asia siirtää avioitumista tulevaisuuteen. Kristillinen ratkaisu on sitoutua mahdollisimman pian niin, että eletään avioliitossa. Jos kerran on aikomus elää yhdessä joka tapauksessa, niin oikea ratkaisu on virallistaa suhde ensitilassa. Se hoituu n. viikossa joko maistraatissa tai kirkossa. Ja ainakaan kirkollinen vihkiminen ei maksa mitään, ellei itse niin halua.

Monesti avioitumista lykätään siksi, että halutaan suuret juhlat parhaaseen ajankohtaan. Mutta avioliitto on yhtä pätevä, vaikka se solmitaan maistraatissa. Jos haluaa järjestää näyttävät kekkerit, niin aina voi pyytää kirkosta avioliiton kirkollisen siunaamisen, joka ulkoisesti näyttää häätilaisuudelta.

Raamatun ohjeiden mukaan en periaatteessa koskaan suosittele ihmisiä avioitumaan uudelleen eron jälkeen. Mutta tässä mennäänkin mielestäni pienemmän pahan mukaan. On mielestäni parempi virallistaa suhde kuin hajottaa jo olemassa oleva uusioperhe, vaikka sen synty ei olisikaan ollut Raamatun ohjeiden mukainen.

Lainaus
Elän avoliitossa ja tiedän sen olevan Jumalan silmissä väärin. Toisaalta meillä on kuitenkin selvät tulevaisuuden suunnitelmat avioitumisen suhteen enkä haluaisi hajottaa perhettämme (vaikkakin se on ns. uusioperhe). Asia mietityttää... Mitä sanoo asiaan nettipappi?

Nämä ohjeeni voivat kuulostaa sinusta aika yksioikoisilta ja ehdottomilta. Mutta toisaalta en minä osaa asiaa muuksikaan muuttaa vaikka miten vaaleanpunaisiin kääreisiin yrittäisin asiani paketoida. Suosittelen juttelemaan vakaumuksestasi puolisosi kanssa ja kertomaan, miksi se on sinulle tärkeä. Sanoit myös ymmärtäväsi, että avoliitto ei ole Jumalan mielen mukainen ratkaisu. Siksi parhaimmat korjaavat toimenpiteet eivät välttämättä ole sellaisia, jotka miellyttävät aina kaikkia osapuolia. Rohkaisen sinua toimimaan niin kuin ymmärrät oikeaksi ja Jumalan mielen mukaiseksi.

Toivottavasti vastauksestani on apua.
Marko Sagulin

päivi

  • Vieras
hei
Olen tullut uskoon alkuvuonna ja antanut elämäni jeesukselle. Nyt on tullut kuitenkin suuri syntitaakka avoliitossa elämisestä. Asun siis avoliitossa mieheni ja kahden lapseni kanssa. Olemme olleet yhdessä 5vuotta. Mies ei ole uskossa joten mietityttää miten tästä jatkaa. Täytyisikö pidättäytyä nyt avioliittoon asti josta ollaan puhuttu. Emme kuitenkaan ole edes kihloissa.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 158
    • Profiili
Hei Päivi!

Kirjoitit hyvin kipeän kuuloisia asioita. Eettiset kysymykset voivat olla tosi vaikeita, kun omatunto kipuilee Jumalan täydellisen tahdon ja oman epätäydellisen elämän ristipaineessa. Sitähän kristittynä eläminen toki aina on, mutta erityisesti seksuaalietiikkaan liittyvät vaikeudet voivat tuntua muita raskaammilta.

Liitin kysymyksesi olemassa olevaan ketjuun. En ajattele, että tällaiset sielunhoidolliset kysymykset ovat koskaan verrattavissa toisiinsa, mutta niputin ne asiayhteytensä vuoksi. Ja on minulla toki nytkin hyvin edellisen vastauksen kaltaisia asioita mielessäni.

Mielestäni olet tilanteessa, jossa sinulla ei ole enää mahdollisuutta valita absoluuttisen oikeaa vaihtoehtoja. Siksi on valittava se, mikä on eniten oikein. Toki oikein on mennä pian naimisiin, mutta sinun vallassasi ei ole tehdä sitä päätöstä yksin. Sinulla on avopuoliso ja lapset, vaikka kyse ei olekaan virallisesta tai siunatusta liitosta. Joudut valitsemaan toimintamalleja, jotka ovat avopuolison kanssa yhdessä sovittuja ja vaikuttavat kaikkien parhaaksi.

Täytyisikö pidättäytyä nyt avioliittoon asti josta ollaan puhuttu. Emme kuitenkaan ole edes kihloissa.

Te elätte kuten naimisissa oleva perhe. Jumala on säätänyt avioliiton monellakin tapaa tärkeäksi yksiköksi. Myös turvalliseksi seksuaalisuuden toteuttamisen paikaksi. Yksi Paavalin antama ohje Raamatussa on toteuttaa tätä seksuaalisuutta avioliiton tueksi.

     Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä
     sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen;
     palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee
     kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään
     itseänne. (1. Kor. 7:5)


Ei-uskova miehesi tuskin kokisi, että sinun uskosi tuo teidän perheeseenne jotain hyvää, jos hänen näkökulmastaan sinä alat kiristää häntä naimisiin. Pahimmillaan se saattaisi olla teidän suhteellenne tuhoisaa. Perheen hajoaminen olisi kuitenkin huonoin ratkaisu. Mutta yhtä lailla sinun näkökulmastasi tilanne nykyisellään on vaikea. Ei ole hyvä toimia tietoisesti vastoin Raamattua ja omatuntoa.

Mielestäni paras tapa toimia tässä hetkessä on se, että juttelet miehesi kanssa siitä, miten sinulle oman vakaumuksesi ja rauhasi tähden lähiaikoina naimisiin meneminen on tärkeää. Pystyt myös elämään avioliitossa paljon paremmin koko perhettä ajatellen, jos omatuntosi ei syytä sinua valinnoistasi.

Miettikää yhdessä vaikka siitä näkökulmasta, kuinka avioliiton virallistaminen maistraatissa tai pienimuotoisen kirkollisen vihkimisen tavoin on hyvin helppoa. Minimissään siihen tarvitaan vain seitsemän päivän avioliiton esteiden tutkimisen aika. Monesti naimisiin menemiseen liittyy ajatus suurista ja kalliista juhlista, mutta se ei ole avioliiton idea. Avioliitto on liiton virallistamista, joka voidaan tehdä hyvin erilaisissa puitteissa - siis hyvin pienimuotoisestikin kahden todistajan läsnä ollessa. Lisäksi se antaa teille ja lapsillenne nykyistä paremman oikeudellisen turvan, mikä itsessään on jo rakkauden osoitus sekin.

Jos on mennyt naimisiin maistraatissa, voi aina pyytää myöhemmin avioliiton kirkollisen siunaamisen, ja järjestää sen yhteydessä suuret juhlat, jos niitä haluaa. Se on mahdollista myös silloin, vaikka puoliso ei kuuluisikaan kirkkoon. Koska joka tapauksessa elätte jo avioliiton kaltaista elämää, ei vihkiminen aiheuta ulkoisesti suurta muutosta. Siksi ei tarvitse kokea paineita siitäkään, että mahdollisia hääjuhlia pitäisi viritellä juuri avioliiton virallistamisen ajankohtaan. Suosittelen siis lämpimästi rukoilemaan ja keskustelemaan.

Raamatussa on annettu ohjeita, kuinka toimia eri tilanteissa, kun on mahdollista valita. Joskus ollaan elämäntilanteissa, joissa ei pysty valitsemaan täydellistä vaihtoehtoa. Yksi sellainen oli muun muassa Vanhan testamentin Naamanilla. Hän oli kuninkaan sotapäällikkö, joka oppi profeetta Elisan kautta tuntemaan Raamatun Jumalan. Hän halusi siitä eteenpäin palvella vain Herraa omassa maassaan epäjumalanpalveluksen keskellä, mutta hänellä ei virka-asemansa puolesta ollut muuta mahdollisuutta kuin seurata kuningastaan:

     Naaman sanoi silloin: "Vaikket lahjaan suostukaan, niin sallithan,
     että otan mukaani Israelin multaa sen verran kuin muulipari kantaa.
     Enää en uhraa alttarilla polttouhria enkä teurasuhria muille jumalille
     kuin Herralle. Antakoon Herra minulle kuitenkin sen anteeksi, että
     kumarran Rimmonia, kun seuraan kuningastani hänen mennessään
     Rimmonin temppeliin. Kun hänen seurassaan joudun temppelissä
     kumartamaan Rimmonia, antakoon Herra sen minulle anteeksi."
     Elisa sanoi hänelle: "Mene rauhassa." (2. Kun. 5:17-19a)


On upeaa, että olet löytänyt suhteen Jeesukseen ja haluat seurata Raamatun ohjeita. Toivon ja rukoilen, että saisit rauhan, ja ongelmasi ratkeaisi pian.
Marko Sagulin

Make80!

  • Vieras
Hei,
Olen asunut yhdessä naisen kanssa 16 vuotta. Meillä on yhteinen lapsi 16 vuotias lapsi.

Totuus että en ole ikinä rakastanut naista niin että haluisin mennä hänen kanssaan avioliittoon. Olen naisen kanssa ainoastaan lapsen takia.

Minusta tuntuu, että elämäni valuu hukkaan tässä onnettomassa suhteessa.æ Haluisin onnellisen avioliiton sellaisen naisen kanssa jota rakastan. Olen rukoillut Jumalalta vastauksia, mutta Jumala on ollut hiljaa.

Tiedän että olen omalla syntisellä käyttäytymisellä ajautunut tähän tilaan.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 158
    • Profiili
Hei Make80!

Esitit hyvin kipeän ja vaikean kysymyksen. Siihen ei ole helppo vastata millään tapaa. Erityisen vaikeaa se on näin viestien välityksellä sinua ja elämäntilannettasi tuntematta. Sen sijaan että osaisin sanoa, mitä sinun pitää tai ei pidä tehdä parisuhteesi kanssa, haastaisin sinua mieluummin tapaamaan jotain perheterapeuttia, seurakunnan työntekijää tai sielunhoitajaa kasvotusten ja juttelemaan oikein kaikessa rauhassa ajatuksistasi ja elämäntilanteestasi.

Ylivoimaisesti paras toimintamalli olisi tietenkin se, että voisit avoimesti jutella avopuolisosi kanssa ja käydä yhdessä hänen kanssaan jonkun perhetyön ammattilaisen juttusilla.

Lähtökohtaisesti minun on hyvin vaikea suositella ketään etsimään onnea jostain muusta suunnasta kuin olemassaolevasta parisuhteesta. Tässäkin tapauksessa koen, että yhteinen lapsi ja 16 vuoden yhteinen elämä ovat hitsanneet teidät yhteen tavalla, jota ei mikään voi pyyhkiä pois. Vaikka te ette ole menneet naimisiin ja virallistaneet liittoanne, olette jakaneet elämää yhdessä hyvin pitkän pätkän.

Suurimmaksi ongelmaksi lyhyen kuvauksesi ja siitä syntyneiden mielikuvien johdosta koen sen, että ette ole missään vaiheessa päättäneet sitoutua toisiinne. Uskon, että tunteiden puuttuminen on valtavan suuri jarru. Mutta tunteet tarvitsevat kasvaakseen myös tukevan rakenteen ja päätöksen kasvaa yhteen. Lapsi on "pakottanut" teidät olemaan yhdessä, jonka vuoksi yhteiselo voi pahimmillaan olla olosuhteiden pakkoa vastaan taistelemista ja mistä tahansa muusta haaveilemista.

Haluaisin rohkaista teitä "aloittamaan uudelleen alusta". Se ei ole helppoa, koska yhteisen elämänne aikana olette kasvaneet tietynlaiseen muottiin. Mutta yhtä lailla ne muotit seuraisivat joissain muodoissa mukananne, vaikka ajattelisitte aloittavanne alusta jonkun toisen ihmisen kanssa. Vahvasti siis suosittelen, että käykää keskusteluja keskenänne ja mielellään myös jonkun perheterapiaan erikoistuneen ihmisen kanssa siitä, kuinka voisitte parhaalla mahdollisella tavalla lähteä liikkeelle sitoutuen ja yhteistä elämää lujalle perustalle rakentaen.
Marko Sagulin

Hukkanen90

  • Vieras
Olen elänyt avoliitossa mieheni kanssa kahdeksan vuotta. Liitto on ollut turvallinen ja olemme uskollisia toisillemme. Tulin uskoon noin vuosi sitten ja siitä lähtien mieltäni on painanut Raamatun vaatimus avioliitosta. Kerroin avopuolisolle, että toivoisin vihkimistä edes maistraatin kautta, mutta hän ei koe asiaa tärkeäksi. En haluaisi jättää pitkää ja turvallista ihmissuhdetta ja ero tuntuisi myös väärältä vaihtoehdolta. Olen rukoillut vastausta ja johdatusta Jumalalta. Epätoivoisina hetkinä olen jopa miettinyt voiko avoliitto olla esteenä uskolleni ja hylkääkö Jumala minut tämän synnin vuoksi?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 158
    • Profiili
Tervehdys Hukkanen90!

Kirjoittamasi asia on sinulle raskas ja omatuntoasi vaivaava, mutta siitä huolimatta voit olla turvallisin mielin. Jumala ei hylkää sinua, eikä sinun pidä myöskään hylätä avopuolisoasi.

Olen käsitellyt tätä aihepiiriä aikaisemminkin tällä palstalla. Vaikka aikaisemmat vastaukseni ovat monien vuosien takaa ja hieman kulmikkaampia, ovat ajatukseni silti itsessään pysyneet samanlaisina. Niinpä liitän kysymyksesi samaan viestiketjuun. Kannattaa tämän vastaukseni lisäksi vilkaista myös niitä aikaisempia pohdintojani.

On täysin selvää, että Raamatun ohjeiden mukaan kristityn oikea parisuhdemalli on avioliitto. Siitä huolimatta olemassa olevasta suhteesta eroaminen ei ole ratkaisu. Vaikka teidän liittonne ei ole virallinen avioliitto, olisi avosuhteen purkaminen ja sen jälkeen jonkun muun kanssa avioituminen lopulta isompi ongelma. Parisuhteiden määrän lisääntyminen ei syvennä sitoutumista. Muutettavat muuttaen tilanteessanne on jotain samankaltaista, mistä Paavali kirjoittaa:

Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. (1. Kor. 7:12-13)

Olet tehnyt aivan oikein, kun olet pyytänyt miestäsi virallistamaan liiton. Niin kuin kirjoitit, se olisi hyvin helppo ja nopea toimenpide. Mutta tällaisessa tilanteessa kaikki ei ole sinun vallassasi. On kuitenkin hyvä, jos pystyt käsittelemään asian perinpohjaisesti miehesi kanssa. Vaikka hän ei liiton virallistamista tärkeäksi, on se hyvin tärkeää sinulle. Huonolla omallatunnolla parisuhteessa eläminen ei rakenna liittoa.

Toiseksi, jos asia miehesi mielestä kuuluu kategoriaan "ei tärkeä", niin silloinhan liiton virallistamisessa ei pitäisi olla myöskään mitään ongelmaa hänen näkökulmastaan. Avioliiton solmiminen olisi silloin helpoimpia mahdollisia rakkauden osoituksia sinua kohtaan. Huolestuttavaa sen sijaan on, jos hänen mielestään on tärkeää, että liittonne ei ole virallinen. Siinä tapauksessa olisi syytä vakavasti keskustella, miksi niin on.

Olet toiminut oikein, kun pyydät Jumalalta johdatusta. Mielestäni et voi missään tapauksessa pyrkiä hajottamaan liittoanne. Rukous voi muuttaa isojakin olosuhteita ihmisen sydämestä puhumattakaan.
Marko Sagulin