Hei Päivi!
Kirjoitit hyvin kipeän kuuloisia asioita. Eettiset kysymykset voivat olla tosi vaikeita, kun omatunto kipuilee Jumalan täydellisen tahdon ja oman epätäydellisen elämän ristipaineessa. Sitähän kristittynä eläminen toki aina on, mutta erityisesti seksuaalietiikkaan liittyvät vaikeudet voivat tuntua muita raskaammilta.
Liitin kysymyksesi olemassa olevaan ketjuun. En ajattele, että tällaiset sielunhoidolliset kysymykset ovat koskaan verrattavissa toisiinsa, mutta niputin ne asiayhteytensä vuoksi. Ja on minulla toki nytkin hyvin edellisen vastauksen kaltaisia asioita mielessäni.
Mielestäni olet tilanteessa, jossa sinulla ei ole enää mahdollisuutta valita absoluuttisen oikeaa vaihtoehtoja. Siksi on valittava se, mikä on eniten oikein. Toki oikein on mennä pian naimisiin, mutta sinun vallassasi ei ole tehdä sitä päätöstä yksin. Sinulla on avopuoliso ja lapset, vaikka kyse ei olekaan virallisesta tai siunatusta liitosta. Joudut valitsemaan toimintamalleja, jotka ovat avopuolison kanssa yhdessä sovittuja ja vaikuttavat kaikkien parhaaksi.
Täytyisikö pidättäytyä nyt avioliittoon asti josta ollaan puhuttu. Emme kuitenkaan ole edes kihloissa.
Te elätte kuten naimisissa oleva perhe. Jumala on säätänyt avioliiton monellakin tapaa tärkeäksi yksiköksi. Myös turvalliseksi seksuaalisuuden toteuttamisen paikaksi. Yksi Paavalin antama ohje Raamatussa on toteuttaa tätä seksuaalisuutta avioliiton tueksi.
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä
sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen;
palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee
kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään
itseänne. (1. Kor. 7:5)Ei-uskova miehesi tuskin kokisi, että sinun uskosi tuo teidän perheeseenne jotain hyvää, jos hänen näkökulmastaan sinä alat kiristää häntä naimisiin. Pahimmillaan se saattaisi olla teidän suhteellenne tuhoisaa. Perheen hajoaminen olisi kuitenkin huonoin ratkaisu. Mutta yhtä lailla sinun näkökulmastasi tilanne nykyisellään on vaikea. Ei ole hyvä toimia tietoisesti vastoin Raamattua ja omatuntoa.
Mielestäni paras tapa toimia tässä hetkessä on se, että juttelet miehesi kanssa siitä, miten sinulle oman vakaumuksesi ja rauhasi tähden lähiaikoina naimisiin meneminen on tärkeää. Pystyt myös elämään avioliitossa paljon paremmin koko perhettä ajatellen, jos omatuntosi ei syytä sinua valinnoistasi.
Miettikää yhdessä vaikka siitä näkökulmasta, kuinka avioliiton virallistaminen maistraatissa tai pienimuotoisen kirkollisen vihkimisen tavoin on hyvin helppoa. Minimissään siihen tarvitaan vain seitsemän päivän avioliiton esteiden tutkimisen aika. Monesti naimisiin menemiseen liittyy ajatus suurista ja kalliista juhlista, mutta se ei ole avioliiton idea. Avioliitto on liiton virallistamista, joka voidaan tehdä hyvin erilaisissa puitteissa - siis hyvin pienimuotoisestikin kahden todistajan läsnä ollessa. Lisäksi se antaa teille ja lapsillenne nykyistä paremman oikeudellisen turvan, mikä itsessään on jo rakkauden osoitus sekin.
Jos on mennyt naimisiin maistraatissa, voi aina pyytää myöhemmin avioliiton kirkollisen siunaamisen, ja järjestää sen yhteydessä suuret juhlat, jos niitä haluaa. Se on mahdollista myös silloin, vaikka puoliso ei kuuluisikaan kirkkoon. Koska joka tapauksessa elätte jo avioliiton kaltaista elämää, ei vihkiminen aiheuta ulkoisesti suurta muutosta. Siksi ei tarvitse kokea paineita siitäkään, että mahdollisia hääjuhlia pitäisi viritellä juuri avioliiton virallistamisen ajankohtaan. Suosittelen siis lämpimästi rukoilemaan ja keskustelemaan.
Raamatussa on annettu ohjeita, kuinka toimia eri tilanteissa, kun on mahdollista valita. Joskus ollaan elämäntilanteissa, joissa ei pysty valitsemaan täydellistä vaihtoehtoa. Yksi sellainen oli muun muassa Vanhan testamentin Naamanilla. Hän oli kuninkaan sotapäällikkö, joka oppi profeetta Elisan kautta tuntemaan Raamatun Jumalan. Hän halusi siitä eteenpäin palvella vain Herraa omassa maassaan epäjumalanpalveluksen keskellä, mutta hänellä ei virka-asemansa puolesta ollut muuta mahdollisuutta kuin seurata kuningastaan:
Naaman sanoi silloin: "Vaikket lahjaan suostukaan, niin sallithan,
että otan mukaani Israelin multaa sen verran kuin muulipari kantaa.
Enää en uhraa alttarilla polttouhria enkä teurasuhria muille jumalille
kuin Herralle. Antakoon Herra minulle kuitenkin sen anteeksi, että
kumarran Rimmonia, kun seuraan kuningastani hänen mennessään
Rimmonin temppeliin. Kun hänen seurassaan joudun temppelissä
kumartamaan Rimmonia, antakoon Herra sen minulle anteeksi."
Elisa sanoi hänelle: "Mene rauhassa." (2. Kun. 5:17-19a)On upeaa, että olet löytänyt suhteen Jeesukseen ja haluat seurata Raamatun ohjeita. Toivon ja rukoilen, että saisit rauhan, ja ongelmasi ratkeaisi pian.